Niinhän siinä kävi. Liian aikaisin iloitsin. Nyyh.
Siis lyhyesti, taas alkupisteessä.
Olen varustettu raskausoireilla, mutta en muuta.
Testit olivat plussaa mutta hetken vain. Nyt jo tyylipuhdas nega. Mutta mieskin ne viivat silloin totesi. En ole ihan hullu.
Ultrassa näkyi tyhjä kohtu jossa kaikki sinällään kunnossa, mutta ei raskaana.
Lääkäri totesi raskauden olleen joko kemiallinen raskaus tai hyvin varhainen keskenmeno, joka tullut vuotona pois.
Jääme siis odottamaan sitä IVF-hoitoa.
En osaa muuta sanoa. Jotenkin osasin odottaa tätä. Viikon on jo ollut olo että kaikki ei ihan täsmää.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suru. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suru. Näytä kaikki tekstit
maanantai 28. huhtikuuta 2014
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Pelille piste
Tänään kinikalla ultrassa todettiin että huh huh. Munarakkuoita oli yhtäkkiä kypsynyt liikaa. Eli siellä oli kolme suurta rakkulaa. Jos olisi ollut vain kaksi niin hoitoa olisi jatkettu ehkä, mutta kolme oli liikaa. Joo. Yksi olisi ollut hyvä.
Peli sai aikaisen pisteen.
Totutellaan taasen tähän.
Nyt alussa ja menkkoja odotellaan. Huoh.
On tämä. Ja kesätauko ja kaikki. Lääkäri tuumasi että voithan kesälläkin yrittää, mutta aikoja vain vähemmän kuin muulloin. Eivät siis olekkaan kokonaan kiinni. Kumma, mutta kannaltani parempi näin.
Tässä kierrossa siis nyt on kondomi käytössä loppuajan, koska eivät halua kaksoisraskautta minulle näin puoliluomusti. Tylsää, että kun mahdollisuus raskautua niin ei saakkaan. Eihän kaikki munasout välttämättä hedelmöity. Niinhän ei käynyt viimekään kerralla. Mutta lääkärit eivät ota riskejä etenkään minun kohdallani. Huoh. Inhoittavaa olla erilainen.
Kun menkat alkavat niin odotan kierron 15. päivään ja sitten 10 päivää primoluteja ja menkat akavat taas, håppas så.
Nyt vain itku meinaa tulla silmään. Annan tulla, kun pieni nukkuu. Tai ainakin sisäisesti itken ja silmäkulmassa on kyynel, molemmissa. Kokoan itseni taas joskus tänään.
Hei hei taas vauvahaaveet, olette hieman kauempana ja useamman pistelyn päässä.
Peli sai aikaisen pisteen.
Totutellaan taasen tähän.
Nyt alussa ja menkkoja odotellaan. Huoh.
On tämä. Ja kesätauko ja kaikki. Lääkäri tuumasi että voithan kesälläkin yrittää, mutta aikoja vain vähemmän kuin muulloin. Eivät siis olekkaan kokonaan kiinni. Kumma, mutta kannaltani parempi näin.
Tässä kierrossa siis nyt on kondomi käytössä loppuajan, koska eivät halua kaksoisraskautta minulle näin puoliluomusti. Tylsää, että kun mahdollisuus raskautua niin ei saakkaan. Eihän kaikki munasout välttämättä hedelmöity. Niinhän ei käynyt viimekään kerralla. Mutta lääkärit eivät ota riskejä etenkään minun kohdallani. Huoh. Inhoittavaa olla erilainen.
Kun menkat alkavat niin odotan kierron 15. päivään ja sitten 10 päivää primoluteja ja menkat akavat taas, håppas så.
Nyt vain itku meinaa tulla silmään. Annan tulla, kun pieni nukkuu. Tai ainakin sisäisesti itken ja silmäkulmassa on kyynel, molemmissa. Kokoan itseni taas joskus tänään.
Hei hei taas vauvahaaveet, olette hieman kauempana ja useamman pistelyn päässä.
perjantai 8. helmikuuta 2013
Kyynel
Tein aamulla tai tuossa aamuyöstä testin. Huoh. Negatiivista vieläkin näytti. Testin jälkeen alkoivat sitten menkatkin. Olisivat voineet ilmoittaa aikaisemmin tulostaan niin en ehkä testiä olisi tehnyt. No, se on vain rahaa. Ja onhan ainakin nyt varmaa, ettei siellä ole mitään matkassa mukana.
Olen surullinen. Tietysti. Emme saa tästä kierrosta lasta. Olisimme kovasti halunneet. Minä ehkä miestäni enemmän.
Tällaista se elämä on. Joskus toiste sitten on meidän lapsemme aika tulla maailmaan. Näin ajattelen.
Muutama kyynel vierähti poskelleni. Kaikki haaveet toisesta, perheemme lisäyksestä, on taas kerran heitettävä romukoppaan, jotta ne voi taas kaivaa ylös sieltä kun olemme tässä pisteessä uudestaan.
Hei hei, lokakuun vauva.
En tiedä mitä seuraavaksi. Maanantaina hoitaja soittaa, ehkä silloin selviää mitä ja milloin.
Olen valmis seuraavaan OI-hoitoon, kyllä. Olen valmis yrittämään. En vain tiedä antavatko lääkärit enää yrittää tällä vai laittavatko he meidät kohti suurempaa haastetta. Kyllä sekin käy, mutta siihen taas kerran on jono ja se kestää. Mutta kestäköön, täällähän odotellaan kun on odottelemaan alettu.
Joten jossain vaiheessa se on taas hei klinikka ja ihanat parkkausmahdollisuudet. Täältä tullaan ja mikään ei enää pysty minua kaatamaan, vai pystyykö?
Olen surullinen. Tietysti. Emme saa tästä kierrosta lasta. Olisimme kovasti halunneet. Minä ehkä miestäni enemmän.
Tällaista se elämä on. Joskus toiste sitten on meidän lapsemme aika tulla maailmaan. Näin ajattelen.
Muutama kyynel vierähti poskelleni. Kaikki haaveet toisesta, perheemme lisäyksestä, on taas kerran heitettävä romukoppaan, jotta ne voi taas kaivaa ylös sieltä kun olemme tässä pisteessä uudestaan.
Hei hei, lokakuun vauva.
En tiedä mitä seuraavaksi. Maanantaina hoitaja soittaa, ehkä silloin selviää mitä ja milloin.
Olen valmis seuraavaan OI-hoitoon, kyllä. Olen valmis yrittämään. En vain tiedä antavatko lääkärit enää yrittää tällä vai laittavatko he meidät kohti suurempaa haastetta. Kyllä sekin käy, mutta siihen taas kerran on jono ja se kestää. Mutta kestäköön, täällähän odotellaan kun on odottelemaan alettu.
Joten jossain vaiheessa se on taas hei klinikka ja ihanat parkkausmahdollisuudet. Täältä tullaan ja mikään ei enää pysty minua kaatamaan, vai pystyykö?
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Taasen odottelua ja eilisen avausta.
Eilen olin todella huonolla tuulella. Sitä en tietenkään pikkuiselle näytä ja sitäpaitsi hänen läsnäollessaan olen aina hyvällä päällä tai tulen sellaiseksi. Ihana ilopilleri. Paitsi mitä nyt välillä pitää toista vähän napakammin komentaa ja kieltää, mutta sekin tapahtuu hyvillä mielin. Mutta esimerkiksi kun hän oli päiväunilla oli minulla aikaa olla itsekseen ja mietiskellä asioita.
Olen jo monta kertaa tullut tulokseen, että liika asioiden vatvominen ja veivaaminen ei sovi minulle. Se kääntää päässäni kaikki huonosti ja ylösalaisin, toisaalta taas liiallinen veivaaminen myös saa niistä huonoistakin jutuista taas näkemään ne hyvätkin puolet. Että puolensa ja puolensa siis tälläkin.
Ystäväni kirjoitti maanantaina saaneensa toisen vauvan maailmaan. Olen hänen puolestaan ikionnellinen, mutta eilen aloin ajatella, et miksi hänelle suodaan onni ja ei minulle. Hän on ensimmäisen lapsen kanssa käynyt läpi lapsettomuushoidot ja toinen ilmoitti tulostaan tuosta noin yrittämättä. Jotenkin alla minulla tuntuu kateus, suru ja häpeä omasta tilastani mille en voi mitään, ja tämä tunne on pientä ilon rinnalla. Olen silti ystäväni puolesta onnellinen ja aivan hämmästynyt heidän toisesta päivänsäteestä. Ehkä se onni osuu minunkin kohdalleni joskus tämän toisen lapsen muodossa. Milloin? Ei sitäpaitsi pitäisi vertailla elämiä milään lailla, koska toinen elämä on erilainen ja omansa kuin toinen. Jokaisella meistä on oma polkunsa tallattavana.
