Lapsi taas sairasti viikonlopun. Oli korkea kuume ja aivan poikki. Sitä tuntuu, että ajatukset ovat nyt suunnattuna lapseen ja hänen oloonsa. Muu maailma pyörii kyllä kulkuaan ympärillä. Nyt onneksi jo paljon parempi ja kuume poissa, mutta isovanhemmat tulevat vielä huomenna hoitamaan pientä.
Viikonloppu oli kiva ja jollain tapaa löysin monta hyvää syytä mistä iloita. Päälimmäisenä varmasti me, perhe. Oli hyvä ja ihana olo koko ajan ja tätä arvostan. Perheemme on ihana kaikkine jäsenineen. Siitä tulee hyvälle mielelle.
Tänään lähdin aamulenkille. Se oli pitkästä aikaa uutta ja vaihtelua iltalenkille, jota en tänään kerkiä tehdä. Jopa juoksin neljässä kohtaa ja tuli hyvä olo. Oli hyvä huomata että kuntoni on noussut ja jaksan ihmeitä. Juosta, minä. Hih! Ja ihana on ollut kävellä kun aurinko hellii ja luonto herää eloon.
Tässä olen miettinyt mitä ensi vuonna teen, tai siis syksyllä. Kovin olisi houkutellut vain jäädä kotiin kasvattamaan mahaa. Mutta tämä vaihtoehto on nyt poissa laskuista (ehkä). Jotain pitäisi keksiä sillä tämä työ loppuu kun koulut loppuvat. Olen lähettänyt taas monta hakemusta erilaisiin paikkoihin ilman vastausta. Kyllä se oikea löytyy, olen varma siitä.
Vuoto jatkuu vieläkin. Välillä on aivan mustaa ja joskus taas täysin punaista, ja aina vähän vaan. Vessapaperiin tulee aina jotain. Kumma. En siltikään jaksa stressata asiasta. Katselen ja toimin vasta ensi viikolla, jos asia jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti