Uusi alku

Pääsiäinen. Se on merkannut kristinuskon osalta minulle viime vuosina paljon. Jumalan meille varaama uudistuminen syntien anteeksiannossa kiteytyy Jeesuksen ristinkuolemaan puolestamme. Tätähän kirkoissamme juhlitaan pääsiäisenä.

Pääsiäisen olemme viime vuosina viettäneet mökillä. Niin tänäkin vuonna. Ihana mennä sinne ja olla läheisten kanssa. En varmaankaan saa olla kovin usein pääsiäistä vapaalla, jos tulevaisuudessa pääsen unelma-ammattiini. Näistä hetkistä on siis nautittava nyt kun voi.

Pääsiäisenä alkaa tänä vuonna myös pistelyt ja uusi yritys. Viimeinen tätä laatua. Jospa se onnistuisi, koska onhan pääsiäinen juuri uudistumista ja uuden alkua.

Toivotaan kovasti parasta. Nyt näinä aurinkoisina päivinä ei voi muuta kuin toivoa ja pikkuisen kanssa temmeltää ja mennä hänen mukaansa ja ehdoillaan.

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille! :)

Vihdoinkin

Back in business, niin kuin sanotaan.

Primolutit loppuivat lauantaina ja jo tänään alkoivat menkat. Olen onnellinen niistä! Meille taas suotiin mahdollisuus edes yrittää lääkkeillä. Nyt soittelua klinikalle, reseptit lääkkeisiin on jo. Sitten vain uuteen kiertoon.

Kumma kyllä kaikki odotukset ovat tällä hetkellä nollassa. Ei mitään missään. Eli ihan hyvä lähtö on mielestäni tässä yrityksessä. Ei liikaa paineita onnistumiseen ja matka pohjalle ei ole pitkä, ainakaan niin pitkä mitä se sieltä pilven reunalta olisi. Jos tulen raskaaksi niin sitten vasta riemuitaan, ei yhtään ennen.

Nyt olen iloinen että menkat muistuttivat läsnäolollaan. Minun hormoonitoimintani toimii taasen! :) Ja aurinkokin paistaa ja eilinen virpomispäiväkin meni mallikkaasti!

Aurinko ja ulkoilma

Ihana aurinko on hellinyt minua kaiken aikaa nyt jo pitemmän aikaa. Ulkona on ollut mukava temmeltää pikkuisen kanssa ja katsella kevään tulon merkkejä. Hän pitää muun muassa hiekan rapsuttamisesta kepillä aukeissa lumettomissa paikoissa, onkimisesta leikisti kepin kanssa nuuskamuikkusen tapaan ja lentokoneiden ja autojen katselusta.

Pikkuinen on lähtenyt valloitusretkille, kun oma kerrostaloleikkipaikka ja piha käy tylsäksi eikä kavereita näy. Suuntana on ollut lähimetsä, jonka läpi kylläkin ajavat isot työmaarekat päivittäin. Näillä retkillämme huomaan minä saaneeni väriä naamaani ja päivä menee sukkelammin ja pikkuinen nukahtaa paremmin. Retkillä kuunnellaan linnunlaulua, katsotaan maahan tippuneita oksia, otetaan lähituntumaa muihin koiriin noin metrin päästä tai äidin jalkojen takaa, istahdetaan tutkimaan jäätä ja muuta yhtä pienelle tarpeellista. Siis aivan pienen ehdoilla mennään ja äiti vain varmistaa, ettei mitään vaarallista pääse sattumaan. Ja siis vaunuja tai muuta kulkuvälinettä, kuin äidin tai isän syli, ei ole mukana! Aivan mahtavaa kun pieni kasvaa ja kehittyy!

