Eteenpäin

Tänään oli mielestäni hienoakin hienompia uutisia ultrassa. Eli siellä köllötteli yksi 14 millin munarakkula munasarjoissani. Lääkäri totesi sen olleen aika selvää kun hän oli saanut verikokeen vastaukset maanantailta eteensä. Todella hienoa. Jee.

Olen onnellinen.

Siellä kyllä vielä on rutkasti pienen pieniä rakkulan alkuja kasvamassa. Lääkäri totesi joskus niiden lähtevän kasvamaan kuin tyhjästä. Kuitenkin uskalsi määrätä näillä tiedoilla eteenpäin asiaa.

Hienoa.

Loppuviikko pistellään Menopuria ja Gonal-f:ää ja sitten lauantaina Ovitrelle vuoroon. Maanantaina inssi ja sitten odotellaan. Näin jos ei jotain ihmeellistä satu. Olen kyllä kovasti sitä mieltä ettei ja että nyt onnistuu, mutta ei saa liian onnellinen olla.

Upeaa.

Intoa puhkuen poistuin klinikalta spermapurkki tiukasti laukkuun pakattuna.

Tätä olen odottanut, ette päästäisiin vaihteeksi edes tähän ja sitten paljon pidemmälle.

Lapsen hoidot ovat nyt maanantaille järjestettynä. Nämäkin tuottavat päänvaivaa. Tällä kertaa kolmas hoitoihminen tärppäsi ja saan lapsen hoitoon ihanalle naapurilleni. Onneksi naapureita on ja heihin voi luottaa silloin kun omat perheenjäsenet ovat pois laskuista. Näi ei välttämättä olisi.

Olen nyt onnellinen. Nyt on hyvä olla. Juuri tässä. Juuri nyt.

Huh ja puh.

Minkä voikaan yksi Menopur aiheuttaa. Meillä on ollut käytössä tuo iso pakkaus 1200 IUI. Lääkärissä totesimme srn riittävän juuri keskiviikkoiltaan asti. No, olimme mieheni kanssa jo huomanneet että pullosta vuotaa lääkettä aina vielä neulan vetämisen jälkeen. Mikään edellinen pullo ei ole käyttäytynyt näin.

Eilen illalla onneksi pistäessäni päähäni sattui, että kokeilenpa onko lääkettä riittävä määrä vielä huomiseen. Ei ollut ja kun vielä lisää lääkkeen mittauksessa ulos tulleen lääkkeen määrän ei lääke riitä millään. Menin nukkumaan sekavin ajatuksin. Huoh taas.

Tänään aamusella ajattelin uudemman kerran asiaa. Kaksi kertaa soitin apteekkiin ja kerran kävin myös. Nyt on sitten uusi Menopur 1200 hankittuna ja siitä pistellään illalla. Onneksi minulla sattui olemaan reseptillä vielä tuoiso määrä. Muita vaihtoehtoja olisi ollut klinikalle soittaminen ja pienemmän annoksen pyytäminen tai sitten vain pikku annoksen maksu tai jotain muuta. Tähän päädyin kaiken jälkeen.

Matka apteekkiin ja kaikki muu sujui hyvin ja joutuisasti. Siinä kärrytellessä katselimme tyttären kanssa autoja ja kesäistä maisemaa kukkineen kaikkineen ja ostimme jopa jäätelöt. Siitä kiitos. Mutta mitäköhän vielä matkalleni sattuu.

Katsoo sitten mitä huomenissa löytyy ultrassa ja jatkuuko Menopurin pistely. Nyt tyttöä nukuttamaan päiväunille.

Välitietoa

Lääkärissä ultrattiin ja munasrjoissa on tuttu tilanne näin kymmenenneksi päiväksi. Eli paljon paljon pieniä rakkuloita. Iloista oli se, että joukossa oli kaksi suurempaa, mutta vielä alle 10 millistä rakkulaa kasvamassa. Siis sain uuden ajan loppuviikolle ja toivomme parasta, että vain nämä kaksi olisivat lähteneet kasvamaan. Jos ei näin ole niin taas kuulemma sanotaan peli poikki.onkin yli kaksi. Siis jos kasvamassa  Huoh. Mutta uskon tuota ensimmäistä vaihtoehtoa. Näin oli ensimmäiselläkin lapsella muistikuvani mukaan nämä alkukierron tapahtumat. Ei muuta kuin paljon toivoa kehiin.

Siis Menopuria ja Gonal-F-lääkkeitä pistellään sama määrä kuin aiemmin. Jännää mitä tuleman pitää. Olisiko tämä se oikea kierto, se jonka tuloksena olisi raskaus ja vauva?

En ole tässä kierrossa jaksanut enkä viitsinyt laittaa ylös jokaista oiretta. Niitä kun tulee ja menee, jos tiukkaan syynään ja osa on hoidoista johtuvaa osa taas ei. Tässä kierrossa yritän ottaa lunkisti, niin paljon kuin voi. Ehkä se on parempi.

Pienemme on parantunut taudistaan ja taas vauhdissa. Ihana. Äsken pihalla noin viikon päästä kaksi vuotias kiipesi korkealle kiipeilytelineeseen ja tuli pois myös tippumatta ja ilman apua. Iso tyttö jo. Minun pieneni. Hänenkin takiaan jaksamme yrittää toista. Häneltä kun kysyy että olisiko oma sisarus kiva niin vastaus on aina positiivinen.

Nyt on positiiviset fiilingit ja ihanaa kun ulkona aurinko paistaa. Sinne taasen kun tyttö heräilee.

Uusi yritys

Menkat alkoi ajoissa viikonloppuna. En edes ollut vielä ehtinyt miettiä, etteivätkö ne tulisi. Ihanaa.

Huolta ei nyt olekkaan teettänyt toinen lapsi vaan se ensimmäinen. Hän on perjantaista saakka ollut kipeä. Ensin neljä päivää kuumetta ja sitten flunssa ja jo ekana päivänä lääkärin havaitsema alkava korvatulehdus johon sunnuntaina haimme lääkäristä lääkkeet. Pientä on siis tullut hoidettua ja siinä sivussa riideltyä ja sovittua miehen kanssa useamman kerran. Jotain vaikutusta myös menkkojen alkamisella, luulenpa.

Maanantaina alkoi lapsi olemaan jo kunnossa jotenkin, vaikka vielä selvästi toipilas. Siinä sitten soittelin klinikalle ja jännitin että saanko aikaa vai jäänkös rannalle ruikuttamaan. Soitin monen monta kertaa ja aina vaan oli varattu. Hmm. Aiemmin ollut jonotushomma. Kumma. En ehtinyt pelätä, koska oli tuo toinen potilas vielä hoidettavana. Annoin tietoni ja sanoin kuukautisteni alkamispäivän ja että ilmoittautuisin ovulaationinduktioon. Jäin odottamaan soittoa.

Soitto tuli ja kaikki hyvin. Saan aloittaa hoidon ja etenemme sillä tavalla kuin viimeksi sovittiin. Ihanaa.

Nyt kaikkien apteekkikommervenkkien jälkeen lääkkeet ovat kaapissa ja huomenna aloitan pistelun Menopurilla ja Gonal-F:llä. Todella hyvä ja jotenkin luottavaisin mielin olen menossa tähän kiertoon. Katsotaan nyt matkan varrella mitä tästä tulee. :)

Toivo

Eilen, kun salilta palasin autoon oli taivaalla upea näytös. Aurinko paistoi jo aika alhaalla ja pilvet tulivat horisontista pikkuhiljaa auringon peitoksi. Aurinko oli jossain vaiheessa pilvien huipulla ja pilvimuurista reikien kohdalta tuli isoja haloja läpi. Aivan uskomaton ilmestys. Miten luonto osaakaan aina oikeassa paikassa yllättää. Olisin ottanut kuvan, jos olisin tajunnut.

Tuli tunne, että nyt voisi tapahtua. Minulle kun luonto on yksi tärkeä asia jonka avulla tunnen Jumalan läsnäolon ja puhuttelun. Luonto on itselleni tärkeä ja toivottavasti saan sen siirtymään edelleen lapsilleni.

Toivo hoidon suhteen on nyt korkealla. Vauvaa tähän yaloon haluttaisiin todella paljon. Tuo taaperokin ja kaikki, olisi ihanaa kasvataa kahta yhden sijaan. Monin verroin joissakin asioissa hankalampaa mutta toisissa niin paljon helpompaa.

Nyt huomenna otan viimeisen Primolut-pillerin. Jännää. Menkat, please, alkakaa pian sitten. Nyt olisi hoitojen aika ja onnistumisen aika.

Onnistuminen

Eilen. Juuri kun olin tänne kertonut tuntojani nukuttamisesta. Pieni nukahti itse tunnin jälkeen.

Järjestelmällisyyttä. Säntillisyyttä. Samalla lailla toimimista. Uusiin ja vanhoihin rutiineihin totuttautumista.

Pikkuinen on hyvä.

Minun teki mieleni mennä hyssyttämään toista pyllystä, kun hän vain itki ja asento oli sellainen. En mennyt, istuin vain tuolissani ja palkinnoksi sain unen tuhinan, johon oli hyvä sulkea ovi.

Ihania onnistumisen tunteita. Se kantaa ainakin tämän päivän yli.

Näin tai noin.

Huoh. Kuinka sitkeä voikaan pikkuinen olla iltanukahtamisensa kanssa? Sitä on jatkunut jo useamman viikon. Eilen nukutettiin toista melkein kaksi tuntia. Tutinvieroitusrumba meni ohi viime viikolla ja siirryimme taas käytäntöön jossa emme ole hänen vierellään iltaisin. Tähän mennessä toiminut aika hyvin. Mutta nyt ei. Sitkeästi koitetaan vielä tämä viikko ja ehkä seuraavakin.

Iltarutiinit aloitetaan jo viimeistään seitsemältä iltapalalla ja päättyen hampaidenpesuun ja iltasatuun sängyssä. Sitten vielä unilaulu ja hyvät yöt ja sitten siirryn tai miehini siirtyy huoneen ulkopuolelle istumaan. Tässä nytkin istun ja kuuntelen. Uutta on istumapaikka ihan oven vieressä ja se, jos tulee ovelle niin saatetaan omaan sänkyyn. Itse huoneessaan saa leikkiä, mutta ulos ei saa tulla. Näillä mennään. Päiväunet nukutetaan vierellä istuen, mutta päivällä nukahtaa melkein heti.

No, katsellaan mitä tuleman pitää. Ehkäpä tämä on taas jokin vaihe ja pääsemme tästä suosta voittajina ylös. Ja en ole huolissani, koska kuitenkin tavalla tai toisella toinen nukahtaa. Mieheni vain sanoi, ettei kestä sitä vieressä nukuttamista ja kyllä itsekin olen sitä mieltä, että unen olisi löydyttävä ilman aikuisen apua. Mutta tässä vaiheessa se tuntuu olevan aika hankalaa.

Aika kuluu

Hui kauhistus kun aika se vaan kuluu. Täällä on eletty pienen ehdoilla tämä ja pari mennyttä viikkoa. Paitsi se aika tuossa vapun jälkeen minkä saimme viettää ihanan keväisessä Lontoossa mieheni kanssa. Se oli juuri se mitä tarvitsin, nollaus alkavaan kesään, tuleviin hoitoihimme ja lapsen tuttirumban lopettamiseen. Ihanaa oli, todella.

Olen miettinyt sitä miten nämä hoidot voivat jaksottaa koko elämää. Jos katsoo vain hoitjen kantilta. Tietysti elämäni on muutakin ja nautin siitä täysillä. Mutta koko tämän ajan voi laittaa myös hoitojen piikkiin. On vaiheita jolloin elämä on hektistä ja käyn vähän väliä klinikalla. Sitten on odotusta. Minusta tuntuu että olemme odottaneet toista lasta nyt kauemmin kuin ekaa. Ainakin toisesta toivottavasti tulevasta lapsesta on ollut jo neljä hoitorupeamaa, kun ensimmäisestä selvisin kolmella. No ei lannistuta vaikka toinen antaakin odottaa itseään.

Nyt odotellaan taas. Siis välikierrossa eletään ja primolutit aloitettu. Jännää, kohta voin taas olla jo hoidoissa ja taas hiukan pidemmällä.

Hermoja ja kestävyyttä tämä vaatii. Tiedän että tämä on vaivan väärti.