Eilen kuulin klinikalla ihania uutisia. Hypin pilvissä eikä minua jostain syystä alas saa, vaikka tiedän kaiken olevan vasta alussa. Mutta kuitenkin niin paljon pidemmällä kuin viime kierrossa, jospa nyt olisi meidän aika.
Eli eilen ultrassa oli yksi folli kirinyt ja oli jo sen 17 milliä muiden jäädessä samanlaisiksi kuin ne olivat. Aivan huippua. Tätä olin jo arvellut sattumisten perusteella. Tuntuu mutta ei liikaa.
Saatiin inssi täksi päiväksi. Eilen heti ultran jälkeen piti laittaa ovitrelle napaan. Jes. Eli aamulla auto starttasi klinikan kautta miehen töihin ja sieltä lapsen päiväkotiin. Sitten koitti aikani ja olin jännissäni mitä siellä ultrassa näkyisi. Siellä köllötteli nyt jo 20 millinen follikkeli jota odottamaan laitettiin mieheni siemenneste ja samalla tehtiin jotain jokasattui mutta oli ilmeisesti hyväksi siemennesteen loppusijoitusta ajatellen.
Nyt ne on siellä. Nyt ei muuta kuin taas rutkasti toivoa, rukouksia ja ihania ajatuksia peliin. Minä uskon juuri nyt olevan meidän pikkuisen aika astua tähän maailmaan. Voi, kunpa.
Ihanan aurinkoinen päivä oli tämäkin. Ja illalla olin pienen perheeni kanssa kärrylenkillä ja oli mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti