Nopeasti vain.
Perjantaina oli klinikalla käynti. Siellä se oli. Yksi 15 mm pieni solu. Jee!
Tänään maanantaina oli inssi. Siinä samalla solu oli kasvanut ja juuri luhistumassa. Kuten pitikin.
Kaikki siis hyvin.
Kävimme viikonloppuna Tallinnassa. Ihanaa aikaa.
Kaikki on mennyt hyvin nopeasti ja vaivatta.
Tunteeni tällä hetkellä on kiitollisuus kaikkeen.
Nopeasti kaikki tapahtuu.
Sain töitäkin tässä kaiken keskellä.
Kiitollisuutta paljon ilmassa nyt.
Nyt peukkuja kaikelle tälle.
Miten ihanaa olisikaan jos pienemme olisi täällä kohta?
maanantai 29. heinäkuuta 2013
tiistai 23. heinäkuuta 2013
On se kyllä kumma...
Kyllä nuo pikkuisen päiväunet on äidillekin sellaista levähtämisen ja akkujen latauksen aikaa. Tänään veitikka näet päätti ettei nukuta. Ja juuri tänään se olisi ollut mulle niin tarpeen. Tunnin valvoin vieressä ja ihmettelin miksi toinen ei nuku.
No, huomenna yritetään uudestaan. :) Ehkäpä paremmin tuloksin.
Multa hävisi päivänokosten paikka ja vielä kun tänään menin työhaastatteluun ja olisi pitänyt meikata ja laittaa kassi ja muut tavarat valmiiksi. Ratkaisuna oli videot ja pienen mukaanottaminen touhuiluun. Esimerkiksi hän hienosti läträsi vedellä siinä samalla kun meikkasin. Kyllä äiti keinot löytää.
Juu. Että tällaista tänään. Tuntemuksia tuolla mahan suunnalla ei ole minkäänlaisia ollut tänään. Aiemmin tässä kierrossa joku ilta sattui pistoskohtaan kauheasti ja se ei ollut yhtään kiva. Lisänä nyt kahtena iltana on nestettä siis lääkettä vuotanut siitä pistoskohdasta takaisin. Tämä oli yleistä ensimmäisen kohdalla mutta tällä toisella kierroksella en ole ennen moista havainnut. Pistäminen itse sattuu aina vaan. Eikös siihen koskaan totu. Mutta toisaalta mitä sitä ei tekisi toisen lapsen edestä.
Nyt taas suihkuun ja pistoksille.
No, huomenna yritetään uudestaan. :) Ehkäpä paremmin tuloksin.
Multa hävisi päivänokosten paikka ja vielä kun tänään menin työhaastatteluun ja olisi pitänyt meikata ja laittaa kassi ja muut tavarat valmiiksi. Ratkaisuna oli videot ja pienen mukaanottaminen touhuiluun. Esimerkiksi hän hienosti läträsi vedellä siinä samalla kun meikkasin. Kyllä äiti keinot löytää.
Juu. Että tällaista tänään. Tuntemuksia tuolla mahan suunnalla ei ole minkäänlaisia ollut tänään. Aiemmin tässä kierrossa joku ilta sattui pistoskohtaan kauheasti ja se ei ollut yhtään kiva. Lisänä nyt kahtena iltana on nestettä siis lääkettä vuotanut siitä pistoskohdasta takaisin. Tämä oli yleistä ensimmäisen kohdalla mutta tällä toisella kierroksella en ole ennen moista havainnut. Pistäminen itse sattuu aina vaan. Eikös siihen koskaan totu. Mutta toisaalta mitä sitä ei tekisi toisen lapsen edestä.
Nyt taas suihkuun ja pistoksille.
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Jihuu...
Soittelin tänään klinikalle. Siellä oli ihmeen hyvä palvelu ja sain samaan syssyyn kaiken. Ilmeisesti ei ollut tuhatta soittajaa siinä odottamassa ja oli mahdollista keskittyä. Tykkään kovasti. Ei tarvitse puolta päivää kärvistellä pyhelimen vieressä ja pyörittää lapselle videoita ja ei mennä ulos -lausetta.
Tänään onnistui. Siis saan aloittaa samoilla annoksilla kuin viimeksi pistelyn ja ultran sain ensi viikon loppuun. Olen iloinen. Taas mennään utteen yritykseen. Jokohan nyt olisi todellakin se meidän vuoromme.
Eilen illalla pohdin niin tavalliseen tapaani kaikenlaista pienessä päässäni. Tulin miettineeksi myös rukouksen aspektia. Koko ajan minusta Jumala kuulee kaikki aivan pienimmätkin ajatukset ja pyynnöt. Minä ajattelen näin. Mutta sitä toteuttaako Jumala ne ja että hän kuulisi paremmin, siksi on rukous. Itselläni rukous ei käsitä useinkaan hienoja sanoja ja korulauseita, se on puhetta Jumalalle. Mutta joka tapauksessa olen varma että Jumala kuulee pyyntöni ja toteuttaa asiat katsomallaan tavalla.
Varasimme myös hotellin Tallinnasta ennen kuin pikkuisemme lähtee päiväkotiin. Hieno matka tulossa, siltä tuntuu. Vaikka sinne nyt täytyykin ottaa nuo piikit ja litkut mukaan, mutta ei sekään haittaa. Ihanaa kun miehellä alkaa loma. Odotan!
Tässä odotan kun pikkainen nukahtaa, se tapahtuu kohta puoleen. Siis iltapalalle ja sitä ennen pesulle me isommatkin.
Tänään onnistui. Siis saan aloittaa samoilla annoksilla kuin viimeksi pistelyn ja ultran sain ensi viikon loppuun. Olen iloinen. Taas mennään utteen yritykseen. Jokohan nyt olisi todellakin se meidän vuoromme.
Eilen illalla pohdin niin tavalliseen tapaani kaikenlaista pienessä päässäni. Tulin miettineeksi myös rukouksen aspektia. Koko ajan minusta Jumala kuulee kaikki aivan pienimmätkin ajatukset ja pyynnöt. Minä ajattelen näin. Mutta sitä toteuttaako Jumala ne ja että hän kuulisi paremmin, siksi on rukous. Itselläni rukous ei käsitä useinkaan hienoja sanoja ja korulauseita, se on puhetta Jumalalle. Mutta joka tapauksessa olen varma että Jumala kuulee pyyntöni ja toteuttaa asiat katsomallaan tavalla.
Varasimme myös hotellin Tallinnasta ennen kuin pikkuisemme lähtee päiväkotiin. Hieno matka tulossa, siltä tuntuu. Vaikka sinne nyt täytyykin ottaa nuo piikit ja litkut mukaan, mutta ei sekään haittaa. Ihanaa kun miehellä alkaa loma. Odotan!
Tässä odotan kun pikkainen nukahtaa, se tapahtuu kohta puoleen. Siis iltapalalle ja sitä ennen pesulle me isommatkin.
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Hyvä päivä
Aurinko paistoi sekä ulkoisesti että sisällä. Ainahan näitä, mutta näistä pitää muistaa kiittää. Tällaisia kiireettömiä ja hyvällä seuralla varustettuja päiviä on hyvä muistella jälkikäteen. Ne jättävät hyvän maun koko elämästä ja olemisesta. :)
Aamu sujui siivotessa ja siinä samalla lapsen kanssa ollessa. Mieskin oli tänään illassa, joten otimme vuorot siivoukseen ja lastenhoitoon. Alkaa jo sujua rutiinilla ja kun kolmas osapuoli on hyvällä päällä ja puuhailee mukana niin mikäs siinä.
Sitten pihailua ja pihakavereiden tapaamista. Tänään vierailtiin pihalla kolmesti ja kaikki tai ainakin kaksi kertaa ihan pikkuisen aloitteesta. Tottakai jo meidän iso tyttö taas oli ilman vaippaa ja hyvin meni aamu ja päivä. Illalla tuli vahinko, mutta äidin laukku ja puhtaat pikkuhousut pelastivat.
