Koti

Aloin miettimään mikä sana kuvaisi tätä mennyttä vuotta parhaiten. Se on koti. Olen ollut kotona lapsen kanssa, perheemme on kotona aina onnellisin ja koti onkin se paikka missä saan olla juuri sitä mitä olen. Ihana paikka, jonne jokainen kodin asukki saa kantaa ilonsa ja surunsa ja ne jaetaan.

Emme tietenkään ole aina vain kotosalla vaan liikumme ja harrastamme aika tavalla. Kuitenkin koti on se paikka, jossa rauhoitutaan ja oleskellaan kaikista eniten. Näin on ollut jo ennen lasta ja tulee olemaankin. Olen koti-ihminen. Minulle koti on turvapaikka maailmalta. Se on paikka jossa teen töitäni, toivottavasti. Se on paikka joka ottaa vastaan ja antaa paljon.

Kotona on nyt lapsen kanssa tullut oltua tavallista enemmän. Se on aivan ihanaa, kun saa katsella toisen kasvua ja temmellystä. Olen huomannut, että kotona lapseni on omimmillaan ja uskaltaa myös kiukutella enemmän. Se on paikka, jossa lapsen on hyvä olla.

Meidän kotimme ei läheskään aina ole siisti eikä ojennuksessa. Se ei minusta ole pääasia ollenkaan. Kylläkin yritämme lapsellemme opettaa esimerkiksi aina iltaisin lelujen siivouksella tärkeitä asioita. Tärkeintä kodissamme on rakkaus ja että täällä välitetään. Ja kyllä välillä siivotaankin. :)

Toivottavasti tämä pikku perhe saisi pikkuisen nyytin ensi vuonna lisäykseksi tähän onnen kotiin. Pikkusiskoni sanoi meille noin kymmenen vuotta sitten, kun muutimme yhteen mieheni kanssa, että te elätte rakkauskuplassa. Minusta se kupla ei ole koskaan puhjennut vaikka onkin kestänyt vaikka mitä ja siihen kuplaan olisi vielä yksi lapsi tervetullut.

Vuoden viimeisiä päiviä viedään.

Täällä koneen äärellä taasen. Oli lämminhenkinen ja hyvin tunteikas joulu poissa kotoa. Se sai hetkeksi unohtamaan hoidot ja katsomaan vain lasta ja hänen touhujaan. Ihanaa oli olla sekä muorilassa että mummilassa mutta aivan ihanaa oli tapanina palata omaan kotiin ja aloittaa taas arki. Tai kolme päivää ja sitten miehellä on kolmen päivän loma yli uuden vuoden.

Aina iltaisin, kun olen ottanut Terolut-tabletin, olen muistanut tulevan. Tuleva hoito ja koko ensi vuosi saa minut hymyilemään ainakin tässä vaiheessa. Jos tämä olisi meidän kertamme! Olisi aivan ihanaa olla raskaana ja saada pienen pieni nyytti kainaloon. Tämä on minun toiveeni ensi vuodelta. :)

Samalla taas yritän pitää pään poissa pilvistä ja ajatella järjellä tätä kaikkea. Kun kaikkeen on vain mahdollisuus. Näitä mahdollisuuksia pitää punnita ja ajatella. Tärkeintä kumminkin on elää tyttäremme kanssa täysillä hänen kevättään ja nauttia hänen riemustaan ja kolhuistaan täysillä.. Kaikki muu tulee omalla painollaan siinä vieressä, mutta onneksi täällä niitäkin saan laittaa järjestykseen kunnolla.

Nyt pitää mennä pikkuisen kanssa lukemaan kirjaa, kun hän osoittaa sohvan viereessä sohvaa kirja kädessään! Sanoja ei vielä juurikaan tule, mutta kyllä meillä saadaan tahto selväksi muullakin tapaa. Niitä sanoja odotellessa. Kyllä niitä jo aika monta on, mutta eleet kertovat tahdon paremmin ja nopeammin.

Joulu

Joulu on jo ovella. Ihan tuossa nurkan takana. Me lähdemme muorilaan ja sitten tulemme takaisin mummolan kautta. On hyvä tavata ihania rakkaita ihmisiä ja viettää heidän kanssaan joulua eri puolilla suomea. Odotn myös joulukirkkoa, joulutunnelmaa, menoa ja melskettä pakettien kanssa ja kaikkea sitä ihanuutta minkä yhdessäolo tuo tullessaan. Saamme mieheni kanssa myös yhteistä aikaa ennen joulua, kun pikkainen jää kahdestaan isovanhempien kanssa. Tarkoitus olisi mennä katsomaan leffaa pitkästä aikaa. Tällaista siis suunnitelmissa, mutta suunnitelmat eivät aina pidä paikkaansa. Ihanaa on myös se, että varmasti on muitakin lapsenkatsojia koko tämän lyhyen ajan. Josko sitä vaikka tohtisi ottaa yhden pokkarin mukaan. :)

Hyvää joulunaikaa kaikille teille täällä blogien ihmeellisessä maailmassa!

Taasen odottelua ja eilisen avausta.

Eilen olin todella huonolla tuulella. Sitä en tietenkään pikkuiselle näytä ja sitäpaitsi hänen läsnäollessaan olen aina hyvällä päällä tai tulen sellaiseksi. Ihana ilopilleri. Paitsi mitä nyt välillä pitää toista vähän napakammin komentaa ja kieltää, mutta sekin tapahtuu hyvillä mielin. Mutta esimerkiksi kun hän oli päiväunilla oli minulla aikaa olla itsekseen ja mietiskellä asioita.

Olen jo monta kertaa tullut tulokseen, että liika asioiden vatvominen ja veivaaminen ei sovi minulle. Se kääntää päässäni kaikki huonosti ja ylösalaisin, toisaalta taas liiallinen veivaaminen myös saa niistä huonoistakin jutuista taas näkemään ne hyvätkin puolet. Että puolensa ja puolensa siis tälläkin.

Ystäväni kirjoitti maanantaina saaneensa toisen vauvan maailmaan. Olen hänen puolestaan ikionnellinen, mutta eilen aloin ajatella, et miksi hänelle suodaan onni ja ei minulle. Hän on ensimmäisen lapsen kanssa käynyt läpi lapsettomuushoidot ja toinen ilmoitti tulostaan tuosta noin yrittämättä. Jotenkin alla minulla tuntuu kateus, suru ja häpeä omasta tilastani mille en voi mitään, ja tämä tunne on pientä ilon rinnalla. Olen silti ystäväni puolesta onnellinen ja aivan hämmästynyt heidän toisesta päivänsäteestä. Ehkä se onni osuu minunkin kohdalleni joskus tämän toisen lapsen muodossa. Milloin? Ei sitäpaitsi pitäisi vertailla elämiä milään lailla, koska toinen elämä on erilainen ja omansa kuin toinen. Jokaisella meistä on oma polkunsa tallattavana.

