Tällaista

Ajattelin kirjoitella hoidoistani. Minulle vasta tässä hoidossa kerrottiin,että minulla on monirakkulaiset munasrjat. Kun muutakin häikkää minussa on niin tämä tieto, joka on lapsensaannin kannalta tärkeä, jätettiin ensimmäisestä lapsesta mainitsematta. Tällöin tuntui kuin olisi samaan aikaan tippunut taas yksi taakka harteilta, koska nyt tiesin edes tämän. Munasarjojen monirakkulaisuus voi johtua kohallani monesta asiasta tai se voi olla myös niiden aiheuttaja. Mene ja tiedä. Mutta jotenkin se liittyy siihen, ettei minulla koskaan ole kuukautiset alkaneet oikeasti. Aina on joutunut aika ajoin ottamaan Terolut-kuurin, että vuoto tulisi.

Tänään on jo 14 piinapäivä ja saisi testailla onkos mahassa ketään. Tai minulle tuolla klinikalla sanottiin, että testaa vasta silloin kun soitamme eli ensi viikolla, jos ei menkat sitä ennen ole alkaneet. Taidan kuitenkin testata viikonloppuna ja katsoo sitten mitä tulee. Tarkistustesti jos ei menkkoja näi niin silloin soittopäivänä. Jännää on, mutta onneksi on muutakin puuhaa niin ei koko ajan ehdi ajatella mahaa ja sitä, mitä sinne kuuluu. Närästystä minulla on ollut jo jonkun verran ja se osaltaan kertoisi, että jotain tapahtuu. Muuten koskaan ei minua närästä, mutta viime raskauessakin tämä vaiva alkoi alussa ja sitä kesti raskauden läpi.

Hyvää viikonloppua kaikille! Pikkuinen on nukkumassa ja minä puolestani alan leipomaan pikkujouluihin kakkua tai vaihtoehtoisesti katselen telkkua rauhassa! :)

Hemmottelua

Eilen kävin sisareni kanssa hemmottelemassa itseämme. Ensin oltiin kauneushoidoissa ja sitten syömässä. Ai että teki hyvää ja sai jutella niitä näitä kaikesta. Oli aivan ihanaa maata kosmetologin käsittelyssä siinä pöydällä ja antaa hänen tehdä itselle hyvää. Tuli ihan olo, että tätä pitää nyt tehä useamminkin. Siskonikin sitä ehdotti. Meillä molemmilla kun oli viimeisestä käynnistä vierähtänyt jo kaksi vuotta. Mutta mikä parasta sain olla siskoni kanssa ja puhella. Yleensä kun nähdään menee siskoni vain leikkimään pienen tyttömme kanssa ja muu unohtuu. Mutta hyvähän sekin on. :) Ja me nyt näemme melkeinpä viikoittain.

Sain jutella myös hoidoista ja kaikesta niihin liittyvästä. Siskoni vain kommentoi, että aattele nyt, että mahdollisesti yhdeksän kuukauen päästä sulla on vauva, hurjaa. Ihanaa ja niin odotettua, sanoin minä!

Tänään on odotusaika raskauden testaukseen puolivälissä. Jee. Nämä päivät ovat kyllä piinapäiviä, vaikken olisi sitä aiemmin allekirjoittanutkaan. Sallin itselleni testauksen ensi viikonloppuna. Oikea testaus olisi vasta sitä seuraavana perjantaina, mutta jospa se näkyisi jo tuolloin. Vaikkakin en tiedä vaikuttavatko nuo lutinus-lääkkeet mitenkään. No, katsotaan sitten ja testaillaan lisää sitten myöhemmin! :)

Raskausoireita oli viime viikolla pienet jomotukset tuolla munasarjojen kohdalla, jotka ovat nyt lähes poistuneet. Jatkuva nälkä, lisääntyvä väsymys ja yölliset pissareissut. Eli jotain on tullut, mutta voivat myös olla vain jotain muuta. Mene ja tiedä. Mutta sehän nähdään sitten kun aika kuluu vielä vähän eteenpäin. Peukut ja varpaat pystyyn ja kaikki muutkin apukeinot on otettu käyttöön. Oi, kunpa siellä olisi toinen matkassa mukana.

Niitä näitä...

Odottavan aika on piiiiitkä. Ja se on niin totta. Vaikka tuo lapsi tuossa vie suurimman osan ajastani joka ikinen päivä niin silti ajatukseni eksyvät siihen mitä mahassani on vai onko mitään. Se on todella hermojaraastavaa vain odotella ja odotella, mutta nyt vain täytyy.

Minkälaisiakohan merkkejä viime raskaudessa oli ennen testiä? Sen muistan, että kaamiva olo hiipi ensimmäisenä kaverikseni melkein koko raskauden ajaksi. Mutta milloin se tapahtui, sitä en muista. Jos tässä täytyy odotella tuonne joulukuun alkupuolelle niin huh huh, mutta jos täytyy niin täytyy. Klinikalta sanoivat, että testin voit tehdä sitten sinä aamuna kun soittavat jos ei ennen sitä menkat ole alkaneet. Kestänkö sinne? Se katsotaan. En ainakaan vielä ole testiä tekemässä.

Niin olisi kiva kuulla minkälaisia oireita teillä oli ennen kuin teitte plussan ja kuinka aikaisin.

Itselläni oli viime yrityskerralla siis eka lapsi yksi kierto, josta ei tullut mitään ja siinä kyllä oli tuntemuksia aivan samalla tavalla ennen testiä. Hmm. Toivon edelleen parasta, toivoaan ei saa ikinä menettää. Joskus vain toivoisi että kaikki olisi helpompaa. Taas toisaalta aika helpolla hoidolla nyt mennään. Niin ja näin, tämä juuri on minun elämä ja olen tyytyväinen.

Kyllä ne päivät tästä suttaantuu vaikka vain yksi kerrallaan. Tämä on kuin pienenä joulukalenterin kanssa. Niin kaukana, mutta niin lähellä. Onneksi ensimmäinen tytteli ja mopsi eivät jätä liikaa tilaa omaan aikaan ja mietiskelylle. Se on joskus ihan hyvä juttu. Toissapäivänä esimerkiksi tyttömme keksi illalla sängyssä ottaa yöpuvun pois naurun kanssa. Sitä sitten puettiin mieheni kanssa vuorotellen kunnes lopputulema oli vaipassa nukkuva tyttö. Ja tämä on sitten toistunut joka ilta sen jälkeen. Nyt siis taas nakupelleä pukemaan! :)

Hetkessä kiinni

Mitä tarkoittaa elää hetkessä? Olen miettinyt tätä asiaa kauan. Oikeastaan sairastumisestani, siis 12-vuotiaasta, asti olen ollut sitä mieltä, että elä nyt koska huomista ei ehkä enää olekkaan. Siispä toteutan myös unelmiani, joita on mies, lapset, koira ja koulutus ja joskus työpaikka ja oma koti. Aina sitä ei vaan muista elää tässä ja nyt vaan eksyy ajattelemaan tulevaa ja suunnittelemaan vaikka mitä. Sekin on toisaalta hyvä. Ehkäpä vähän kumpaakin tarvitaan hyvään elämään. :)

Meillä nyt odotellaan ja katsellaan. Eilen oli kiire päivä inseminaation ja temppukoulujen kanssa sompaillessa, mutta se oli myös hyvä päivä. Mahakivut loppuivat eiliseen, pistelyt myös ja nyt vain odotetaan ensin kuurin alkamista ja loppumista ja sitten saankin jo viikon kuluttua tehä testin, jos ei menkat ole alkaneet. Huimaa missä olemme jo. Voin olla jo siis ehkä raskaana, mutta toisaalta kannattaa odottaa ja katsella. Mutta joo, on tää ihan yhtä jännää kun ekalla kertaa ehkä jopa haastavampaakin kun on tuo toinen lapsi hoidettavana. Toivottavasti jaksan aina muistaa ottaa hormoonilääkkeet kolmesti päivässä.

Tunne on, että tästä tulee nyt jotain. Kylläkin gyne jo suunnitteli seuraavaa hoitoa ensi vuodelle. Sanoin, et katotaan nyt tää ekaksi. Ei ne siellä klinikalla ainakaan rohkaise toivomaan, mutta mulla kyllä uskoa on riittämiin. Taas mielessäni rukoilin tämän prosessin puolesta ja pyysin Jumalalta apua. Se auttaa ja helpottaa, kun ei jotenkin tarvitse yksin kantaa asioita ja pohtia niitä niin hirveästi mielessään. Minulla se on mieheni ja Jumala ja jotkut läheiset joille kerron tunteistani, mutta kovin usein kun ei ketään juttukaveria paikalla niin huomaan lähettäväni rukouksen ylöspäin. Se on uskoa, yksi osa minua, ja mielestäni usko on henkilökohtaista ja jokainen ihminen saa uskoa niin kuin tahtoo ja uskontojen välinen vuoropuhelu on hyvä asia. Voi kun tästä riittäisi juttua, mutta ehkäpä siirryn nyt muuhun hommaan.

Lapsonen nukkuu päiväunia. Ehkä minäkin menen pitkäkseni ja lähetän toiveeni matkaan toisen lapsen yrityksen onnistumisesta.

Pistelyiden keskeltä

Nyt on jo pistelty jonkin aikaa. Se menee jo rutiinilla ja kun Menopur oli vielä parantanut käytettävyyttään sillä ettei ruiskujen ja muien kanssa tarvitse niin kauheasti tehdä töitä. Todella helppoa edelliseen kertaan verrattuna. Jes! Viime viikolla oli aika, jossa vain sanottiin jotain tapahtuneen mutta ei mitään ihmeitä eli monta rakkulaa kasvamassa samaan aikaan ja ei johtotähteä ollut. Jatkettiin samalla määrällä ainetta iltaisin viikonlopun yli.

Tänään oli uusi käynti ja hyviä uutisia oli tiedossa. Ihanaa. Eli johtotähti oli kasvanut tuosta noin vain ja jo perjantaina on inssi ja sitten katsellaan ja jännitetään, jos kaikki menee hyvin. Olen nyt todella onnellinen jo tästä. Ja rukoukset lähtikin heti eteenpäin. Jos tulee takapakkia niin sekin hallittavissa vielä, mutta minulla on koko ajan ollut hirveän hyvä tunne tästä koko hommasta. :)

Toinen siis eka lapsi ja hänen hoitonsa lääkärissäkäyntien aikana on sujunut vallan mainiosti eikä vieraaseen hoitajaan ole tarvinnut turvautua. Ihanaa sekin ja helpottavaa. Ensimmäisiin hoitokertoihin verrattuna tämä kierto tulee olemaan hiukan lyhyempi ja ei tarvinnut tuota menopurin annosta nostaa vaan mentiin läpi sillä alimmalla. Ilmeisesti ekasta raskaudesta jotain hyötyä. Mutta torstaina siis ovitrelle-irrotuspiikki ihoon ja sitten vain odottelemaan perjantaita. Ihana ajatus, että tulevasta lapsestamme voi olla jo puolikas aloittanut matkansa.

Oireita ei ole juurikaan ollut. Mahakipua jonkun verran vaihtelevasti ja sitten joskus iltaisin on suuhun tullut outo maku pistoksen jälkeen. Muttei siis mitään isoa ja hälyttävää mielestäni. Nyt vain peukut pystyyn ja odottamaan tulevaa, mutta samalla lapsen kanssa eloa tässä ja nyt. Se myös auttaa minua paljon paremmin jaksamaan aina elämään hetken kerrallaan.

Toivottavasti tästä nyt tulee jotain!!