Sitten ystäväni tuli vierailulle päiväunien jälkeen. Hänen kanssaan juttua riitti ja oli kivaa ja rentouttavaa jutella muustakin kuin vain lapsista. Pian uudestaan täytyy tavata tai ainakin olla yhteydessä.
Hän on ajatuksissa siintävän toisen lapsemme kummi. Niinpä rohkaistuin ja kerroin hänelle blogistani. Hänen lisäksi mieheni ja pikkusiskoni tietää. Hui samalla pelottaa, mutta toisaalta hän on hyvä ystävä ja tietää kaiken ellei enemmänkin, mutta silti. Olen myös ajatellut jossain kohtaa sitten kun toinen on enemmän kuin ajatus siis jo mahassani kellumassa, niin kertoa blogistani myös vanhemmilleni. En tiedä vielä kerronko vaiko enkö, sen näkee sitten.
Kirjoituksiani en kadu enkä poista, ne ovat kaikki osa minua ja osa kasvamistani ja tätä pitkää prosessia. Osa jonka olemassaolon haluan läheisteni joskus saavan tietää. Ei vielä kaikkien mutta osan jo nyt.
Menkat aloivat. Jee. Humenna soitto klinikalle niin saan tietää jatkon. Toivottavasti pääsen hoitoihin.
Aamu sujui siivotessa ja siinä samalla lapsen kanssa ollessa. Mieskin oli tänään illassa, joten otimme vuorot siivoukseen ja lastenhoitoon. Alkaa jo sujua rutiinilla ja kun kolmas osapuoli on hyvällä päällä ja puuhailee mukana niin mikäs siinä.
Sitten pihailua ja pihakavereiden tapaamista. Tänään vierailtiin pihalla kolmesti ja kaikki tai ainakin kaksi kertaa ihan pikkuisen aloitteesta. Tottakai jo meidän iso tyttö taas oli ilman vaippaa ja hyvin meni aamu ja päivä. Illalla tuli vahinko, mutta äidin laukku ja puhtaat pikkuhousut pelastivat.
Sitten ystäväni tuli vierailulle päiväunien jälkeen. Hänen kanssaan juttua riitti ja oli kivaa ja rentouttavaa jutella muustakin kuin vain lapsista. Pian uudestaan täytyy tavata tai ainakin olla yhteydessä.
Hän on ajatuksissa siintävän toisen lapsemme kummi. Niinpä rohkaistuin ja kerroin hänelle blogistani. Hänen lisäksi mieheni ja pikkusiskoni tietää. Hui samalla pelottaa, mutta toisaalta hän on hyvä ystävä ja tietää kaiken ellei enemmänkin, mutta silti. Olen myös ajatellut jossain kohtaa sitten kun toinen on enemmän kuin ajatus siis jo mahassani kellumassa, niin kertoa blogistani myös vanhemmilleni. En tiedä vielä kerronko vaiko enkö, sen näkee sitten.
Kirjoituksiani en kadu enkä poista, ne ovat kaikki osa minua ja osa kasvamistani ja tätä pitkää prosessia. Osa jonka olemassaolon haluan läheisteni joskus saavan tietää. Ei vielä kaikkien mutta osan jo nyt.
Menkat aloivat. Jee. Humenna soitto klinikalle niin saan tietää jatkon. Toivottavasti pääsen hoitoihin.
lauantai 13. heinäkuuta 2013
Täällä taas
On ollut ihana ja samalla raskas kesä. Menoa on riittänyt vaikka kuinka ja kotona nyt kahden viime viikon aikana on ehtinyt vain pyörähtää ja tietenkin niitä työhakemuksia tehdä. Ollaan reissattu pääasiassa mökillä, kun mies on ollut kaupungissa töissä. Nyt mökiltä palattuakin tuntuu että tehtävää ja menemistä riittää. Ehkä ihan hyvä niin. Aika hujahtaa.
Viime viikonloppun vietimme Kuopiossa mieheni ukin synttäreillä. Kävimme pikapikaa katsomassa myös serkkuani ja olisimme nähneet mieluusti kummityttöänikin, mutta hän ja veljensä olivat vielä mummolassa. Mutta kivaa oli ja meidän juhlatyttömme oli todella hyvällä päällä ja nukkuikin hotellissa hyvin. Kaikki meni erittäin hyvin.
Muutenkin elo on juuri nyt tuon lapsen kanssa aivan ihanaa. Johtuuko se jo kohta alkavasta päiväkodista vai tuntuuko se vain muuten. Kyllähän itkua ja hammastenkiristyksiä tulee melkein joka päivä, mutta ne ovat vain yksi osa tätä elämää. Nyt tällä hetkellä pidän elämästäni kaikkinensa. En pois vaihtaisi. :) Elämästä täytyy osata löytää ne hyvät puolet ja elää niitä varten.
Tuolla lapsettomuuspuolella elämme nyt alun alkua. Eli Primolutit loppuvat huomenna ja siitä sitten joskus ensi viikolla pitäisi vuodon alkaa. Jännitysmomentin antaa kesä ja hoidon huomattavasti pienentyneet resurssit, mutta uskon loppuun asti että mahdumme tähän hoitorupeamaan mukaan. Jos emme niin sitten taas välikierto ja uutta primolutkuuria kehiin.
Näin täällä. Nyt työhakemuksia kehiin ja sitten ulos pikkuisen kanssa jos ehtii. Aurinkoa riittää ja onhan se ihanaa, mutta haluaisin jo välillä sadetta ja myrskyä. Ihanaa olisi jos olisi hiukan viileämpää. Onneksi en ole viimeisimmiläni raskaana tällaisessa säässä. Ei kuumuus ole mun juttu. Onneksi jotkut tykkää ja heistä on ihanaa. Syksy, sinua odotan. Kirpeät pakkasaamut on ihania. :)
Viime viikonloppun vietimme Kuopiossa mieheni ukin synttäreillä. Kävimme pikapikaa katsomassa myös serkkuani ja olisimme nähneet mieluusti kummityttöänikin, mutta hän ja veljensä olivat vielä mummolassa. Mutta kivaa oli ja meidän juhlatyttömme oli todella hyvällä päällä ja nukkuikin hotellissa hyvin. Kaikki meni erittäin hyvin.
Muutenkin elo on juuri nyt tuon lapsen kanssa aivan ihanaa. Johtuuko se jo kohta alkavasta päiväkodista vai tuntuuko se vain muuten. Kyllähän itkua ja hammastenkiristyksiä tulee melkein joka päivä, mutta ne ovat vain yksi osa tätä elämää. Nyt tällä hetkellä pidän elämästäni kaikkinensa. En pois vaihtaisi. :) Elämästä täytyy osata löytää ne hyvät puolet ja elää niitä varten.
Tuolla lapsettomuuspuolella elämme nyt alun alkua. Eli Primolutit loppuvat huomenna ja siitä sitten joskus ensi viikolla pitäisi vuodon alkaa. Jännitysmomentin antaa kesä ja hoidon huomattavasti pienentyneet resurssit, mutta uskon loppuun asti että mahdumme tähän hoitorupeamaan mukaan. Jos emme niin sitten taas välikierto ja uutta primolutkuuria kehiin.
Näin täällä. Nyt työhakemuksia kehiin ja sitten ulos pikkuisen kanssa jos ehtii. Aurinkoa riittää ja onhan se ihanaa, mutta haluaisin jo välillä sadetta ja myrskyä. Ihanaa olisi jos olisi hiukan viileämpää. Onneksi en ole viimeisimmiläni raskaana tällaisessa säässä. Ei kuumuus ole mun juttu. Onneksi jotkut tykkää ja heistä on ihanaa. Syksy, sinua odotan. Kirpeät pakkasaamut on ihania. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)