Takaisin

Kurkkukipu ja silmätulehdus on täällä taas. Kääk. En tiedä, että lähtivätkö ne koskaan pois kunnolla. Ei kiva, ei yhtään kiva. Silmän olen saanut paremmaksi noilla vanhoilla tipoilla mutta täytyy sitä ja tätä kurkkua mennä kohta näyttämään lääkärille.

En ole päässyt urheilemaan nyt pitkään pitkään aikaan ja olo on sen mukainen. Mene pois jo, tää ei oo kiva. Ja kun se alentaa meidän lapsensaantimahdollisuutta. Ei pilaa, muttei parannakkaan. Huh ja puh. Mutta ennen kaikkei haluaisin jaksaa ja olla ilman tätä kauheaa kurkkuärsytystä ja että silmäni ei reistailisi.

Pikkuinen kasvaa aivan silmissä. Puhuu jo pitkiä, hyvin ymmärrettäviä lauseita. Hän on mukana kaikessa arjen menossa. Aivan ihana yksilö. Päiväkodissakin uuden vuoden jälkeen siirtyy isompien ryhmään. Leikkii aivan sujuvasti ainakin vähän aikaa yksinään ja meilikuvitusta leikeissä riittää.

Nyt toinen nukahti, joten lopettelen täältä. Hih.

Nyt

Eilen kuulin klinikalla ihania uutisia. Hypin pilvissä eikä minua jostain syystä alas saa, vaikka tiedän kaiken olevan vasta alussa. Mutta kuitenkin niin paljon pidemmällä kuin viime kierrossa, jospa nyt olisi meidän aika.

Eli eilen ultrassa oli yksi folli kirinyt ja oli jo sen 17 milliä muiden jäädessä samanlaisiksi kuin ne olivat. Aivan huippua. Tätä olin jo arvellut sattumisten perusteella. Tuntuu mutta ei liikaa.

Saatiin inssi täksi päiväksi. Eilen heti ultran jälkeen piti laittaa ovitrelle napaan. Jes. Eli aamulla auto starttasi klinikan kautta miehen töihin ja sieltä lapsen päiväkotiin. Sitten koitti aikani ja olin jännissäni mitä siellä ultrassa näkyisi. Siellä köllötteli nyt jo 20 millinen follikkeli jota odottamaan laitettiin mieheni siemenneste ja samalla tehtiin jotain jokasattui mutta oli ilmeisesti hyväksi siemennesteen loppusijoitusta ajatellen.

Nyt ne on siellä. Nyt ei muuta kuin taas rutkasti toivoa, rukouksia ja ihania ajatuksia peliin. Minä uskon juuri nyt olevan meidän pikkuisen aika astua tähän maailmaan. Voi, kunpa.

Ihanan aurinkoinen päivä oli tämäkin. Ja illalla olin pienen perheeni kanssa kärrylenkillä ja oli mukavaa.

Askel

Taas askeleen lähempänä toivottua. Eli tänään ultrassa näkyi neljä suurempaa follia. Neljä. Viimeksi ei yhtään. Se on hyvä.

Mutta vain jos yksi tai äärimmäisessä tapauksessa kaksi jatkavat kasvuaan. Ei siis neljää. Jos kaikki neljä kasvavat niin sitten taas on stoppi tiedossa.

Mutta haluan uskoa että ne kaksi sieltä kasvavat. Uskon, toivon ja rukoilen tätä.

Eli kaksi follia oli toisessa munasarjassa ja ne olivat vasta alla 10 millisiä. Toisessa taas oli ne isommat eli 12mm ja 11mm, joista nyt toivon johtotähteä js muiden ihanien pienten menevän vain pois.

Mahakivut ovat pysyneet hyvin pieninä, joka on hyvä. Viimeksi kun kolme follia kasvoi ja kehittyi oli mahakipu aivan sitämätön välillä.

Toivo elää, varovaisesti mutta kuitenkin. Hoito ainakin etenee odotettua tulosta kohti.

Tänään oli muuten ilman suhteen aivan ihana päivä ja sekin sai hyvälle tuulelle. Jos meitä tässä kierrossa nyt onnistaisi.

Onnellinen

Olen onnellinen kaikesta. Aivan pienistäkin asioista.

Tänään olen onnellinn että olo jo parempi kuin eilen ja silmät ei enää kuin häivähdyksen punaiset. Elämä voittaa sairastaessakin.

Huomenna töihin koulutuspäivään.

Lapsi on aivan ihana. Nyt hoidossa isovanhemmilla että äiti saa levätä. Kaikki voittaa. Odotan jo pientä kotiin.:)

Mopsimme on ollut erittäin hyvä sairastajan kaveri. Ihana tuhisija, joka takaa ainakin piipahduksen ulkosalla.

Kylmemmät säät alkavat ehkä ensi viikolla. Ihanaa tämän sadeviikon jälkeen. Kyllä sadekkin on kiva, mutta riittäisi jo.

Tauti menee pois kovaa vauhtia ja uusi, toisen lapsen yritys pelastuu. Maanantaina uusi ultra ja isommilla annoksilla pistelen viikonlopun yli.

Nyt vain onnellinen olo. Toivon että loputkin kurkkukivut häviäisivät ja olisin kunnossa maanantaina. Viikonloppuna vain auton huolto ja muuten lepään. On näin hyvä, juuri nyt, tulevaisuudesta ei tietoa, mutta toinen lapsi olisi todella tervetullut tähän pikku perheeseen.

Kipiä

Olen kipeä niin flunssainen että. Se luulemani pikku pikaflunssa ei jäänyt vain siihen viikonloppuun vaan pisti paremmaksi. Nuhaa, kurkkukipua ja köhinää ollut täällä jo melkein kaksi viikkoa nyt. Välillä tuntuu että on parempi ja sittense yllättää taas.

Kävin maanantaina flunssapiikillä ja siitä flunssa sai vain lisää pontta alleen.

Viimeisin veto tältä itsepäiseltä pöpöltä on levitä silmiini. Tänään se kävi ja huomenna toivon klinikalta jotain apua näihin silmiini ja samalla ehkä sairaslomaa että paranen kunnolla. Kun ei kuumetta näy eikä kuulu niin en ole töistä vielä pois ollut. Huomenna aion olla ja toivon että klinikan lääkäri sanoisi, ettei tämä tässä vaiheessa haittaa. Tiedä häntä, huomenna olen viisaampi ja ainakin jotain näihin jo kutiseviin silmiini saanut. Sen siitä saa kun on kotona lapsi ja tekee töitä lasten kanssa. Mutta ihania silti ovat.

Huolettaa että jääkö kierron hyvin alkaneet pistelyt nyt tähän. No, sillehän ei mitään voi. Inhaa kuitenkin nämä silmät, kurkku ja ääni. :(