Koti

Aloin miettimään mikä sana kuvaisi tätä mennyttä vuotta parhaiten. Se on koti. Olen ollut kotona lapsen kanssa, perheemme on kotona aina onnellisin ja koti onkin se paikka missä saan olla juuri sitä mitä olen. Ihana paikka, jonne jokainen kodin asukki saa kantaa ilonsa ja surunsa ja ne jaetaan.

Emme tietenkään ole aina vain kotosalla vaan liikumme ja harrastamme aika tavalla. Kuitenkin koti on se paikka, jossa rauhoitutaan ja oleskellaan kaikista eniten. Näin on ollut jo ennen lasta ja tulee olemaankin. Olen koti-ihminen. Minulle koti on turvapaikka maailmalta. Se on paikka jossa teen töitäni, toivottavasti. Se on paikka joka ottaa vastaan ja antaa paljon.

Kotona on nyt lapsen kanssa tullut oltua tavallista enemmän. Se on aivan ihanaa, kun saa katsella toisen kasvua ja temmellystä. Olen huomannut, että kotona lapseni on omimmillaan ja uskaltaa myös kiukutella enemmän. Se on paikka, jossa lapsen on hyvä olla.

Meidän kotimme ei läheskään aina ole siisti eikä ojennuksessa. Se ei minusta ole pääasia ollenkaan. Kylläkin yritämme lapsellemme opettaa esimerkiksi aina iltaisin lelujen siivouksella tärkeitä asioita. Tärkeintä kodissamme on rakkaus ja että täällä välitetään. Ja kyllä välillä siivotaankin. :)

Toivottavasti tämä pikku perhe saisi pikkuisen nyytin ensi vuonna lisäykseksi tähän onnen kotiin. Pikkusiskoni sanoi meille noin kymmenen vuotta sitten, kun muutimme yhteen mieheni kanssa, että te elätte rakkauskuplassa. Minusta se kupla ei ole koskaan puhjennut vaikka onkin kestänyt vaikka mitä ja siihen kuplaan olisi vielä yksi lapsi tervetullut.

Vuoden viimeisiä päiviä viedään.

Täällä koneen äärellä taasen. Oli lämminhenkinen ja hyvin tunteikas joulu poissa kotoa. Se sai hetkeksi unohtamaan hoidot ja katsomaan vain lasta ja hänen touhujaan. Ihanaa oli olla sekä muorilassa että mummilassa mutta aivan ihanaa oli tapanina palata omaan kotiin ja aloittaa taas arki. Tai kolme päivää ja sitten miehellä on kolmen päivän loma yli uuden vuoden.

Aina iltaisin, kun olen ottanut Terolut-tabletin, olen muistanut tulevan. Tuleva hoito ja koko ensi vuosi saa minut hymyilemään ainakin tässä vaiheessa. Jos tämä olisi meidän kertamme! Olisi aivan ihanaa olla raskaana ja saada pienen pieni nyytti kainaloon. Tämä on minun toiveeni ensi vuodelta. :)

Samalla taas yritän pitää pään poissa pilvistä ja ajatella järjellä tätä kaikkea. Kun kaikkeen on vain mahdollisuus. Näitä mahdollisuuksia pitää punnita ja ajatella. Tärkeintä kumminkin on elää tyttäremme kanssa täysillä hänen kevättään ja nauttia hänen riemustaan ja kolhuistaan täysillä.. Kaikki muu tulee omalla painollaan siinä vieressä, mutta onneksi täällä niitäkin saan laittaa järjestykseen kunnolla.

Nyt pitää mennä pikkuisen kanssa lukemaan kirjaa, kun hän osoittaa sohvan viereessä sohvaa kirja kädessään! Sanoja ei vielä juurikaan tule, mutta kyllä meillä saadaan tahto selväksi muullakin tapaa. Niitä sanoja odotellessa. Kyllä niitä jo aika monta on, mutta eleet kertovat tahdon paremmin ja nopeammin.

Joulu

Joulu on jo ovella. Ihan tuossa nurkan takana. Me lähdemme muorilaan ja sitten tulemme takaisin mummolan kautta. On hyvä tavata ihania rakkaita ihmisiä ja viettää heidän kanssaan joulua eri puolilla suomea. Odotn myös joulukirkkoa, joulutunnelmaa, menoa ja melskettä pakettien kanssa ja kaikkea sitä ihanuutta minkä yhdessäolo tuo tullessaan. Saamme mieheni kanssa myös yhteistä aikaa ennen joulua, kun pikkainen jää kahdestaan isovanhempien kanssa. Tarkoitus olisi mennä katsomaan leffaa pitkästä aikaa. Tällaista siis suunnitelmissa, mutta suunnitelmat eivät aina pidä paikkaansa. Ihanaa on myös se, että varmasti on muitakin lapsenkatsojia koko tämän lyhyen ajan. Josko sitä vaikka tohtisi ottaa yhden pokkarin mukaan. :)

Hyvää joulunaikaa kaikille teille täällä blogien ihmeellisessä maailmassa!

Taasen odottelua ja eilisen avausta.

Eilen olin todella huonolla tuulella. Sitä en tietenkään pikkuiselle näytä ja sitäpaitsi hänen läsnäollessaan olen aina hyvällä päällä tai tulen sellaiseksi. Ihana ilopilleri. Paitsi mitä nyt välillä pitää toista vähän napakammin komentaa ja kieltää, mutta sekin tapahtuu hyvillä mielin. Mutta esimerkiksi kun hän oli päiväunilla oli minulla aikaa olla itsekseen ja mietiskellä asioita.

Olen jo monta kertaa tullut tulokseen, että liika asioiden vatvominen ja veivaaminen ei sovi minulle. Se kääntää päässäni kaikki huonosti ja ylösalaisin, toisaalta taas liiallinen veivaaminen myös saa niistä huonoistakin jutuista taas näkemään ne hyvätkin puolet. Että puolensa ja puolensa siis tälläkin.

Ystäväni kirjoitti maanantaina saaneensa toisen vauvan maailmaan. Olen hänen puolestaan ikionnellinen, mutta eilen aloin ajatella, et miksi hänelle suodaan onni ja ei minulle. Hän on ensimmäisen lapsen kanssa käynyt läpi lapsettomuushoidot ja toinen ilmoitti tulostaan tuosta noin yrittämättä. Jotenkin alla minulla tuntuu kateus, suru ja häpeä omasta tilastani mille en voi mitään, ja tämä tunne on pientä ilon rinnalla. Olen silti ystäväni puolesta onnellinen ja aivan hämmästynyt heidän toisesta päivänsäteestä. Ehkä se onni osuu minunkin kohdalleni joskus tämän toisen lapsen muodossa. Milloin? Ei sitäpaitsi pitäisi vertailla elämiä milään lailla, koska toinen elämä on erilainen ja omansa kuin toinen. Jokaisella meistä on oma polkunsa tallattavana.

Plus eilen oli kaikki muut asiat kaatumassa niskaan siinä päivällä. En tiedä hakisiko töitä vai jäisikö kotiin vai tekisikö niin kuin aiemmin, että haen töitä mitä haluaisin, mutten voi saada mm. suuren hakijamäärän vuoksi. Sitten leivoin pipareita pikkuisen avustamana ja maailma hymyili taasen minulle. Kaikki kääntyy hyväksi ellei paremmaksi kun vain ajattelee oikein. Minun paikkani juuri nyt on tässä pienen ihmisen vierellä. Mutta toisaalta on huoli taloudellisesta pärjäämisestä ja siitä vyyhdistä minkä uusi työ, lapsettomuushoidot ja päiväkoti toisi tullessaan. Mutta olen ajatellut, että tuo huoli kyllä purkaantuu ajan myötä itsestään ja kaikki palaset kliksahtavat kohdilleen.

Huomenna saan taas kerran aloittaa Terot. Niitä siis loppuvuosi syöskennellään ja sitten heti vuoden alusta uutta yritystä kehiin. Olisikos jo meidän vuoromme onnistua ja saattaa uusi elämä maailmaan? Uusi vuosi ja uudet kujeet sanotaan. Kunpa se pitäisi paikkansa. Pitää tässä vaiheessa odottaa ja katsoa. Taas kerran. Mutta eka eletään joulu ja se on kerrassaan ihanaa!

Hampaat

Jotenkin tuli nyt hampaat mieleeni. Tänään aamulla kävin hammaslääkärissä, jossa paikattiin yksi hammas ja tehtiin hammaskiven poisto. Nämä hammaslääkärikäynnit alkoivat jo joulukuun alussa julkisella puolella. Siellä huomattiin kaksi reikää röntgenkuvilla. Kuvat otettiin, kun en ollut sanonut mitään että olisin raskaana. Testin olin tehnyt ennen lääkäriä ja negaa se silloin näytti. Määräsivät minut maksusitoumuksella yksityiselle, koska kuulemma julkisella voi joutua odottamaan.

Viime tiistaina sitten sain tiedot hampaistani ja lähdin varailemaan aikaa. Sain yhden lääkärin, joka oli samoissa hinnoissa kuin julkisen puolen käynnit. Mutta aika oli tuonne tammikuun alkuun. En halunnut jäädä sitä odottamaan joten soitin seuraavaan lääkäriin. Sain ajan viime viikolle, jolloin aloitettiin juurihoito ja tällä viikolla on sitten kaksi kertaa, tännä ja torstaina.

Halusin hammaslääkärin alta pois. Jostain muistelen, että hampaat voivat liittyä keskenmenoon. Tiedä sitten onko tämä totta vai vain kuvitelmaani. Ainakaan raskauden aikana ei saisi tehdä röntgenkuvausta. No, minulle on nyt tehty kaksi. Nyt tuntuu ihan hyvältä, ettei se raskaus alkanut heti. Olisin joutunut kärsimään tuon hampaan kanssa hyvin hyvin pitkään. Nyt on sitten ainakin hampaat kunnossa seuraavaa raskautumisyritystä ajatellen. Jotain hyvää tässä leuan puuduttamisessa on. Ja se, että saan hampaani kuntoon vaikkeivät ne niin huonot olleetkaan.

Nyt painun minäkin peiton alle ja seuraan pikkuisen mallia. Hyviä päiväunia siis! Itselläni on jo pitkään ollut tapana levähtää ja ottaa iisisti, kun toinen nukkuu. Ei siivousta tai muuta hössötystä vaan omaa aikaa hiljaisesti sohvalla. :)

Joulu on jo ovella...

En usein tiedä mitä kirjoitan, kun alan kirjoittamaan. Joskus on taas aihe mielessä, mutta usein mieli on yhtä tyhjä kuin paperikin. Hmm. Täällä eletään välivaihetta hoitojen kanssa. Toisaalta hyvä välillä levähtää ja vain elää kuin siirtyä hoidosta toiseen. Siinä ehtii myös nollata pään ja ajatukset jotka aina ovat korkealla epäonnistumisen pelosta huolimatta. Toisaalta aika liitää eteenpäin. Pikkuisen kanssa katselemme Histamiinin joulukalenteria ja availemme kuvakalenterin luukkuja ja joulu on jo ovella.

Kohta saan aloittaa Terolut kuurin, josta sitten vuoden lopuksi tai ensi vuoden aluksi alkavat kuukautiset. Eli taas mennään ja katsotaan mitä tämä toinen hoito tuo tullessaan. Joulun odotus on ollut oikein tervetullut juuri tähän paikkaan sillä jotenkin se saa päivät täyttymään ja ajatukset hiukan jonnekin muualle. On ihanaa aikaa odottaa ja valmistella, olen aina ollut sitä mieltä. Jo yläasteella kävin ostamassa joululahjat jo marraskuussa ja siihen se tänäkin vuonna meni. Minusta tuntuu hyvältä tehdä kaikki rauhassa valmiiksi ja olla rauhassa jo joulun alla. Ilmeisesti tällä lailla mieleni paastoaa ennen joulua. Hullua, en ole ennen sitä ajatellutkaan.

Pikkuinen tykkää kun koristeita tuli eilen lisää asuntoomme. Hän on aivan innoissaan tontuista ja enkeleistä ja haluaisi aina ottaa kaiken ja koskea kaikkeen. Päätin, että joulukoristeet jää puoleen entisistä ainakin tänä vuonna, mutta silti tuntuu että koko ajan saa pitää toista silmällä. Mutta toisaalta eiväthän ne rikki mene ja jos menevät niin entä sitten. Kunhan pikkuisella on hauskaa niin se on pääasia. Meillä on puinen pieni joulukuusi, joka koottiin eilen. Se on aivan mahtava pikkuisen mielestä ja sen koristeita täytyy olla koko ajan ottamassa pois ja laittamassa paikoilleen. Mahtava katsella kun toinen on niin tohkeissaan kaikesta. Se tuo itsellekin hyvän mielen!

Tällaista tällä kertaa tuli mielen päälle. Aina en pääse koneelle vaikka olin ajatellut tulla kirjoittamaankoska aika ei riitä kaikkeen ja tuo pikkuinen valveilla ollessaan vie suurimman osan ajasta. Iltaisin usein nukahdan ennen kuin kirjoittelen koneella. Mutta kyllä tähänkin aikaa riittää sillä tätä kautta saan purettua itseäni ja tunteitani eri tavalla kuin arjessa ja menossa. Kirjoittaminen on hienoa. Se, että joku lukee ja vieläpä vastaa kirjoituksiini on vieläkin mukavampaa!

Vastauksia

Silmu haastoi minut vastaamaan joihinkin kysymyksiin. Ihan hauskaa, tulee kaikki ystäväkirjat ja slämyt mieleen ala- ja yläasteajoilta. :)

Eli alla Silmun kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Mikä on parasta mitä sinulle on tänä päivänä tapahtunut?
Kun pikkuinen antoi halin ja suukon nukkumaan mennessään. Se on aina yhtä ihanaa. Ja koko päivä on oikeastaan sujunut hyvin ja varsinkin aamupäivä, kun mieskin oli  kotosalla ja olimme ihan vaan perheen kesken kotosalla. Sekin on välillä kivaa.

2. Kuka tai mikä sai sinut viimeksi hymyilemään?

Pikkuinen ja sen nukkumaanmenorituaalit. Nykyään kun sängystä huudetaan monta kertaa, että "äiiitiii, äiiitiii!"

3. Kuvakysymys: Jos pääsisit tältä istumalta minne tahansa maailman kolkkaan helposti ja vaivattomasti, minne menisit/matkustaisit? (tässä kohtaa unohdetaan kaikki rajoitteet, lapsenhoidot, yms..) Jos mahdollista lisää tähän kohtaan kuva paikasta, jonne menisit. 

Lontooseen. En ole käynyt, mutta se haluttaisi nähdä. Tai sitten johonkin lämpimään.

4. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit? (ja perustelu halutessasi)

Varmaankin koira, mopsimme kun osaa tuon rentouden taidon. :) tai sitten tuhatjalkainen, koska yksi lisäkäsipari tai monta ei olisi pahitteeksi.

5. Juhlapyhiä on vuoden mittaan monenlaisia - mikä on suosikkijuhlapyhäsi? Entäs onko sinulla perinteitä liittyen tähän suosikkijuhlapyhään?

Varmaan joulu on suosikkini. Jouluna pitää rauhoittua ja olla lähimmäisten kanssa. Unelmatyössäni, jos joskus siihen pääsen. joulu muuttuu, mutta ei sen sisältö kylläkään. Ihanaa on nykyisin käydä joulukirkossa jos siihen on mahdollisuus.

6. Suosikkiurheilulaji tai mieleisin tapa harrastaa liikuntaa?

 Mieleisin tapa liikkua on ehdottomasti pitkät lenkit kera kaikkien perheenjäsenten. Myös vesijuoksu ja sali kuuluvat hyviin tapoihin liikkua.

7. Luettele neljä asiaa, jotka ovat elämässäsi oikein hyvin ja joihin olet tyytyväinen.
- rakkaus
- kodin tuntu, vaikkei tämä oma olekkaan
- saan olla kotona pikkuisen kanssa, se on ihanaa ja ihanaa kun voin olla
- läheiset ihmiset

8. Lempijuoma kaikista maailman juomista...
tällä hetkellä maito tai vesi. niitä arvostaa, kun tietää ettei niitä läheskään kaikilla ole ja ne on hyviä. Vailon valkoinen glögi kylmänä on myös hyvää. :)

9. Jos sinun pitäisi vaihtaa nimesi, mikä olisi uusi nimi ? Perustelutkin voit kertoa, jos haluat.
 En oo ikinä miettiny. Riippuu minkä takia. Tuula Manner. Se ei mitenkään viittaa nykyiseen nimeeni.

10. Paras lomamuisto?
Varmaan unohtumaton muisto oli tänä kesänä minilomamme Naantalissa. Sitä pikkuisen kijahduksia kun pääsi uimaan lämpimään veteen ja muumimaailma oli kokemus. Oli hauskaa.

11. Kuvakysymys: Liitä tähän kohtaan vastaukseksi kuva, joka saa sinut hyvälle tuulelle. Kerro vielä miksi kuva saa sinut hyvälle tuulelle :)  ?

Tällaiset kuvat saavat minut aina hyvälle tuulelle ja muistamaan sen että elämä pitää ottaa rennosti. :)

Minun kysymykseni haastetuille:
1. Mitä teit äsken?
2. Kenelle puhuit viimeksi?
3. Mitä joulu sinulle merkitsee?
4. Omistatko TV:n? Kuinka usein katselet sitä?
5. Lempiruokasi?
6. Onko sinulla omaa aikaa? Millaista?
7. Lempiliikkumavälineesi? Miksi?
8. Jos sinulla on auto, suurin haitta ja hyöty mitä sinulla siitä on ollut?
9. Lempivärisi?
10. Käytkö kosmetologilla? Kuinka usein?
11. Keksi itse oma kysymys ja vastaa siihen?
 

Haastan kaikki jotka blogiani lukevat vastaamaan näihin kysymyksiin. Pakko ei ole vastata, mutta saa jos haluaa ja jaksaa. :)

Mistä se maailma on tehty?

Tänään olimme kaikki lapsemme kanssa neuvolassa. 1,5-vuotistarkastuksessa. Kaikki oli hyvin eikä mitään sanomista tullut mistään. Ajattelin maailmaa pikkuisen silmin nähtynä.

Ensin kotona sanotaan, et nyt lähdetään neuvolaan ja isäkin tulee mukaan. Sitten puetaan ja pikkaisen kiukutellaan. Sitten on matka autolle hissin ja autotallin kautta. Olemme kulkeneet tuon matkan satoja kertoja, mutta miten jännittävää on painaa hissin nappulaa ja odottaa ja kuunnella hissin tuloa. Sitten hissin ovet aukenevat ja matka alkaa autotalliin kolmen painavan oven läpi. Mitä pienen päässä mahtaa pyöriä?

Auton ovet avautuvat avaimella, jota pieni kantoi kädessään. Istuimeen istumaan ja metka saattaa alkaa. Minne mennään, mikä se neuvola oli? Matka ei ole pitkä, mutta vaikka mitä ehtii näkyä ja ajatukset vaihtua pienen päässä. Neuvolan pihassa pääsee isän turvalliseen syliin ja matka sisälle alkaa. Sisällä on leikkinurkkaus, jossa pieni viihtyy hyvin ja puuhastelee vaikka mitä sen 15 minuutin aikana joka odotetaan. Leikkinurkat ovat koituneet monesti hyödyllisiksi.

Mitä toinen mahtaa muistaa itse terkkarikäynnistä? Ainakin kivat lelut sisällä sekä terkkarin että lääkärin huoneissa. Ehkäpä riisumisen ja pukemisen. Influenssapiikki reiteen ainakin sattui, mutta itku sen jälkeen ei kestänyt kauaa ja taas isin syli oli turva. Lääkäri-täti oli vanha ja mukava ja hänen läsnäolo sai meidänkin vilkkaan työtn hetkeksi paikoilleen.

Siitä sitten autoon ja pieni valitteli nälkää vähäsen. Ajoin muskarin luo ja menimme muskariin syömään ja sitten vaipanvaihdon kautta laulelemaan. Hauskaa on ollut ja kotiinpaluun hetki oli suuri pienellä kun tajusi, että missä ollaan.

Aina välillä on kiva katsoa maailmaa pikkuisen silmin. Miettiä miltä se mahtaa näyttää ja pysähtyä näkemään hetkiä ja sellaista mitä ei aina aikuisena osaa katsella. Pieniä asioita, joista muodostuu koko päivä ja hetket. Ei ehkä ole pikkuisen ajatuksia nuo edelliset, mutta jotain sen suuntaista. Elämistä tässä ja nyt. Unohtaen hoidot ja koko tulevaisuuden ja keskittyen siihen nyt hetkeen  täysillä.

Tavallinen päivä...

Onko niitä, tavallisia päiviä tuollaisen puolitoistavuotiaan kanssa? Tätä aloin miettimään tässä yksi päivä.

On meillä kyllä tavallisissa päivissä tietty rytmi:
6-7 aikaan heräillään, ja mennään vessaan, hammpaat pestään ja aamupala
tässä välissä ulkoillaan tai käydään kerhoissa
11-12 syödään lounas
12-14 nukutaan
14-15 välipala
tehdään jotain, yleensä ollaan sisällä talvella tai kauppaan, kesällä ulos
16-17 iltaruoka
ulos tai kauppa, koiran lenkitys
18-19 iltapala
->20 iltapesut, touhut, laulut ja nukkumaan

Aika paljon tuossa tekee ruokien pysyvät paikat. Meidän tyttö kun kiipeää itse syöttötuoliin ja vaatii ruokaa tai jotain muuta välipalaa. :)

Myös tuon kaavaillun aikataulun sisään mahtuu vaikka mitä. :) Vierailupäiviä mummilassa, ulkoilla yritetään kahdesti päivässä, kauppakäyntejä, joista pikkuinen tykkää erityisesti ja kaikkea muuta mahdollista. Hyvä on myös vain olla ja nauttia toisten seurasta ja kodista. Meidän pikkuinen vain tuntuu olevan sellaista sorttia, että joskus on päästävä pois kotoa tai seinät kaatuvat päälle. Tämän tähden olen kehitellyt aina jotain tekemistä aina johonkin väliin. Kyllä, tekeminen voi olla kotonakin, esim. ruuanlaittoa tai leipomista tai vain pihalle menoa mutta joskus myös muskaria ja temppistä. Ja sitten on ne päivät kun ollaan yhdessä kaikki kotosalla tai jossain muualla, niitäkin rymittää ruuat, mutta muuten on vapaampaa ja tehdään mitä päähän pälkähtää.

Hauska on ollut pikkuisen kanssa touhuta ja hauskaa se tulee olemaan aina vaikka toinen kasvaa ja kehittyy. Mikään päivä ei ole eikä tule olemaan täysin samanlainen vaikka tietyn rytmin ne ovat saaneet. Toisaalta hyvä että on joku rytmi ja järjestys. Tuntuu että pikkuinen tykkää myös siitä.

Viime kuussa hankaluuksia aiheutti minun hoitoni. Mutta sekin tiedettiin ja niihin osattiin varautua kyllä jo etukäteen, mutta ikinä ei voi kunnolla tietää minkälaista se on. Ensi vuonna siihenkin osaa taas hiukan paremmin varautua ja tietää että kyllä ne sujuvat ihan mallikkaasti. Tällä viimeisellä hoitorupeamalla minulla oli kuusi käyntiä klinikalla plus lääkkeet apteekista päälle. Aika vähän, mutta taas toisaalta paljon. Mitä uusi hoito tuo tullessaan? 

Nopeaan vain.

Eli menkat sitten ilmoittivat eilen alustaan. Olin varma et ne alkaa, mutta silti pieni toivonkipinä oli vielä jäljellä sen negatiivisen raskaustestin jälkenkin. Ei enää. Nyt vain taas kohti uusia haasteita. Muuten on menkkakivut ihan hirveät, paljon pahemmat kuin terolut-kierroista.

Nyt tyttö heräsi ja eläminen hänen kanssaan alkaa. Ihanaa kun on tuollainen elämän sulostuttaja vierellä koko päivän! Olen onnellinen siitä mitä minulla on.

Testi

Aamulla tai oikeastaan yöllä nousin ja kaivoin raskaustestin vessasta. Joopa joo. Negatiivinenhan sieltä vastaan tulla tupsahti. Tylsää. Vielä jos odottelisi niitten menkkojen alkamisen, mutta tunne on suuri ettei nyt tästä mitään tule. Jotenkin nyt vain tiedän sen. Surullista, mutta sitä se elämä välillä on. Onneksi ei ollut ensin plussa ja sitten että olisi mennyt kesken. Oireita vielä on jonkun verran, mutta ovat varmasti nyt sitten noiden lääkkeiden vaikutusta ja ehkä jo menkkakipuja.

Uusi hoitorupeama sitten kai tammikuussa. Eli siihen nyt toiveet ja ajatukset tämän osalta. Ensin vietetään ihana joulukuu ja joulu ja uusi vuosi. Eli mukavaa tekemistä perheen kesken. Uusi vuosi voisi tuoda tullessaan ehkä sen suunnitellun kakkosen.

Surettaa kyllä, sillä olisin halunnut olla raskaana. Toisaalta taas osasin odottaa tätä sillä se oli hyvin todennäköistä. Suru pitää surra arjen lomassa ja sille pitää etsiä oma aikansa. Mutta minulla on jo nyt katse tulevaisuudessa hoitojen suhteen ja pieni auttaa elämään tätä päivää.

Hyvää joulukuun alkua ja adventtia! Me täällä lähdemme kohta pulkkailemaanensimmäistä kertaa tänä vuonna. Harjoituspulkkailut pikkuinen on ottanut jo monta kertaa olohuoneemme lattialla!