Plus eilen oli kaikki muut asiat kaatumassa niskaan siinä päivällä. En tiedä hakisiko töitä vai jäisikö kotiin vai tekisikö niin kuin aiemmin, että haen töitä mitä haluaisin, mutten voi saada mm. suuren hakijamäärän vuoksi. Sitten leivoin pipareita pikkuisen avustamana ja maailma hymyili taasen minulle. Kaikki kääntyy hyväksi ellei paremmaksi kun vain ajattelee oikein. Minun paikkani juuri nyt on tässä pienen ihmisen vierellä. Mutta toisaalta on huoli taloudellisesta pärjäämisestä ja siitä vyyhdistä minkä uusi työ, lapsettomuushoidot ja päiväkoti toisi tullessaan. Mutta olen ajatellut, että tuo huoli kyllä purkaantuu ajan myötä itsestään ja kaikki palaset kliksahtavat kohdilleen.
Huomenna saan taas kerran aloittaa Terot. Niitä siis loppuvuosi syöskennellään ja sitten heti vuoden alusta uutta yritystä kehiin. Olisikos jo meidän vuoromme onnistua ja saattaa uusi elämä maailmaan? Uusi vuosi ja uudet kujeet sanotaan. Kunpa se pitäisi paikkansa. Pitää tässä vaiheessa odottaa ja katsoa. Taas kerran. Mutta eka eletään joulu ja se on kerrassaan ihanaa!
Olen jo monta kertaa tullut tulokseen, että liika asioiden vatvominen ja veivaaminen ei sovi minulle. Se kääntää päässäni kaikki huonosti ja ylösalaisin, toisaalta taas liiallinen veivaaminen myös saa niistä huonoistakin jutuista taas näkemään ne hyvätkin puolet. Että puolensa ja puolensa siis tälläkin.
Ystäväni kirjoitti maanantaina saaneensa toisen vauvan maailmaan. Olen hänen puolestaan ikionnellinen, mutta eilen aloin ajatella, et miksi hänelle suodaan onni ja ei minulle. Hän on ensimmäisen lapsen kanssa käynyt läpi lapsettomuushoidot ja toinen ilmoitti tulostaan tuosta noin yrittämättä. Jotenkin alla minulla tuntuu kateus, suru ja häpeä omasta tilastani mille en voi mitään, ja tämä tunne on pientä ilon rinnalla. Olen silti ystäväni puolesta onnellinen ja aivan hämmästynyt heidän toisesta päivänsäteestä. Ehkä se onni osuu minunkin kohdalleni joskus tämän toisen lapsen muodossa. Milloin? Ei sitäpaitsi pitäisi vertailla elämiä milään lailla, koska toinen elämä on erilainen ja omansa kuin toinen. Jokaisella meistä on oma polkunsa tallattavana.
Plus eilen oli kaikki muut asiat kaatumassa niskaan siinä päivällä. En tiedä hakisiko töitä vai jäisikö kotiin vai tekisikö niin kuin aiemmin, että haen töitä mitä haluaisin, mutten voi saada mm. suuren hakijamäärän vuoksi. Sitten leivoin pipareita pikkuisen avustamana ja maailma hymyili taasen minulle. Kaikki kääntyy hyväksi ellei paremmaksi kun vain ajattelee oikein. Minun paikkani juuri nyt on tässä pienen ihmisen vierellä. Mutta toisaalta on huoli taloudellisesta pärjäämisestä ja siitä vyyhdistä minkä uusi työ, lapsettomuushoidot ja päiväkoti toisi tullessaan. Mutta olen ajatellut, että tuo huoli kyllä purkaantuu ajan myötä itsestään ja kaikki palaset kliksahtavat kohdilleen.
Huomenna saan taas kerran aloittaa Terot. Niitä siis loppuvuosi syöskennellään ja sitten heti vuoden alusta uutta yritystä kehiin. Olisikos jo meidän vuoromme onnistua ja saattaa uusi elämä maailmaan? Uusi vuosi ja uudet kujeet sanotaan. Kunpa se pitäisi paikkansa. Pitää tässä vaiheessa odottaa ja katsoa. Taas kerran. Mutta eka eletään joulu ja se on kerrassaan ihanaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)