Plus eilen oli kaikki muut asiat kaatumassa niskaan siinä päivällä. En tiedä hakisiko töitä vai jäisikö kotiin vai tekisikö niin kuin aiemmin, että haen töitä mitä haluaisin, mutten voi saada mm. suuren hakijamäärän vuoksi. Sitten leivoin pipareita pikkuisen avustamana ja maailma hymyili taasen minulle. Kaikki kääntyy hyväksi ellei paremmaksi kun vain ajattelee oikein. Minun paikkani juuri nyt on tässä pienen ihmisen vierellä. Mutta toisaalta on huoli taloudellisesta pärjäämisestä ja siitä vyyhdistä minkä uusi työ, lapsettomuushoidot ja päiväkoti toisi tullessaan. Mutta olen ajatellut, että tuo huoli kyllä purkaantuu ajan myötä itsestään ja kaikki palaset kliksahtavat kohdilleen.

Huomenna saan taas kerran aloittaa Terot. Niitä siis loppuvuosi syöskennellään ja sitten heti vuoden alusta uutta yritystä kehiin. Olisikos jo meidän vuoromme onnistua ja saattaa uusi elämä maailmaan? Uusi vuosi ja uudet kujeet sanotaan. Kunpa se pitäisi paikkansa. Pitää tässä vaiheessa odottaa ja katsoa. Taas kerran. Mutta eka eletään joulu ja se on kerrassaan ihanaa!

Hampaat

Jotenkin tuli nyt hampaat mieleeni. Tänään aamulla kävin hammaslääkärissä, jossa paikattiin yksi hammas ja tehtiin hammaskiven poisto. Nämä hammaslääkärikäynnit alkoivat jo joulukuun alussa julkisella puolella. Siellä huomattiin kaksi reikää röntgenkuvilla. Kuvat otettiin, kun en ollut sanonut mitään että olisin raskaana. Testin olin tehnyt ennen lääkäriä ja negaa se silloin näytti. Määräsivät minut maksusitoumuksella yksityiselle, koska kuulemma julkisella voi joutua odottamaan.

Viime tiistaina sitten sain tiedot hampaistani ja lähdin varailemaan aikaa. Sain yhden lääkärin, joka oli samoissa hinnoissa kuin julkisen puolen käynnit. Mutta aika oli tuonne tammikuun alkuun. En halunnut jäädä sitä odottamaan joten soitin seuraavaan lääkäriin. Sain ajan viime viikolle, jolloin aloitettiin juurihoito ja tällä viikolla on sitten kaksi kertaa, tännä ja torstaina.

Halusin hammaslääkärin alta pois. Jostain muistelen, että hampaat voivat liittyä keskenmenoon. Tiedä sitten onko tämä totta vai vain kuvitelmaani. Ainakaan raskauden aikana ei saisi tehdä röntgenkuvausta. No, minulle on nyt tehty kaksi. Nyt tuntuu ihan hyvältä, ettei se raskaus alkanut heti. Olisin joutunut kärsimään tuon hampaan kanssa hyvin hyvin pitkään. Nyt on sitten ainakin hampaat kunnossa seuraavaa raskautumisyritystä ajatellen. Jotain hyvää tässä leuan puuduttamisessa on. Ja se, että saan hampaani kuntoon vaikkeivät ne niin huonot olleetkaan.

Nyt painun minäkin peiton alle ja seuraan pikkuisen mallia. Hyviä päiväunia siis! Itselläni on jo pitkään ollut tapana levähtää ja ottaa iisisti, kun toinen nukkuu. Ei siivousta tai muuta hössötystä vaan omaa aikaa hiljaisesti sohvalla. :)

Joulu on jo ovella...

En usein tiedä mitä kirjoitan, kun alan kirjoittamaan. Joskus on taas aihe mielessä, mutta usein mieli on yhtä tyhjä kuin paperikin. Hmm. Täällä eletään välivaihetta hoitojen kanssa. Toisaalta hyvä välillä levähtää ja vain elää kuin siirtyä hoidosta toiseen. Siinä ehtii myös nollata pään ja ajatukset jotka aina ovat korkealla epäonnistumisen pelosta huolimatta. Toisaalta aika liitää eteenpäin. Pikkuisen kanssa katselemme Histamiinin joulukalenteria ja availemme kuvakalenterin luukkuja ja joulu on jo ovella.

Kohta saan aloittaa Terolut kuurin, josta sitten vuoden lopuksi tai ensi vuoden aluksi alkavat kuukautiset. Eli taas mennään ja katsotaan mitä tämä toinen hoito tuo tullessaan. Joulun odotus on ollut oikein tervetullut juuri tähän paikkaan sillä jotenkin se saa päivät täyttymään ja ajatukset hiukan jonnekin muualle. On ihanaa aikaa odottaa ja valmistella, olen aina ollut sitä mieltä. Jo yläasteella kävin ostamassa joululahjat jo marraskuussa ja siihen se tänäkin vuonna meni. Minusta tuntuu hyvältä tehdä kaikki rauhassa valmiiksi ja olla rauhassa jo joulun alla. Ilmeisesti tällä lailla mieleni paastoaa ennen joulua. Hullua, en ole ennen sitä ajatellutkaan.

Pikkuinen tykkää kun koristeita tuli eilen lisää asuntoomme. Hän on aivan innoissaan tontuista ja enkeleistä ja haluaisi aina ottaa kaiken ja koskea kaikkeen. Päätin, että joulukoristeet jää puoleen entisistä ainakin tänä vuonna, mutta silti tuntuu että koko ajan saa pitää toista silmällä. Mutta toisaalta eiväthän ne rikki mene ja jos menevät niin entä sitten. Kunhan pikkuisella on hauskaa niin se on pääasia. Meillä on puinen pieni joulukuusi, joka koottiin eilen. Se on aivan mahtava pikkuisen mielestä ja sen koristeita täytyy olla koko ajan ottamassa pois ja laittamassa paikoilleen. Mahtava katsella kun toinen on niin tohkeissaan kaikesta. Se tuo itsellekin hyvän mielen!

Tällaista tällä kertaa tuli mielen päälle. Aina en pääse koneelle vaikka olin ajatellut tulla kirjoittamaankoska aika ei riitä kaikkeen ja tuo pikkuinen valveilla ollessaan vie suurimman osan ajasta. Iltaisin usein nukahdan ennen kuin kirjoittelen koneella. Mutta kyllä tähänkin aikaa riittää sillä tätä kautta saan purettua itseäni ja tunteitani eri tavalla kuin arjessa ja menossa. Kirjoittaminen on hienoa. Se, että joku lukee ja vieläpä vastaa kirjoituksiini on vieläkin mukavampaa!

Vastauksia

Silmu haastoi minut vastaamaan joihinkin kysymyksiin. Ihan hauskaa, tulee kaikki ystäväkirjat ja slämyt mieleen ala- ja yläasteajoilta. :)

Eli alla Silmun kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Mikä on parasta mitä sinulle on tänä päivänä tapahtunut?
Kun pikkuinen antoi halin ja suukon nukkumaan mennessään. Se on aina yhtä ihanaa. Ja koko päivä on oikeastaan sujunut hyvin ja varsinkin aamupäivä, kun mieskin oli  kotosalla ja olimme ihan vaan perheen kesken kotosalla. Sekin on välillä kivaa.

2. Kuka tai mikä sai sinut viimeksi hymyilemään?

Pikkuinen ja sen nukkumaanmenorituaalit. Nykyään kun sängystä huudetaan monta kertaa, että "äiiitiii, äiiitiii!"

3. Kuvakysymys: Jos pääsisit tältä istumalta minne tahansa maailman kolkkaan helposti ja vaivattomasti, minne menisit/matkustaisit? (tässä kohtaa unohdetaan kaikki rajoitteet, lapsenhoidot, yms..) Jos mahdollista lisää tähän kohtaan kuva paikasta, jonne menisit. 

Lontooseen. En ole käynyt, mutta se haluttaisi nähdä. Tai sitten johonkin lämpimään.

4. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit? (ja perustelu halutessasi)

Varmaankin koira, mopsimme kun osaa tuon rentouden taidon. :) tai sitten tuhatjalkainen, koska yksi lisäkäsipari tai monta ei olisi pahitteeksi.

5. Juhlapyhiä on vuoden mittaan monenlaisia - mikä on suosikkijuhlapyhäsi? Entäs onko sinulla perinteitä liittyen tähän suosikkijuhlapyhään?

Varmaan joulu on suosikkini. Jouluna pitää rauhoittua ja olla lähimmäisten kanssa. Unelmatyössäni, jos joskus siihen pääsen. joulu muuttuu, mutta ei sen sisältö kylläkään. Ihanaa on nykyisin käydä joulukirkossa jos siihen on mahdollisuus.

6. Suosikkiurheilulaji tai mieleisin tapa harrastaa liikuntaa?

 Mieleisin tapa liikkua on ehdottomasti pitkät lenkit kera kaikkien perheenjäsenten. Myös vesijuoksu ja sali kuuluvat hyviin tapoihin liikkua.

7. Luettele neljä asiaa, jotka ovat elämässäsi oikein hyvin ja joihin olet tyytyväinen.
- rakkaus
- kodin tuntu, vaikkei tämä oma olekkaan
- saan olla kotona pikkuisen kanssa, se on ihanaa ja ihanaa kun voin olla
- läheiset ihmiset

8. Lempijuoma kaikista maailman juomista...
tällä hetkellä maito tai vesi. niitä arvostaa, kun tietää ettei niitä läheskään kaikilla ole ja ne on hyviä. Vailon valkoinen glögi kylmänä on myös hyvää. :)

9. Jos sinun pitäisi vaihtaa nimesi, mikä olisi uusi nimi ? Perustelutkin voit kertoa, jos haluat.
 En oo ikinä miettiny. Riippuu minkä takia. Tuula Manner. Se ei mitenkään viittaa nykyiseen nimeeni.

10. Paras lomamuisto?
Varmaan unohtumaton muisto oli tänä kesänä minilomamme Naantalissa. Sitä pikkuisen kijahduksia kun pääsi uimaan lämpimään veteen ja muumimaailma oli kokemus. Oli hauskaa.

11. Kuvakysymys: Liitä tähän kohtaan vastaukseksi kuva, joka saa sinut hyvälle tuulelle. Kerro vielä miksi kuva saa sinut hyvälle tuulelle :)  ?

Tällaiset kuvat saavat minut aina hyvälle tuulelle ja muistamaan sen että elämä pitää ottaa rennosti. :)

Minun kysymykseni haastetuille:
1. Mitä teit äsken?
2. Kenelle puhuit viimeksi?
3. Mitä joulu sinulle merkitsee?
4. Omistatko TV:n? Kuinka usein katselet sitä?
5. Lempiruokasi?
6. Onko sinulla omaa aikaa? Millaista?
7. Lempiliikkumavälineesi? Miksi?
8. Jos sinulla on auto, suurin haitta ja hyöty mitä sinulla siitä on ollut?
9. Lempivärisi?
10. Käytkö kosmetologilla? Kuinka usein?
11. Keksi itse oma kysymys ja vastaa siihen?
 

Haastan kaikki jotka blogiani lukevat vastaamaan näihin kysymyksiin. Pakko ei ole vastata, mutta saa jos haluaa ja jaksaa. :)

Mistä se maailma on tehty?

Tänään olimme kaikki lapsemme kanssa neuvolassa. 1,5-vuotistarkastuksessa. Kaikki oli hyvin eikä mitään sanomista tullut mistään. Ajattelin maailmaa pikkuisen silmin nähtynä.

Ensin kotona sanotaan, et nyt lähdetään neuvolaan ja isäkin tulee mukaan. Sitten puetaan ja pikkaisen kiukutellaan. Sitten on matka autolle hissin ja autotallin kautta. Olemme kulkeneet tuon matkan satoja kertoja, mutta miten jännittävää on painaa hissin nappulaa ja odottaa ja kuunnella hissin tuloa. Sitten hissin ovet aukenevat ja matka alkaa autotalliin kolmen painavan oven läpi. Mitä pienen päässä mahtaa pyöriä?

Auton ovet avautuvat avaimella, jota pieni kantoi kädessään. Istuimeen istumaan ja metka saattaa alkaa. Minne mennään, mikä se neuvola oli? Matka ei ole pitkä, mutta vaikka mitä ehtii näkyä ja ajatukset vaihtua pienen päässä. Neuvolan pihassa pääsee isän turvalliseen syliin ja matka sisälle alkaa. Sisällä on leikkinurkkaus, jossa pieni viihtyy hyvin ja puuhastelee vaikka mitä sen 15 minuutin aikana joka odotetaan. Leikkinurkat ovat koituneet monesti hyödyllisiksi.

Mitä toinen mahtaa muistaa itse terkkarikäynnistä? Ainakin kivat lelut sisällä sekä terkkarin että lääkärin huoneissa. Ehkäpä riisumisen ja pukemisen. Influenssapiikki reiteen ainakin sattui, mutta itku sen jälkeen ei kestänyt kauaa ja taas isin syli oli turva. Lääkäri-täti oli vanha ja mukava ja hänen läsnäolo sai meidänkin vilkkaan työtn hetkeksi paikoilleen.

Siitä sitten autoon ja pieni valitteli nälkää vähäsen. Ajoin muskarin luo ja menimme muskariin syömään ja sitten vaipanvaihdon kautta laulelemaan. Hauskaa on ollut ja kotiinpaluun hetki oli suuri pienellä kun tajusi, että missä ollaan.

Aina välillä on kiva katsoa maailmaa pikkuisen silmin. Miettiä miltä se mahtaa näyttää ja pysähtyä näkemään hetkiä ja sellaista mitä ei aina aikuisena osaa katsella. Pieniä asioita, joista muodostuu koko päivä ja hetket. Ei ehkä ole pikkuisen ajatuksia nuo edelliset, mutta jotain sen suuntaista. Elämistä tässä ja nyt. Unohtaen hoidot ja koko tulevaisuuden ja keskittyen siihen nyt hetkeen  täysillä.

Tavallinen päivä...

Onko niitä, tavallisia päiviä tuollaisen puolitoistavuotiaan kanssa? Tätä aloin miettimään tässä yksi päivä.

On meillä kyllä tavallisissa päivissä tietty rytmi:
6-7 aikaan heräillään, ja mennään vessaan, hammpaat pestään ja aamupala
tässä välissä ulkoillaan tai käydään kerhoissa
11-12 syödään lounas
12-14 nukutaan
14-15 välipala
tehdään jotain, yleensä ollaan sisällä talvella tai kauppaan, kesällä ulos
16-17 iltaruoka
ulos tai kauppa, koiran lenkitys
18-19 iltapala
->20 iltapesut, touhut, laulut ja nukkumaan

Aika paljon tuossa tekee ruokien pysyvät paikat. Meidän tyttö kun kiipeää itse syöttötuoliin ja vaatii ruokaa tai jotain muuta välipalaa. :)

Myös tuon kaavaillun aikataulun sisään mahtuu vaikka mitä. :) Vierailupäiviä mummilassa, ulkoilla yritetään kahdesti päivässä, kauppakäyntejä, joista pikkuinen tykkää erityisesti ja kaikkea muuta mahdollista. Hyvä on myös vain olla ja nauttia toisten seurasta ja kodista. Meidän pikkuinen vain tuntuu olevan sellaista sorttia, että joskus on päästävä pois kotoa tai seinät kaatuvat päälle. Tämän tähden olen kehitellyt aina jotain tekemistä aina johonkin väliin. Kyllä, tekeminen voi olla kotonakin, esim. ruuanlaittoa tai leipomista tai vain pihalle menoa mutta joskus myös muskaria ja temppistä. Ja sitten on ne päivät kun ollaan yhdessä kaikki kotosalla tai jossain muualla, niitäkin rymittää ruuat, mutta muuten on vapaampaa ja tehdään mitä päähän pälkähtää.

Hauska on ollut pikkuisen kanssa touhuta ja hauskaa se tulee olemaan aina vaikka toinen kasvaa ja kehittyy. Mikään päivä ei ole eikä tule olemaan täysin samanlainen vaikka tietyn rytmin ne ovat saaneet. Toisaalta hyvä että on joku rytmi ja järjestys. Tuntuu että pikkuinen tykkää myös siitä.

Viime kuussa hankaluuksia aiheutti minun hoitoni. Mutta sekin tiedettiin ja niihin osattiin varautua kyllä jo etukäteen, mutta ikinä ei voi kunnolla tietää minkälaista se on. Ensi vuonna siihenkin osaa taas hiukan paremmin varautua ja tietää että kyllä ne sujuvat ihan mallikkaasti. Tällä viimeisellä hoitorupeamalla minulla oli kuusi käyntiä klinikalla plus lääkkeet apteekista päälle. Aika vähän, mutta taas toisaalta paljon. Mitä uusi hoito tuo tullessaan? 

Nopeaan vain.

Eli menkat sitten ilmoittivat eilen alustaan. Olin varma et ne alkaa, mutta silti pieni toivonkipinä oli vielä jäljellä sen negatiivisen raskaustestin jälkenkin. Ei enää. Nyt vain taas kohti uusia haasteita. Muuten on menkkakivut ihan hirveät, paljon pahemmat kuin terolut-kierroista.

Nyt tyttö heräsi ja eläminen hänen kanssaan alkaa. Ihanaa kun on tuollainen elämän sulostuttaja vierellä koko päivän! Olen onnellinen siitä mitä minulla on.

Testi

Aamulla tai oikeastaan yöllä nousin ja kaivoin raskaustestin vessasta. Joopa joo. Negatiivinenhan sieltä vastaan tulla tupsahti. Tylsää. Vielä jos odottelisi niitten menkkojen alkamisen, mutta tunne on suuri ettei nyt tästä mitään tule. Jotenkin nyt vain tiedän sen. Surullista, mutta sitä se elämä välillä on. Onneksi ei ollut ensin plussa ja sitten että olisi mennyt kesken. Oireita vielä on jonkun verran, mutta ovat varmasti nyt sitten noiden lääkkeiden vaikutusta ja ehkä jo menkkakipuja.

Uusi hoitorupeama sitten kai tammikuussa. Eli siihen nyt toiveet ja ajatukset tämän osalta. Ensin vietetään ihana joulukuu ja joulu ja uusi vuosi. Eli mukavaa tekemistä perheen kesken. Uusi vuosi voisi tuoda tullessaan ehkä sen suunnitellun kakkosen.

Surettaa kyllä, sillä olisin halunnut olla raskaana. Toisaalta taas osasin odottaa tätä sillä se oli hyvin todennäköistä. Suru pitää surra arjen lomassa ja sille pitää etsiä oma aikansa. Mutta minulla on jo nyt katse tulevaisuudessa hoitojen suhteen ja pieni auttaa elämään tätä päivää.

Hyvää joulukuun alkua ja adventtia! Me täällä lähdemme kohta pulkkailemaanensimmäistä kertaa tänä vuonna. Harjoituspulkkailut pikkuinen on ottanut jo monta kertaa olohuoneemme lattialla!

Tällaista

Ajattelin kirjoitella hoidoistani. Minulle vasta tässä hoidossa kerrottiin,että minulla on monirakkulaiset munasrjat. Kun muutakin häikkää minussa on niin tämä tieto, joka on lapsensaannin kannalta tärkeä, jätettiin ensimmäisestä lapsesta mainitsematta. Tällöin tuntui kuin olisi samaan aikaan tippunut taas yksi taakka harteilta, koska nyt tiesin edes tämän. Munasarjojen monirakkulaisuus voi johtua kohallani monesta asiasta tai se voi olla myös niiden aiheuttaja. Mene ja tiedä. Mutta jotenkin se liittyy siihen, ettei minulla koskaan ole kuukautiset alkaneet oikeasti. Aina on joutunut aika ajoin ottamaan Terolut-kuurin, että vuoto tulisi.

Tänään on jo 14 piinapäivä ja saisi testailla onkos mahassa ketään. Tai minulle tuolla klinikalla sanottiin, että testaa vasta silloin kun soitamme eli ensi viikolla, jos ei menkat sitä ennen ole alkaneet. Taidan kuitenkin testata viikonloppuna ja katsoo sitten mitä tulee. Tarkistustesti jos ei menkkoja näi niin silloin soittopäivänä. Jännää on, mutta onneksi on muutakin puuhaa niin ei koko ajan ehdi ajatella mahaa ja sitä, mitä sinne kuuluu. Närästystä minulla on ollut jo jonkun verran ja se osaltaan kertoisi, että jotain tapahtuu. Muuten koskaan ei minua närästä, mutta viime raskauessakin tämä vaiva alkoi alussa ja sitä kesti raskauden läpi.

Hyvää viikonloppua kaikille! Pikkuinen on nukkumassa ja minä puolestani alan leipomaan pikkujouluihin kakkua tai vaihtoehtoisesti katselen telkkua rauhassa! :)

Hemmottelua

Eilen kävin sisareni kanssa hemmottelemassa itseämme. Ensin oltiin kauneushoidoissa ja sitten syömässä. Ai että teki hyvää ja sai jutella niitä näitä kaikesta. Oli aivan ihanaa maata kosmetologin käsittelyssä siinä pöydällä ja antaa hänen tehdä itselle hyvää. Tuli ihan olo, että tätä pitää nyt tehä useamminkin. Siskonikin sitä ehdotti. Meillä molemmilla kun oli viimeisestä käynnistä vierähtänyt jo kaksi vuotta. Mutta mikä parasta sain olla siskoni kanssa ja puhella. Yleensä kun nähdään menee siskoni vain leikkimään pienen tyttömme kanssa ja muu unohtuu. Mutta hyvähän sekin on. :) Ja me nyt näemme melkeinpä viikoittain.

Sain jutella myös hoidoista ja kaikesta niihin liittyvästä. Siskoni vain kommentoi, että aattele nyt, että mahdollisesti yhdeksän kuukauen päästä sulla on vauva, hurjaa. Ihanaa ja niin odotettua, sanoin minä!

Tänään on odotusaika raskauden testaukseen puolivälissä. Jee. Nämä päivät ovat kyllä piinapäiviä, vaikken olisi sitä aiemmin allekirjoittanutkaan. Sallin itselleni testauksen ensi viikonloppuna. Oikea testaus olisi vasta sitä seuraavana perjantaina, mutta jospa se näkyisi jo tuolloin. Vaikkakin en tiedä vaikuttavatko nuo lutinus-lääkkeet mitenkään. No, katsotaan sitten ja testaillaan lisää sitten myöhemmin! :)

Raskausoireita oli viime viikolla pienet jomotukset tuolla munasarjojen kohdalla, jotka ovat nyt lähes poistuneet. Jatkuva nälkä, lisääntyvä väsymys ja yölliset pissareissut. Eli jotain on tullut, mutta voivat myös olla vain jotain muuta. Mene ja tiedä. Mutta sehän nähdään sitten kun aika kuluu vielä vähän eteenpäin. Peukut ja varpaat pystyyn ja kaikki muutkin apukeinot on otettu käyttöön. Oi, kunpa siellä olisi toinen matkassa mukana.

Niitä näitä...

Odottavan aika on piiiiitkä. Ja se on niin totta. Vaikka tuo lapsi tuossa vie suurimman osan ajastani joka ikinen päivä niin silti ajatukseni eksyvät siihen mitä mahassani on vai onko mitään. Se on todella hermojaraastavaa vain odotella ja odotella, mutta nyt vain täytyy.

Minkälaisiakohan merkkejä viime raskaudessa oli ennen testiä? Sen muistan, että kaamiva olo hiipi ensimmäisenä kaverikseni melkein koko raskauden ajaksi. Mutta milloin se tapahtui, sitä en muista. Jos tässä täytyy odotella tuonne joulukuun alkupuolelle niin huh huh, mutta jos täytyy niin täytyy. Klinikalta sanoivat, että testin voit tehdä sitten sinä aamuna kun soittavat jos ei ennen sitä menkat ole alkaneet. Kestänkö sinne? Se katsotaan. En ainakaan vielä ole testiä tekemässä.

Niin olisi kiva kuulla minkälaisia oireita teillä oli ennen kuin teitte plussan ja kuinka aikaisin.

Itselläni oli viime yrityskerralla siis eka lapsi yksi kierto, josta ei tullut mitään ja siinä kyllä oli tuntemuksia aivan samalla tavalla ennen testiä. Hmm. Toivon edelleen parasta, toivoaan ei saa ikinä menettää. Joskus vain toivoisi että kaikki olisi helpompaa. Taas toisaalta aika helpolla hoidolla nyt mennään. Niin ja näin, tämä juuri on minun elämä ja olen tyytyväinen.

Kyllä ne päivät tästä suttaantuu vaikka vain yksi kerrallaan. Tämä on kuin pienenä joulukalenterin kanssa. Niin kaukana, mutta niin lähellä. Onneksi ensimmäinen tytteli ja mopsi eivät jätä liikaa tilaa omaan aikaan ja mietiskelylle. Se on joskus ihan hyvä juttu. Toissapäivänä esimerkiksi tyttömme keksi illalla sängyssä ottaa yöpuvun pois naurun kanssa. Sitä sitten puettiin mieheni kanssa vuorotellen kunnes lopputulema oli vaipassa nukkuva tyttö. Ja tämä on sitten toistunut joka ilta sen jälkeen. Nyt siis taas nakupelleä pukemaan! :)

Hetkessä kiinni

Mitä tarkoittaa elää hetkessä? Olen miettinyt tätä asiaa kauan. Oikeastaan sairastumisestani, siis 12-vuotiaasta, asti olen ollut sitä mieltä, että elä nyt koska huomista ei ehkä enää olekkaan. Siispä toteutan myös unelmiani, joita on mies, lapset, koira ja koulutus ja joskus työpaikka ja oma koti. Aina sitä ei vaan muista elää tässä ja nyt vaan eksyy ajattelemaan tulevaa ja suunnittelemaan vaikka mitä. Sekin on toisaalta hyvä. Ehkäpä vähän kumpaakin tarvitaan hyvään elämään. :)

Meillä nyt odotellaan ja katsellaan. Eilen oli kiire päivä inseminaation ja temppukoulujen kanssa sompaillessa, mutta se oli myös hyvä päivä. Mahakivut loppuivat eiliseen, pistelyt myös ja nyt vain odotetaan ensin kuurin alkamista ja loppumista ja sitten saankin jo viikon kuluttua tehä testin, jos ei menkat ole alkaneet. Huimaa missä olemme jo. Voin olla jo siis ehkä raskaana, mutta toisaalta kannattaa odottaa ja katsella. Mutta joo, on tää ihan yhtä jännää kun ekalla kertaa ehkä jopa haastavampaakin kun on tuo toinen lapsi hoidettavana. Toivottavasti jaksan aina muistaa ottaa hormoonilääkkeet kolmesti päivässä.

Tunne on, että tästä tulee nyt jotain. Kylläkin gyne jo suunnitteli seuraavaa hoitoa ensi vuodelle. Sanoin, et katotaan nyt tää ekaksi. Ei ne siellä klinikalla ainakaan rohkaise toivomaan, mutta mulla kyllä uskoa on riittämiin. Taas mielessäni rukoilin tämän prosessin puolesta ja pyysin Jumalalta apua. Se auttaa ja helpottaa, kun ei jotenkin tarvitse yksin kantaa asioita ja pohtia niitä niin hirveästi mielessään. Minulla se on mieheni ja Jumala ja jotkut läheiset joille kerron tunteistani, mutta kovin usein kun ei ketään juttukaveria paikalla niin huomaan lähettäväni rukouksen ylöspäin. Se on uskoa, yksi osa minua, ja mielestäni usko on henkilökohtaista ja jokainen ihminen saa uskoa niin kuin tahtoo ja uskontojen välinen vuoropuhelu on hyvä asia. Voi kun tästä riittäisi juttua, mutta ehkäpä siirryn nyt muuhun hommaan.

Lapsonen nukkuu päiväunia. Ehkä minäkin menen pitkäkseni ja lähetän toiveeni matkaan toisen lapsen yrityksen onnistumisesta.

Pistelyiden keskeltä

Nyt on jo pistelty jonkin aikaa. Se menee jo rutiinilla ja kun Menopur oli vielä parantanut käytettävyyttään sillä ettei ruiskujen ja muien kanssa tarvitse niin kauheasti tehdä töitä. Todella helppoa edelliseen kertaan verrattuna. Jes! Viime viikolla oli aika, jossa vain sanottiin jotain tapahtuneen mutta ei mitään ihmeitä eli monta rakkulaa kasvamassa samaan aikaan ja ei johtotähteä ollut. Jatkettiin samalla määrällä ainetta iltaisin viikonlopun yli.

Tänään oli uusi käynti ja hyviä uutisia oli tiedossa. Ihanaa. Eli johtotähti oli kasvanut tuosta noin vain ja jo perjantaina on inssi ja sitten katsellaan ja jännitetään, jos kaikki menee hyvin. Olen nyt todella onnellinen jo tästä. Ja rukoukset lähtikin heti eteenpäin. Jos tulee takapakkia niin sekin hallittavissa vielä, mutta minulla on koko ajan ollut hirveän hyvä tunne tästä koko hommasta. :)

Toinen siis eka lapsi ja hänen hoitonsa lääkärissäkäyntien aikana on sujunut vallan mainiosti eikä vieraaseen hoitajaan ole tarvinnut turvautua. Ihanaa sekin ja helpottavaa. Ensimmäisiin hoitokertoihin verrattuna tämä kierto tulee olemaan hiukan lyhyempi ja ei tarvinnut tuota menopurin annosta nostaa vaan mentiin läpi sillä alimmalla. Ilmeisesti ekasta raskaudesta jotain hyötyä. Mutta torstaina siis ovitrelle-irrotuspiikki ihoon ja sitten vain odottelemaan perjantaita. Ihana ajatus, että tulevasta lapsestamme voi olla jo puolikas aloittanut matkansa.

Oireita ei ole juurikaan ollut. Mahakipua jonkun verran vaihtelevasti ja sitten joskus iltaisin on suuhun tullut outo maku pistoksen jälkeen. Muttei siis mitään isoa ja hälyttävää mielestäni. Nyt vain peukut pystyyn ja odottamaan tulevaa, mutta samalla lapsen kanssa eloa tässä ja nyt. Se myös auttaa minua paljon paremmin jaksamaan aina elämään hetken kerrallaan.

Toivottavasti tästä nyt tulee jotain!!

Elämää ei sen vähempää

Missä mennään nyt lokakuun lopulla.

Tässä kuussa koko perhe on ollut flunssan kourissa. Minä jo toista viikkoa, ei ole hauskaa kun lapsi on jo melkein terve ja itse haluaisi vaan levätä, mut ei voi. No, toivottavasti tämä menee nyt nopeasti pois. Kyllä jo tuntuu paremmalta, mutta en vielä lähtisi salille huhkimaan. Plääh, tylsää. Kohallani tuntuu, että flunssa on jokasyksyinen kaveri, jota ei ikinä muista etukäteen. Tämä flunssakierre on aiheuttanut yhdessä lapsen hampaittentulon kanssa meillä pienoista harrastuksista poisjäämistä ja sisällä oloilua. Kyllä perjantaina piti päästä aikaisin ulos katselemaan ensilunta ja valkeutta. Sen jälkeen oli taas hyvä mieli. Joka päivältä olen etsinyt jotain hauskaa ja kivaa, jotta ei täysin tylsää ole. Pieniä asioita olen etsinyt ja usein ne liittyvät esikoisen elämään ja uuen ihmettelyyn.

Yksi asia on Terolut-kuuri. Kuuri kestää 10 päivää, jonka jälkeen aina minulla on kolmen päivän sisällä alkanut kuukautiset. Siis joka päivä olen saanut ottaa yhden pillerin ottaa ja joka päivä on hoitojen aloitus ollut päivän lähempänä. Nyt on menossa odotus ja odotus, eli kuukautisia ja ensimmäistä kiertopäivää odotellessa. Sitten pitäisi soitella klinikalle ja aloittaa hiodot. Jes, jo tässä vaiheessa olen. Olen kovin asennoitunut seuraavaan hoitorupeamaan ja siihen jos jo ekalla kerralla tärppäisi, katsotaan. Ensin vielä vaikka mitä marraskuun aikana tiedossa. Eli hoitoa luvassa ellei joku nyt mene täysin pieleen. Hyvällä mielellä odotan hoitoja, kun kaikki esikoisen hoidot on järjestetty noin ylipäätään hoitojen ajaksi ja kaikki on parhain päin. Tietenkin takana piilee pelko taas epäonnistumisesta ja hoitokierteestä, mutta pitää elää vain tässä ja nyt ja tätä hetkeä niin selviää.

Nyt ulos, tai kohta, tuonne ihanaan aurinkoiseen ja pikkupakkassäähän. :) Se on loppuflunssallekin hyväksi.

Syksy

Tykkään syksystä. On jotenkin ihanaa katsella, kuinka luonto valmistautuu talveen. Ensin puitten lehdet muuttuvat värikkäiksi ja ihaniksi katsella ja sitten yksi kaksi tuulten mukana tipahtavat pois. Koko muu luonto seuraa mukana. Kauneinta ovat ne kuulaat aamut, joissa on jo häivähdys pakkasen kirpakkuutta ja aivan sinisenä oleva taivas. Se on syksyssä ihaninta. Ennen ensimmäisen vauvan tuloa teimme mieheni ja koirani kanssa pitkiä aamulenkkejä ja oli ihana rauhoittua ennen tulevaa päivää. Toisin on nyt, mutta nautin silti kotona luonnon katselemisesta ja näkemisestä.

Ja se, että saa pukea enemmän ja on pimeää on minusta myös mukavaa kun oikein katsoo. Syksyn viileys on tervetullutta kesän kuumuuden jälkeen. Syksyn pimeyteen voi sytytellä kynttilöitä ja se verhoaa kaiken talven odotukseen. Oi, pitääkin tänään laittaa parvekkeen lyhty pitkästä aikaa palamaan ja nauttia ehkä sisälläkin kynttilöistä. Niitä vain ei juuri enää näy, kun kaikki on nostettu piiloon tuon viikarin tieltä.

Lapseni kanssa sitten päivällä yritämme olla ulkona niin paljon kuin mahdollista. Aina ei onnistu mutta yleensä kaksi kertaa päivässä. Silloin saa ihan eri tavalla nähtyä puitten lehdet ja kaiken muun syksyn tulon. Nyt esimerkiksi ylitsemme lentää hirveästi hanhiparvia, joita ihastelemme. Ne ovat jo alkaneet vähetä ja vähetä, mutta kyllä niitä on ollutkin. Toinen asia on pihamme puut. Huomasin miten esimerkiksi lepät muuttuvat jokainen omaa tahtiaan ensin keltaisiksi ja sitten tiputtavat pian lehtensä. Kun taas vieressä vaahtera elää omaa elämäänsä ja muuttuu sekin keltaiseksi, mutta lehdet pysyvät paljon piempään.

Tällaisia pieniä ihmeellisyyksiä huomaan päivittäin ja niitä lapseni kanssa ihastelemme.

Yksi mistä muistan itsekin pitäneeni pienenä on vesileikit. Pihallamme on vesirännit, joista yksi on aivan hurjan hauska. Reilun vuoden ikäinen lapsen voisi viettää aikaa vaikka kuinka kauan katselemalla kun lehti lipuu alas tulvivaa ränniä tai sitä kuinka kalliolta vesi valuu noroina alas ja häviää maan sisään.

Pienet on pienten ilot, mutta on aivan ihanaa kun saa niitä seurata ja osallistua niihin. :)

odotusta

Elämä on yhdellä kertaa katsottuna täynnä odotusta. Hoidot alkavat sitten joskus. Niin kaukana mutta sittenkin ihan kulman takana. Mutta pitää muistaa, ettei vain tulevassa saa elää vaan tässä ja nyt. Siitä pitää meidän pienimmäinen huolen, ei äidin huomiota välillä riitä muuhun. En ole jotenkin ehtinyt tännekään kirjoitella. Ja olen itse kehittänyt rytmin viikkoon tekemisen merkeissä joten ihan hauskaa on ollut. Huomaa kun toinen kasvaa silmissä ja sitä on ihana olla aina todistamassa. Jotenkin hullua ajatella, että sen päiväkotiin laittaisin, mutta kyllähän sekin vaihe tulee.

Uusia harrastuksia pienen kanssa on tullut aloitettua muutama. Jostain artikkelista luin, että kotihoidossa olevat lapset saavatkin harrastaa. Mielestäni harrastukset ja toiminta on ainakin meidän kohdalla ok. Minun jälkikasvuni ei pitäisi koko päivän hengauksesta kotosalla. Se on niin tylsää ja sitten sillä alkaa leikit tulla hurjiksi. Eli vähintään ulos on päästävä. Meillä on temppis ja muskari ja sitten seurakunnan perhekerhot. Kaikki aina varauksella, että pienen mukaan mennään ja eletään. Mutta on se vaan kiva seurata pienen aivoituksia ja sitä touhun määrää ja energiaa. Siinä äiti on välillä kyllä helisemässä ja päiväunia tarvitaan isot ja pienet meillä. :)

Mitä siellä kulman takana odottaa... saas nähdä. Toivottavasti paljon hyvää.

Onnea kulkea rinnakkain...

Olen ajatellut paljon viime aikoina miestäni ja eloa hänen kanssaan. Olen jo tuntenut ja seurustellut tai ollut naimisissa hänen kanssaan pienen tovin, joka tarkoittaa noin kolmannesta elämästäni. On ihanaa kun tietää, että toinen on vierellä ja on joku johon voi aina luottaa ja turvata. Mutta toisaalta en pidä suhdettamme itsestäänselvyytenä ja yritämme puhua kaikesta ja jos toinen muuttuu ja kasvaa yritän kasvaa hänen mukanaan.

En olisi ikinä uskonut löytäväni tällaista miestä. Miestä joka rakastaa ja tukee kaikessa niin ylä kuin alamäessäkin. Niin paljon olemme kokeneet ja nähneet vuosien aikana ja kaikki tuntuu hyvältä ja siltä että asiat kuuluivatkin mennä näin.

 On myös onni, että aviomieheni on uskaltanut päästää minut maailmalle koittamaan siipiäni kesätöissä ja opiskeluissa. Arvostan sitä hurjasti. Mutta myös minä päästäisin hänet ja kyllähän hän matkustaakin yksinkin. Arvostan hänessä monia asioita, mutta yksi nyt lapsen myötä tullut on huolehtivaisuus ja osallistuminen. Ne ovat tärkeitä tekijöitä kun puhutaan kuinka paljon lapsi isäänsä näkee.
  
Odotan innolla tulevaa aikaa, jonka toivottavasti saan jakaa tämän upean miehen rinnalla rakastaen häntä ja tuntien tulevani rakastetuksi. Paljon elämänohjeita voisin tässäkin vaiheessa antaa, mutta ne ovat mielestäni turhia, sillä jokainen parisuhde on omanlaisensa. Meidän kohdallamme puhuminen kaikesta on ollut avainsana. Sillä olemme aukaisseet vaikeitakin asioita ja päässeet yhteisymmärrykseen. Myös olen noudattanut sitä, ettei nukkumaan mennä vihaisena toiselle vaan aina hyvillä mielin.

Tälläista tänään! Nyt vauhtihirmua nukuttamaan päiväunille! :)

Toista yritetään....

Tässä vähän juttua siitä toisesta toivotusta lapsesta. Heti synnytyslaitoksella mieheni kysyi, että voisinko nyt koko raskaus ja synnytys rupeaman jälkeen ajatella toista. Vastasin että joo. Ollaan mieheni kanssa kyllä mietitty useaan otteeseen toista lasta ja aina se vaan tuntuu jotenkin oikealta ja hyvältä.

Tästä toiveesta kerroin ensimmäisen kerran lääkärille jälkitarkastuksen yhteydessä, kun puheeksi tuli ehkäisy. No tämä täti ei sitten määrännyt mitään pillereitä ja sanoi että olkaa klinikalle yhteydessä. Olin yhteydessä ja sieltä sanoivat, että soita uudestaan sitten kun lapsi on puoli vuotta. Soitin siis viime joulun jälkeen ja sain ajan.

Klinikalla sitten lääkäri kuunteli toiveemme uudesta raskaudesta ja tutki minut ja määräsi testeihin. Tähän mennessä multa ei ollut vieläkään, raskauesta huolimatta, alkanut kuukautiset. No jos jonkinlaista lääkärikäyntiä ja -soittoa vielä mahtui tämän päivän ja viime helmikuun väliin. Testien tulokset olivat kaikki normaalit, mutta klinikan lääkärit halusivat vielä lausunnon hoitavalta lääkäriltäni ja sitten vielä psykiatrin keskustelun kanssamme, että varmasti tajuaisimme riskit ja vaarat uudesta raskaudesta. Eli pitemmän päälle hankalaa, mutta ehkä sitten jos hoidot sujuisivat vielä lyhyemmin kuin viimeksi.

Saamme siis aloittaa hoidot loppuvuodesta. Siis tässä sitä odotellessa. Mutta se ensimmäinen lapsi tuo niin paljon melskettä ja vilinää päiviin, että aika tuntuu välillä lentävän siivillä. Vastahan oli elokuu ja viimeinen lääkärikäyntimme. Nyt vain odotellaan vielä vähän. Hassua mitä ootan - vauvaa saapuvaksi, mutta ensin ovat hoidot ja raskaaksi tulon odotus ennen edes raskautta.
 

Maailma muuttuu...

Miten maailma muuttuu kun vauva syntyy? Eihän maailma itsessään muutu mihinkään. Maailmaan on vain putkahtanut uusi ihminen, joka ottaa oman paikkansa siellä ja läheisten ihmisten sydämissä. Ainakin minulla maailman tärkeysjärjestys meni uusiksi ja vauvan tarpeet tulivat ensiksi. Se tuntui hyvältä, sillä olen aina miettinyt muita ennen minua tai ainakin pyrkinyt siihen.

Sitä ei voi sanoin kuvailla minkälainen rakkauden aalto tuohon pieneen ihmiseen kohdistuu ja se vain kasvaa ja kasvaa. Nyt vauvan jo tultua taaperoksi tiedän hyvin hänen metkunsa ja oikkunsa, mutta silti kun hän hymyilee tai tekee jotain uutta olen hullaantunut aivan kuin silloin ensimmäisinä kertoina sairaalassa kun nostin hänet syliini. Miten pieni ihminen voikaan muuttaa niin paljon? Niin se vain on ja se on hyväksytty.

Kuinkas sitten kun kuvaan astuu toinen? Sitä en tiedä, mutta onhan paljon perheitä, joissa on kaksi lasta ja hyvin heillä menee. Ilmeisesti  senkin näkee sitten. :) Ja voihan taapero seurata äidin mahan kasvua ja olla tällä tapaa mukana jo odottamisessa. Minusta tässä vaiheessa, kun toinen lapsi tulee kuvioon mukaan, on ensi arvoisen tärkeää isän rooli ja muistaa antaa myös huomiota sille vanhemmalle sisarukselle.

Ja ei vauva saa olla se koko elämä, vaikka tärkeä osa sitä olisikin. Minusta on tärkeää, että äiti ja isä saavat myös yhteistä aikaa ja omaa aikaa, ettei kaikki aina pyöri kotona ja vauvan ympärillä. Mutta lapset minusta tulevat silti ensiksi.  

Hyvä/huono äiti

Mistä sen tietää onko hyvä vai huono äiti? Tätä olen pohtinut aikasta usein nyt kun lapsi on tullut maailmaan. Onko kellään siihen vastausta.

Itse sanoisin ehkä, että jokainen kyllä itse tietää lapsensa ja heidän tarpeet ja osaa vastata niihin. Niin se on yksinkertaisimmillaan. Ei minusta pidä moittia erilaisia kasvatustyylejä vaan jokainen kasvattaa tavallaan ja hyvä niin. Kuitenkin kaikki yleiset säännöt ja muut yhteiskunnan normit pitäisi tiedostaa kasvattamisessa.

Entä sitten, miksi on kaikki lastensuojelut ja muut tahot, jotka vahtivat, ettei pienten ihmisten elämä kärsi. Hyvä että ovat,sillä heitä tarvitaan enemmän ja enemmän. Mistä tämä kertoo. Eikö lapsia huomioida ja heiän kanssaan olla tarpeeksi. Tämä saa minut alakuloiseksi ja haluamaan lisää aikaa pieneni parissa. Ehkä sitten olen vain äiti, joka välittää ja haluaa olla lapsensa kanssa. Miksi eivät kaiiki äidit? Varmasti tähänkin on jokaisella omanlaisensa hyvä vastaus. Minä itse laitan lapsen ensimmäiseksi perheessä, sen kumminkaan tarkoittamatta esimerkiksi lapsen saavan kaiken mitä haluaa.

Mikä tekee sitten hyvän tai huonon äidin tahi vanhemman? Tähänkään en voi mennä sanomaan kuin tuntemukseni sillä jokaisella meistä on oma polku kujettavana. Oma elämä kumminkin antaa avaimet myös vanhemmuuteen mielestäni ja se minkälaista esimerkkiä haluat lapsillesi näyttää. Jotenkin näin pohdin.

Nyt tuli aika syvällistä pohdintaa, mutta hyvä niin. Tuossa jotain aatoksia vanhemmuudesta. Onko sinulla mielipidettä mikä on hyvän äidin mittapuu? Entä saako teidän lasta toiset äidit komentaa pihalla?

Taas ehdin kirjoittamaan...

katsotaan, että kuinka kauan. Lapsi nukkuu tänään ihmeellisesti vaan yksiä päikkäreitä. :)

Olen taas tai tuossa keväällä alkanut kuntoilemaan kuntosalilla ja tekemään kotona jumppaa. Lisäksi kiinnitän huomiota syömisiini. En liikaa, mutta jonkun verran. Raskaudesta kun jäi vyötäisilleni noin 10 kilon liikapaino ja takana oli vielä muutama ekstrakilo. Niitä en saanut ensimmäisenä puolena vuotena, minkä vauva oli olemassa, pudotettua ja sitten alkoi taas kiivas keskustelu itseni kanssa että pitäisikö. Menin salille ja kaivoin jumppaohjelmat esiin ja ei kaduta. Jaksan paremmin ja on parempi olo ja kilojakin on karissut.

Olen koko elämäni ollut suurehko. En liian, mutta vähän. Olen harrastanut kaikenlaista ja vesijuoksu kuului kuutena vuotena harrastuksieni pariin. Pitäisi sekin aloittaa taas, mutta tuo sali tulee ensin nyt. Muutama vuosi sitten aloin tehdä asialle jotain ja liityin Keventäjiin. Siellä sain tietoa ja voimaa tehdä oikeanlaiset päätokset ja laihduin. Mutta pikkuhiljaa, raskaus viimeisenä, olen saanut kilot takaisin. Nyt ne taas lähtee ja hitaasti hyvä tulee.

On uskomattoman hyvä olo nyt noitten kadonneitten kilojen myötä ja usko toiseen raskauteen on palannut, kun viime raskauen aloituspaino häämöttää. Em tiedä paljonko oikeasti paino vaikuttaa raskaaksi tulemissen. Mielestäni sekin on yksilökohtaista eikä mitään oikeaa painoa voi sanoa. Tunnen oloni hyväksi nyt painoni kanssa ja niinpä mikään hurmiolaihuttaja en ole. Siis saa syödä kaikenlaista, mutta kohtuudella.

Nyt lapsukainen nukkuu ja menen minäkin hiukan lepäilemään tai lukemaan kirjaa, kun toinen nukkuu. Äidin omaa aikaa. :)

Vähän historiaani

Olen kauan jo miettinyt, perustaisinko blogin johon voisin kirjoitella mitä mieleeni juolahtaa. No, nyt se on tehty ja ei ainakaan vielä kaduta. Mutta vähän menneisyydestä eli pääasiassa asiaa lapsettomuushoidoista ja niistä syntyneestä tyttärestämme.

Ensimmäiseksi lähdimme mieheni kanssa hoitoihin, koska tiesimme etten voisi ikinä ilman lääkärien apua saada lasta. Se oli joskus vuonna 2008, kun mainitsin asiasta ensin lääkärilleni ja sitten gynekologille. Hän kirjoitti lähetteen julkiselle puolelle ja niin saimme ajan 2009 syksylle. Siitä sitten meni aikaa kokeissa ja muissa se puoli vuotta ja niin alkutalvesta 2010 aloitimme hoidot oikeasti ovulaatioinduktion eli hormonipistelyjen muodossa. Talven ja kevään mittaan saimme kaksi kiertoa tehtyä, joissa molemmissa kierto oli yli 28 päivää. Toisen kierron päätteeksi tehtiin inssi, mutta ei mitään.

Kesän lepäsimme hoidoista ja elokuussa 2010 alkoi taas uusi kierto terolutien avulla. Tästä kierrosta tulin raskaaksi ja pieni tyttelimme syntyi kesäkuussa 2011. Vuosi on ollut aivan ihmeellinen ja täynnä onnistumisen iloa ja uuden opettelua kaikessa mielessä. Kaikki on hyvin ja tyttö kasvaa ja kehittyy oletettua vauhtia ja jo pienen jalat viuhtovat niin ettei perässä pysy. Sanoja ei vielä tule juurikaan, mutta ajan kanssa nekin. :)

Tästä se lähtee....

Tämä on blogi, joka kertoo ihmeellisiä asioita kaikesta näkemästäni ja kokemastani. Blogia päivitellään aina kun on muulta maailmanmenolta aikaa eli joko tiuhaan tai vähemmän tiuhaan. Tällä hetkellä aikani täyttää muun muassa jo vähän yli vuoden ikään ehtinyt pieni tytön tyllerö, jota hoidan kotona toistaiseksi. Mutta paljon paljon muutakin mahtuu elämääni, joten astu mukaan ja käy silloin tällöin aina katsomassa kuulumiseni!