maanantai 27. elokuuta 2012

Toista yritetään....

Tässä vähän juttua siitä toisesta toivotusta lapsesta. Heti synnytyslaitoksella mieheni kysyi, että voisinko nyt koko raskaus ja synnytys rupeaman jälkeen ajatella toista. Vastasin että joo. Ollaan mieheni kanssa kyllä mietitty useaan otteeseen toista lasta ja aina se vaan tuntuu jotenkin oikealta ja hyvältä.

Tästä toiveesta kerroin ensimmäisen kerran lääkärille jälkitarkastuksen yhteydessä, kun puheeksi tuli ehkäisy. No tämä täti ei sitten määrännyt mitään pillereitä ja sanoi että olkaa klinikalle yhteydessä. Olin yhteydessä ja sieltä sanoivat, että soita uudestaan sitten kun lapsi on puoli vuotta. Soitin siis viime joulun jälkeen ja sain ajan.

Klinikalla sitten lääkäri kuunteli toiveemme uudesta raskaudesta ja tutki minut ja määräsi testeihin. Tähän mennessä multa ei ollut vieläkään, raskauesta huolimatta, alkanut kuukautiset. No jos jonkinlaista lääkärikäyntiä ja -soittoa vielä mahtui tämän päivän ja viime helmikuun väliin. Testien tulokset olivat kaikki normaalit, mutta klinikan lääkärit halusivat vielä lausunnon hoitavalta lääkäriltäni ja sitten vielä psykiatrin keskustelun kanssamme, että varmasti tajuaisimme riskit ja vaarat uudesta raskaudesta. Eli pitemmän päälle hankalaa, mutta ehkä sitten jos hoidot sujuisivat vielä lyhyemmin kuin viimeksi.

Saamme siis aloittaa hoidot loppuvuodesta. Siis tässä sitä odotellessa. Mutta se ensimmäinen lapsi tuo niin paljon melskettä ja vilinää päiviin, että aika tuntuu välillä lentävän siivillä. Vastahan oli elokuu ja viimeinen lääkärikäyntimme. Nyt vain odotellaan vielä vähän. Hassua mitä ootan - vauvaa saapuvaksi, mutta ensin ovat hoidot ja raskaaksi tulon odotus ennen edes raskautta.
 

maanantai 20. elokuuta 2012

Maailma muuttuu...

Miten maailma muuttuu kun vauva syntyy? Eihän maailma itsessään muutu mihinkään. Maailmaan on vain putkahtanut uusi ihminen, joka ottaa oman paikkansa siellä ja läheisten ihmisten sydämissä. Ainakin minulla maailman tärkeysjärjestys meni uusiksi ja vauvan tarpeet tulivat ensiksi. Se tuntui hyvältä, sillä olen aina miettinyt muita ennen minua tai ainakin pyrkinyt siihen.

Sitä ei voi sanoin kuvailla minkälainen rakkauden aalto tuohon pieneen ihmiseen kohdistuu ja se vain kasvaa ja kasvaa. Nyt vauvan jo tultua taaperoksi tiedän hyvin hänen metkunsa ja oikkunsa, mutta silti kun hän hymyilee tai tekee jotain uutta olen hullaantunut aivan kuin silloin ensimmäisinä kertoina sairaalassa kun nostin hänet syliini. Miten pieni ihminen voikaan muuttaa niin paljon? Niin se vain on ja se on hyväksytty.

Kuinkas sitten kun kuvaan astuu toinen? Sitä en tiedä, mutta onhan paljon perheitä, joissa on kaksi lasta ja hyvin heillä menee. Ilmeisesti  senkin näkee sitten. :) Ja voihan taapero seurata äidin mahan kasvua ja olla tällä tapaa mukana jo odottamisessa. Minusta tässä vaiheessa, kun toinen lapsi tulee kuvioon mukaan, on ensi arvoisen tärkeää isän rooli ja muistaa antaa myös huomiota sille vanhemmalle sisarukselle.

Ja ei vauva saa olla se koko elämä, vaikka tärkeä osa sitä olisikin. Minusta on tärkeää, että äiti ja isä saavat myös yhteistä aikaa ja omaa aikaa, ettei kaikki aina pyöri kotona ja vauvan ympärillä. Mutta lapset minusta tulevat silti ensiksi.  

torstai 16. elokuuta 2012

Hyvä/huono äiti

Mistä sen tietää onko hyvä vai huono äiti? Tätä olen pohtinut aikasta usein nyt kun lapsi on tullut maailmaan. Onko kellään siihen vastausta.

Itse sanoisin ehkä, että jokainen kyllä itse tietää lapsensa ja heidän tarpeet ja osaa vastata niihin. Niin se on yksinkertaisimmillaan. Ei minusta pidä moittia erilaisia kasvatustyylejä vaan jokainen kasvattaa tavallaan ja hyvä niin. Kuitenkin kaikki yleiset säännöt ja muut yhteiskunnan normit pitäisi tiedostaa kasvattamisessa.

Entä sitten, miksi on kaikki lastensuojelut ja muut tahot, jotka vahtivat, ettei pienten ihmisten elämä kärsi. Hyvä että ovat,sillä heitä tarvitaan enemmän ja enemmän. Mistä tämä kertoo. Eikö lapsia huomioida ja heiän kanssaan olla tarpeeksi. Tämä saa minut alakuloiseksi ja haluamaan lisää aikaa pieneni parissa. Ehkä sitten olen vain äiti, joka välittää ja haluaa olla lapsensa kanssa. Miksi eivät kaiiki äidit? Varmasti tähänkin on jokaisella omanlaisensa hyvä vastaus. Minä itse laitan lapsen ensimmäiseksi perheessä, sen kumminkaan tarkoittamatta esimerkiksi lapsen saavan kaiken mitä haluaa.

Mikä tekee sitten hyvän tai huonon äidin tahi vanhemman? Tähänkään en voi mennä sanomaan kuin tuntemukseni sillä jokaisella meistä on oma polku kujettavana. Oma elämä kumminkin antaa avaimet myös vanhemmuuteen mielestäni ja se minkälaista esimerkkiä haluat lapsillesi näyttää. Jotenkin näin pohdin.

Nyt tuli aika syvällistä pohdintaa, mutta hyvä niin. Tuossa jotain aatoksia vanhemmuudesta. Onko sinulla mielipidettä mikä on hyvän äidin mittapuu? Entä saako teidän lasta toiset äidit komentaa pihalla?

tiistai 14. elokuuta 2012

Taas ehdin kirjoittamaan...

katsotaan, että kuinka kauan. Lapsi nukkuu tänään ihmeellisesti vaan yksiä päikkäreitä. :)

Olen taas tai tuossa keväällä alkanut kuntoilemaan kuntosalilla ja tekemään kotona jumppaa. Lisäksi kiinnitän huomiota syömisiini. En liikaa, mutta jonkun verran. Raskaudesta kun jäi vyötäisilleni noin 10 kilon liikapaino ja takana oli vielä muutama ekstrakilo. Niitä en saanut ensimmäisenä puolena vuotena, minkä vauva oli olemassa, pudotettua ja sitten alkoi taas kiivas keskustelu itseni kanssa että pitäisikö. Menin salille ja kaivoin jumppaohjelmat esiin ja ei kaduta. Jaksan paremmin ja on parempi olo ja kilojakin on karissut.

Olen koko elämäni ollut suurehko. En liian, mutta vähän. Olen harrastanut kaikenlaista ja vesijuoksu kuului kuutena vuotena harrastuksieni pariin. Pitäisi sekin aloittaa taas, mutta tuo sali tulee ensin nyt. Muutama vuosi sitten aloin tehdä asialle jotain ja liityin Keventäjiin. Siellä sain tietoa ja voimaa tehdä oikeanlaiset päätokset ja laihduin. Mutta pikkuhiljaa, raskaus viimeisenä, olen saanut kilot takaisin. Nyt ne taas lähtee ja hitaasti hyvä tulee.

On uskomattoman hyvä olo nyt noitten kadonneitten kilojen myötä ja usko toiseen raskauteen on palannut, kun viime raskauen aloituspaino häämöttää. Em tiedä paljonko oikeasti paino vaikuttaa raskaaksi tulemissen. Mielestäni sekin on yksilökohtaista eikä mitään oikeaa painoa voi sanoa. Tunnen oloni hyväksi nyt painoni kanssa ja niinpä mikään hurmiolaihuttaja en ole. Siis saa syödä kaikenlaista, mutta kohtuudella.

Nyt lapsukainen nukkuu ja menen minäkin hiukan lepäilemään tai lukemaan kirjaa, kun toinen nukkuu. Äidin omaa aikaa. :)

maanantai 13. elokuuta 2012

Vähän historiaani

Olen kauan jo miettinyt, perustaisinko blogin johon voisin kirjoitella mitä mieleeni juolahtaa. No, nyt se on tehty ja ei ainakaan vielä kaduta. Mutta vähän menneisyydestä eli pääasiassa asiaa lapsettomuushoidoista ja niistä syntyneestä tyttärestämme.

Ensimmäiseksi lähdimme mieheni kanssa hoitoihin, koska tiesimme etten voisi ikinä ilman lääkärien apua saada lasta. Se oli joskus vuonna 2008, kun mainitsin asiasta ensin lääkärilleni ja sitten gynekologille. Hän kirjoitti lähetteen julkiselle puolelle ja niin saimme ajan 2009 syksylle. Siitä sitten meni aikaa kokeissa ja muissa se puoli vuotta ja niin alkutalvesta 2010 aloitimme hoidot oikeasti ovulaatioinduktion eli hormonipistelyjen muodossa. Talven ja kevään mittaan saimme kaksi kiertoa tehtyä, joissa molemmissa kierto oli yli 28 päivää. Toisen kierron päätteeksi tehtiin inssi, mutta ei mitään.

Kesän lepäsimme hoidoista ja elokuussa 2010 alkoi taas uusi kierto terolutien avulla. Tästä kierrosta tulin raskaaksi ja pieni tyttelimme syntyi kesäkuussa 2011. Vuosi on ollut aivan ihmeellinen ja täynnä onnistumisen iloa ja uuden opettelua kaikessa mielessä. Kaikki on hyvin ja tyttö kasvaa ja kehittyy oletettua vauhtia ja jo pienen jalat viuhtovat niin ettei perässä pysy. Sanoja ei vielä tule juurikaan, mutta ajan kanssa nekin. :)

Tästä se lähtee....

Tämä on blogi, joka kertoo ihmeellisiä asioita kaikesta näkemästäni ja kokemastani. Blogia päivitellään aina kun on muulta maailmanmenolta aikaa eli joko tiuhaan tai vähemmän tiuhaan. Tällä hetkellä aikani täyttää muun muassa jo vähän yli vuoden ikään ehtinyt pieni tytön tyllerö, jota hoidan kotona toistaiseksi. Mutta paljon paljon muutakin mahtuu elämääni, joten astu mukaan ja käy silloin tällöin aina katsomassa kuulumiseni!