Yhdellä reissulla haimme siskoni kanssa pajunkissoja. Se oli hauska metsästys ja mopsikin pääsi mukaan. Löytyihän niitä tulevaa sunnuntaita varten. :)

Pikkuisesta

Kerrankin koti on puhdas, hetken. Tai niin nuo vessat vielä kaipaavat kovin pesua, mutta se on huomisen homma. Nyt nautin pienen hetken leluttomasta tilanteestapäivällä, kun pikkuinen nukkuu ja ei ehtinyt tuhojansa tehdä ennen sitä. Kaikesta sitä pitää osata nauttia. Minä pyyhin pölyt huushollista aamuisella yhden innokkaan apurin kanssa ja mieheni sitten imuroi meidän ollessa muskarissa.

Meillä on nyt jo vähän aikaa asustanut pikkuinen tuholainen ja känkkäränkkä. Ihanaa, kun toinen osoittaa omaa tahtoa, mutta joskus tuntuu kuin se menisi huikkasen kohtuuttomuuksiin. Mutta kaikki on vielä käsiteltävissä eikä mitään isompaa ole sattunut. Siitä se kasvaminen jatkuu pienin isoin askelin.

Viikonloppuna vietimme aikaa ulkona ja kävimme kauppakeskuksessa ostamassa tytölle välikausi ja kesäkengät tutusta kenkäkaupasta. Tyttökin tiesi kun astuimme sisään mitä tapahtuisi ja oli onnessaan. Kävimme samalla reissulla syömässä ravintolassa. Tästäkin kymmenen pistettä vekkulille. Kotiin tultaessa hän muisti jäät ja jäätelöt ja uudet kesäballerinat olivat koko illan toisen jalassa. Ihana pakkaus!

Tyttömme ei vieläkään oikein puhu. Sanoja kyllä tulee ja melkein kaiken hän ymmärtää. En siis ole yhtään huolissaan, kun toinen jo kävelee varpaillaan hienosti ja peruuttaa vaivatta. Nyt uutuutena on oma kieli, joka ilmeisesti valmentaa  puheelle. Siis palatusta kyllä riittää, kukaan muu ei sitä vain tahdo ymmärtää.

Äsken pikkuinen meni itse nukkumaan. Hän halusi tutin suuhun (joskus aika jolloin tutit lähtee, mutta ei nyt kun kulmahampaat tulee, tutin saa vain nukkumaanmennessä) ja sitten ei mennyt nukkumaan vaan keittiöön, josta vielä otti päärynän. Sitten sulki itse huoneensa oven ja meni sänkyynsä syömään päärynää. Outoja tempauksia, ehkä niissä joku järki. Nyt siis taas tutti suussa ja pari kertaa puraistu päärynä toisessa ja unten mailla.

Ehkä hiivin minäkin vällyjen alle hetkeksi.

Juups.

Hassua.Tänään taas lääkärin luona. Ultrassa näkyi kohtu ja hyvä limakalvo ja myös monia monia pieniä munarakkuloit. Lääkäri sanoi, että tätä hän olikin odottanut. Tyypillistä kuulemma monirakkulaisille munasarjoille (PCOS) tuollainen, että kohtu kyllä elää mutta vuotoa ei tule.

Joten sinne hän huuhtoi vessanpöntöstä alas kaikki elättelemäni haaveet. Tosin olin jo aamulla saanut selkeän negan taasen yestistä. Että sillain. Oireita on vieläkin aivan hirveästi ja haluaisin vaan että kohta ne menkat alkaisi. Odotellaan, kun ei muuta voi. Eletään tätä elämää muilta osin täysillä. Niin olen kyllä tehnytkin, minkä nyt aina sairaana olo veroittanut. Mutta tämä asia näkyy vaan täällä niin selkeästi, että se olisi ainoa asia elämässäni, vaikka ei oo. Rakkaat on sitä, ja niistä saan voimaa jatkaa.

Jatkoja. Sain nyt Primolut-lääkityksen Terolutin sijasta. Lääkäri sanoi sen olevan hiukan isompi annos mutta muuten sama. Sen aloitin tänään. Sitä syödään tabletti päivässä kymmenen päivää. Sitten odotellaan menkkoja, ja jos alkaa kuurin aikana niin lopetan kuurin ja soittoa vain sitten klinikalle. No, jotain selvyyttä siis sain ja katkaistiin hulluilta kuvitelmilta siivet niin suuntaan kuin toiseenkin. Lääkäri kyllä sanoi, että jos ei tälläkkän lääkkeellä ala niin antavat sitten vielä jotain toista hormonilääkettä lisäksi. Ilmeisesti ne menkat saadaan sieltä tapauksessani jollain tavalla ulos.

Nyt on taas mulla silätulehdus. Edellinen lähti ja käytin tippoja sen kaksi päivää yli. Tänään taasen. Pitää laittaa lääkettä ja katsoa huomenna soittaakko terveyskeskukseen. Inhoittavaa kun samalla tulee kurkku kipeäksi ja säteily korviin. Plussana vielä se, että tyttö ei nukkunut päiväunia silloin kun olisi pitänyt. Sekäs tekee minun olon väsyneeksi. Huoh. Taidan tästä hipsiä jo suihkuun, kun pienimmäinen nukkuu jo ja mieskin kotiin tulossa. Kohokohta oli taas kuulla tytön naurua ja riemunkiljahduksia, kun kysyin miten talitintti laulaa. Tyttö vastasi hennosti titityy. :) Elämän pieniä sulostuttajia.

Soittoa ja odotusta

Tänään aamuyöllä terin testin, negatiivinen oli se. Vähän kuten arvasinkin. Menkat loistavat myös poissaolollaan. Hmm. Hämmentävää. En vielä aamulla tiennyt mitä oikein tehdä. En tiennyt soittaako klinikalle vaiko ei. Jätin siis soittamatta ja päätin odotella vielä hetken.

Menimme temppukouluun pikkuisen kanssa. Sieltä tultuani kävin vessassa tarkistamassa oliko menkat alkaneet. Temppuilemassa kun oli sellaisia tunteita. Nyt enää ei.

Soitin kuitenkin. Kerroin koko asiani. Soittavat uudestaan ajan kanssa. Odotin ja olin joutilaana, kun lapsi nukkui. Hoitaja soitti, eri hoitaja. Kysyi samat asiat ja oli yhtä ymmyrkäisenä kuin minäkin. Mietimme vaihtoehtoja: joko odottaa viikonloppu ja soittaa maanantaina tai sitten kysyä lääkäriltä jo nyt. Hoitaja ja minä olimme yhtä mieltä että jälkimmäinen on parempi vaihtoehto. Näin taas odottamaan uutta soittoa. Huoh. On se odottavan aika pitkä.

Hoitaja soitti. Lääkäri ei osannut sanoa mikä on. Haluaa katsoa ultralla ennenkuin tehdään mitään. Näin. Sain siis ajan klinikalle loppuviikolle. Siihen asti odotellaan ja uusintasoittoa klinikalle jos menkat alkavat nyt viikonloppuna, jota itse en usko.

Siis aika turha oli tämä soittorumba.Tai no. Aika klinikalle, jossa selviää sitten enemmän. No, onhan sekin jo jotain. Mutta koko ensi viikko melkein kärsittävä. Arvasin tämän jo jotenkin, etteivät näkemättä osaa sanoa yhtään mitään. Oireita on ollut puoleen jos toiseen koko tämän ajan ja eikös nuo menkkakivutkin voi viitata joskus raskauteen. Lisänä painontunnetta alavatsalla. Ota ja tiedä. Kunhan vain ei olisi mitään kovin pahaa tiedossa. Huh ja puh sanon minä.

Toisaalta tuntuu hyvältä ajatella, että olen osaavissa käsissä ja että saan apua ajatuksiini pelkällä puhelimen soitolla. Mutta inhoittavaa kun ei todellakaan tiedä mitä tuleman pitää. Kunpa, voi kunpa, siellä olisi hyviä uutisia huonojen sijasta. Kaikesta kyllä selvitään, mutta että kroppani ei olisi täysin pettänyt minua.

Tauti taasen

Tämä kevättalvi on mennyt perheellämme hyvin pitkälti sairastaessa. Aina jollain on jotain kremppaa, muttei kuitenkaan mitään isompaa. Kiitos siitä sitten. Minulla on nyt toinen silmä aivan punainen toista päivää ja flunssa päälle. Kävin terveyskeskuksessa, josta terkan ja lääkärinsoiton jälkeen sain silmääni tipat ja käskyn levätä. Sitä olen sitten yrittänyt tässä tehdä. Onneksi mummi on tullut vahtimaan pientä niin että olen saanut siihen lisäapua, muuten en olisi kyllä näinkään hyvässä kunnossa.

Ottaa päähän. Menkat eivät vieläkään ole alkaneet. Jo joskus unohdan koko asian. No, onneksi olen päättänyt sen klinikkasoiton perjantaihin. Silloin siis vähän selkeämpää mitä teen. Joo.

Jotenkin outoa. Sanoin ja keskustelin terveyskeskuksessa lapsettomuushoidoista. Tai siis siitä että mahdollisesti olen raskaana tai aion tulla. Kun lääkettä valitsivat niin minusta hyvä sanoa asia. En näe siinä mitään huonoa, mutta sitten toisaalta taas niin turhaa, jos nyt ei sitten mitään tapahdukkaan. Onneksi tuli nyt tuo silmätulehduskin tässä välissä eikä sitten viimoisen hoidon aikaan. Voi, luulin että hoidot olisivat jo päällä, mutta ne menkat menkat. Pöh. Vuodatusta taas kerrakseen, mutta ei mahda mitään.

Tämän päivän saldo siis: punaiseen silmään tipat -> apua havaittavissa (ainakin eiliseen verrattuna, ei rähmi enää), mummi on pelastukseni, ihana pikkuinen käy aina välillä halaamassa kipeää äitiä, menkat loistavat poissaolollaan, pikkuisen nukutus ehkä onnistui ja soitto mieheltä, hän tulee töistä kotiin.  :) Kaikesta huolimatta ihan hyvä päivä tänään.

Minkäs teit...

Nyt ottaa kyllä päähän. Tähän asti hienosti mulla toiminut Terolut teki tenän. Siis ei menkkoja vieläkään,ei mitään punaista ikinä, edes vähääkään vessapaprussa. Terolutien lopettamisesta on nyt viikko. Hmm. Kummaa. Ei auta muuta kuin odotella.

Kuvittelin itsekseni, että jo tässä vaiheessa oltaisiin hoidoissa hyvässä vauhdissa. Mutta minkäs teet.

Tavallisesti mulla siis alkanut menkat kaksi kolme päivää kuurin jälkeen. Terolut-kuuri kestää sen kymmenen päivää mulla. Kumma juttu.

Samalla hurjaakin hurjemmat kuvitelmat valtaavat pääni. Suuntaan ja toiseen. En mahda niille mitään. Voi ei, sanon minä. Oireitakin on, mutta ne taas voivat olla ja olla olematta.

Nyt on siis kiertopäivä 24 ja jos ei menkat oo perjantaina osoittanut alkamistaan niin soitan kyllä klinikalle. Ensin teen sen raskaustestin, joka kaikella todennäköisyydellä on miinusta, koska en ole tietääkseni ikinä ovuloinut. Tai näin lääkärit sanovat. Itse en siis ole edes tikutellut tai havainnut muuten.

Jotenkin sekava olo ollut ainakin tän loppuviikon. Tosin ihanaa kun aurinko on paistanut ja päivät huomattavasti pidentyneet. Tuon vesselin kanssa ollaan ulkoiltu enemmän ja tehty kaikkea kivaa!