maanantai 15. lokakuuta 2012

Syksy

Tykkään syksystä. On jotenkin ihanaa katsella, kuinka luonto valmistautuu talveen. Ensin puitten lehdet muuttuvat värikkäiksi ja ihaniksi katsella ja sitten yksi kaksi tuulten mukana tipahtavat pois. Koko muu luonto seuraa mukana. Kauneinta ovat ne kuulaat aamut, joissa on jo häivähdys pakkasen kirpakkuutta ja aivan sinisenä oleva taivas. Se on syksyssä ihaninta. Ennen ensimmäisen vauvan tuloa teimme mieheni ja koirani kanssa pitkiä aamulenkkejä ja oli ihana rauhoittua ennen tulevaa päivää. Toisin on nyt, mutta nautin silti kotona luonnon katselemisesta ja näkemisestä.

Ja se, että saa pukea enemmän ja on pimeää on minusta myös mukavaa kun oikein katsoo. Syksyn viileys on tervetullutta kesän kuumuuden jälkeen. Syksyn pimeyteen voi sytytellä kynttilöitä ja se verhoaa kaiken talven odotukseen. Oi, pitääkin tänään laittaa parvekkeen lyhty pitkästä aikaa palamaan ja nauttia ehkä sisälläkin kynttilöistä. Niitä vain ei juuri enää näy, kun kaikki on nostettu piiloon tuon viikarin tieltä.

Lapseni kanssa sitten päivällä yritämme olla ulkona niin paljon kuin mahdollista. Aina ei onnistu mutta yleensä kaksi kertaa päivässä. Silloin saa ihan eri tavalla nähtyä puitten lehdet ja kaiken muun syksyn tulon. Nyt esimerkiksi ylitsemme lentää hirveästi hanhiparvia, joita ihastelemme. Ne ovat jo alkaneet vähetä ja vähetä, mutta kyllä niitä on ollutkin. Toinen asia on pihamme puut. Huomasin miten esimerkiksi lepät muuttuvat jokainen omaa tahtiaan ensin keltaisiksi ja sitten tiputtavat pian lehtensä. Kun taas vieressä vaahtera elää omaa elämäänsä ja muuttuu sekin keltaiseksi, mutta lehdet pysyvät paljon piempään.

Tällaisia pieniä ihmeellisyyksiä huomaan päivittäin ja niitä lapseni kanssa ihastelemme.

Yksi mistä muistan itsekin pitäneeni pienenä on vesileikit. Pihallamme on vesirännit, joista yksi on aivan hurjan hauska. Reilun vuoden ikäinen lapsen voisi viettää aikaa vaikka kuinka kauan katselemalla kun lehti lipuu alas tulvivaa ränniä tai sitä kuinka kalliolta vesi valuu noroina alas ja häviää maan sisään.

Pienet on pienten ilot, mutta on aivan ihanaa kun saa niitä seurata ja osallistua niihin. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti