Eilinen ja tuleva

Eilen oli inssi. Inseminaation osalta kaikki oli hyvin. Siis siittiöt uiskentelevat nyt kohdussani.

Mutta mutta. Lääkäri puheli että estradioliarvot olivat jo viime torstain verikokeessa laskussa. Se tarkoittaa että ovulaatio olisi tapahtunut viimeistään jo viikonloppuna. Ultrassa ei näkynyt enää johtotähteä, joka silloin to ei ollut kovin suuri. Mutta siellä näkyi myös keltarauhyanen. Onko follikkeli kehittynyt tarpeeksi ja irronnut itsestään vai jotain muuta hämärää. En todellakaan tiedä.

Lääkäri kyllä määräsi Lutinikset ja oli rauhallinen. En tiedä. Huh ja puh. Ei taaskaan mennyt ihan niin kuin piti, mutta ilmeisesti vielä joku pienen pieni mahdollisuus on.

Lääkäri myös sanoi että jos menkat taas alkavat soitan klinikalle heti ja aloitetaan uusi hoito suuremmin Menopurannoksin. Siitä voi seurata se että joudutaan tekemään polikliininen punkteeraus eli mentäisiin vähän niin kuin IVF:n puolelle.

No, nyt odotellaan niitä mennkoja sitten taas melkein koko helmikuu.

Katsellaan. Ei mennyt niin kuin Strömsjössä, niin lääkäri sanoi. Ei edes aurinko eilen paistanut vaikka lupaus oli. Ja flunssa jatkuu.

Olen niin nyt jotenkin orientoitunut siihen että seuraava hoito tulee. Ihan erilaiset fiilikset kuin aikaisemmin.

Huomenna

En ole tarkoituksella tai tarkoituksettomasti tänne kirjoitellut mitään hoidoista. En jotenkin ole jaksanut alkaa ihan kaikkea avammaan ja miettimään. Joskus näin. Päässäni kyllä, mutta ei tänne.

Menkat tässä kierrossa alkoivat vuoden alussa joskus siinä koulujen kanssa yhtäaikaa. Siitä sitä sitten taas mentiin. Huomenna on ehkä inssi, jos ei ole kuin vain se yksi nousukas sieltä kehittynyt.

Eilen piti pistää ovitrelle mahaan. Unohdin, kun se piti tehdä myöhemmin. Olin nukuksissa. Herätys olisi pitänyt laittaa. Pistin ovitrellen sitten noin kuusi tuntia liian myöhään. Vaikuttaako johonkin, en tiedä. Voi minua, jos tämä pilaa tämän kiertomme. Kerron tapahtuneesta huomenna.

Mutta toisaalta on hyvä ja luottavainen fiilis. Vaikka nyt en odota kyllä enää paljoakaan.

Huh ja puh.

Huomenna pitäisi olla aurinkoinen pakkaspäivä. Olin kuvitellut sellaista jo viime vuonna hoitojemme onnistumiseen. Olenko liian taas positiivinen. Flunssaa riiittää. Pöh ja höh, siinä meni hienosti alkanut urheiluni. Mutta sairastetaan flunssa pois taas pitkästi ja sitten taas kuntoilemaan.

Nut ajatukset huomisessa. Onneksi töihin en mene, kun aika niin keskellä päivää. Katsellaan mitä tuleman pitää. Peukut pystyyn.

Koirani

Koirani, mopsi sellainen. Se ansaitsee aivan oman merkinnän. Jo elämää nähnyt ja kokenut otus. Niin rakas omalla tavallaan. Ainutlaatuinen yksilö.

Mopsi oli vierellämme jo kolme asuntoa sitten. Niistä ajoista on kohta jo kahdeksan vuotta. Nopeasti se aika hujahtaa. Pentuna se oli vilkas ja leikkisä, useita vuosia. Oli sillä silloinkin hyvät hetkensä, jolloin saattoi vaan olla sohvalla ja rötköttää. Mutta puhtia piisasi ja vauhtia riitti.

Pikkuhiljaa se on vanhentunut. Samalla tullut rakkaammaksi toinen. Nytkin tuossa sohvalla makoilee. Ei enää pakkasista tykkää ja vain pakosta tekeekin ihan pienistä pienimmän lenkin tuolla ulkona. Sama kesäkuumalla. Sen lempisää on siisnä plus kymmenen ja ei sada. Se on kyllä mustakin hyvä sää.

Nykyisin siis nyt talvella ei toisesta ole pitkälle lenkille lähtijäksi. Minä kyllä menen ja tuntuu oudolta lenkkeillä ilman koiraa. Mutta ehkäpä vielä hyvällä säällä lenkkeilemme yhdessäkin. :) Ainakin toivon näin.

Meillä koira sai alusta asti tulla haistelemaan lasta. Lapsen ja koiran yhdessäelo on sujunut hyvin. Aku lähinnä lähtee pois jos tulee tiukat ja tukalat oltavat. Kertaakaan ei ole edes murissut pienimmälle.

Olet koiran rakas lisä tähän perheeseen. Sinusta välitän juuri sellaisena kuin oot.

Liikuntaa ja lomaa

Uusi vuosi ja uudet kujeet ainakin liikunnan saralla. 

Marraskuussa sairastin ja siitä jäi päälle huonosti syöminen ja liikkumattomuus. Jälkimmäinen oli siksi että tunsin itseni pitkään taudin loppumisen jälkeen kipeäksi. Ensimmäinen taas on omaa saamattomuuttani plus joulu ja uusi vuosi perään.

Nyt olen jo kolme päivää, kun kotona olemme olleet, olemme kiinnittäneet huomiota syömiseen ja minä olen liikkunut taas kunnolla. Se on tehnyt hyvää ja otan siitä kaiken irti.

Olen zumbaillut kotona, kun mieheni antoi zumbavideon joululahjaksi. Sitten olen pitkästä aikaa käynyt jo kaksi kertaa salilla ja joka päivä vähintään puolen tunnin reippaan kävelyn ulkona. On hyvin mukava olo. Tätä lisää.

Olen myös lomalla levännyt. Pikkuinen on alkanut nukkumaan jopa yli seitsemään asti, kun kukaan ei ole lähtemässä mihinkään. Tämä takaa myös vanhemmille hyvät ja pitkät yöunet. Ihanaa herätä siihen kun pikkuinen kapuaa viereen.

On tuluut tämä loma tarpeen kaikessa suhteessa. Ihana taas myös palata arkeen ja nähdä työpaikka. Molempi parempi!