Hyvä olo. Loma alkoi ja olen pikkuisen kanssa yli kaksi viikkoa ilman töitä ja sitä tavallista arkea. Arkikin on ihanaa ja pysäyttävää, mutta loma silloin tällöin on tarpeen. Varsinkin kun saamme olla niin perheen kesken kuin sukulaisissa. Ihanaa kun joulu tulla jollotta!
Ihana katsoa miten lapsi nauttii kaikesta niin sanomattomasti. Itse olen aina ollut jouluihminen. Kaikkein parasta jouluna on yhdessäolo ja kiireettömyys. Se tunne että on onnellinen. Pikkuinen odottaa lahjoja yli kaiken, joten pukki ja tontut on kova sana. Ihanaa!
Menneinä viikkoina olemme availleet joka aamu kalentereita ja onpa hänellä jopa kaksi samaa kalenteria. Se ei haittaa vaan aina on yhtä ilahduttavaa nähdä että sieltä tulee samanlaiset. Ollaan katsottu myös tv:n joulukalenteria, tehty kortteja, leivottu pipareita ja paljon muuta. Joulu on mukavaa aikaa.
Tällä viikolla kai keskiviikkona tuli itku, kun olin pientä vienyt päiväkotiin. Hänet vein aikaisin, koska piti olla kirkkoretki, mutta resurssipulan vuoksi sitä ei tehty. Tajusin syyn. Pahastuin siitä, koska nytei ole kirkkoa, mutta ehkä ensi vuonna ja voi olla että aikaisemmin sitten joskus. Itse menen joulumessuun avustamaan, mutta pikkainen on sinne vielä liian pieni. Matkalla kotiin swilmäni kostuivat ja itku vain tuli. Itkin kotona pitkään ja hartaasti, teki hyvää. Kaikesta, mutta varmaan eniten menetettyä tilaisuutta taas tulla raskaaksi.
Se siitä, nyt eteenpäin ja katse vain tulevaisuuteen. Toivottavasti seuraava oi tuo mukanaan jotain ihanaa.
Tänään töissä lapset olivat ihania. Oli hyvä olla. Kaikilla jo joulumieli päällä. Niin täälläkin. Joulu se tulla jollottaa! :) Jaaurinkokin pilkisti tänään.
perjantai 20. joulukuuta 2013
maanantai 16. joulukuuta 2013
Ei meillä
Olin taas tyhmän toiveikas. Minä.
Loppuviikosta tein jo testin ja negaa näytti.
Mutta kun närästys ja muut eivät kadonneet niin toivo jatkui.
Ehkäpä liiankin kovana.
Tein aamulla uuden testin. Nega.
Itku pääsi, epäonnesta. Jatkuvasta.
Päivällä alkoi kuukautiset.
Houh. Taasen alussa. Milloin on meidän vuoromme.
Tämä kierto välikierto ja ensi kierto sitten taas uusi toivo.
Väliin mahtuu taas yhden lapsentoiveen hautaaminen ja joulut ja uudet vuodet.
Ja lupaus pysyä terveenä, syödä paremmin ja liikkua enemmän.
Surin tämän päivän ja nyt nokka katsoo jo uutta vuotta ja uusia haasteita.
Joulun aion viettää perheeni kanssa ja vain nauttia ja olla ja antaa taas ajan parantaa.
Loppuviikosta tein jo testin ja negaa näytti.
Mutta kun närästys ja muut eivät kadonneet niin toivo jatkui.
Ehkäpä liiankin kovana.
Tein aamulla uuden testin. Nega.
Itku pääsi, epäonnesta. Jatkuvasta.
Päivällä alkoi kuukautiset.
Houh. Taasen alussa. Milloin on meidän vuoromme.
Tämä kierto välikierto ja ensi kierto sitten taas uusi toivo.
Väliin mahtuu taas yhden lapsentoiveen hautaaminen ja joulut ja uudet vuodet.
Ja lupaus pysyä terveenä, syödä paremmin ja liikkua enemmän.
Surin tämän päivän ja nyt nokka katsoo jo uutta vuotta ja uusia haasteita.
Joulun aion viettää perheeni kanssa ja vain nauttia ja olla ja antaa taas ajan parantaa.
lauantai 7. joulukuuta 2013
Voisiko olla?
Mietin samassa tilantessa olevia ihmisiä, teitä joiden kirjoituksia luen ja seuraan vaikken suurimmalle osalle kirjoitakkaan. Heistä suuri osa on jonkinlaisessa taitoskohdassa. Joillakin raskaus alkaa olla lopuillaan ja siirtyminen vauvaelämään edessä, joillain taas uudet kuviot muuton. Paljon on nyt blogeissa sellaisia joille haikara on suonut onnen plussatestin muodossa. Ihanaa on seurata ja lukea kaikkien ajatuksia ja elämää.
Samalla sitä miettii myös itseään ja meidän perhettä. Olisiko tämä Se Oikea hetki meilläkin, voisiko olla?
Kohta sen saa tietää. Enää reilu viikko. Samalla taas pelottaa ja samalla on taas jotenkin kasvattavaa huomata että voi eläytyä muihin ja unohtaa hetkeksi itsensä. Olen varma, että pienokaisemme kyllä tulee eikä jää vain haaveeksi.
Tänään tyttäreni kummitäti ilmoitti raskaudestaan. Emme olleet nähneet aikoihin ja hän onkin jo pitkällä. Samalla olin onnellinen heidän puolestaan ja iloinen. Ei heilläkään helpolla vauvaa tullut vaan sitä tehtiin melkein vuosi. Samalla ajatukseni lensivät meihin ja siihen että tätä toista lasta on tehty nyt jo ties kuinka kauan, siitä asti kun ensimmäisen laitoimme alulle. Pitkään ja hartaasti.
Jokainen taplaa tyylillään. Toivottavasti meille suodaan taas pian onni pieneen ihmiseen.
Olin nähnyt unta, että kaverini olisi raskaana. Senpä takia en ollut järjin ihmeissäni kun hän asian ilmoitti. Ja tiesinhän hyvin sen, että raskautta yrittävät. Mutta se, että unessa meidän lapsemme ikäero oli juuri se, mikä olisi jos olisin nyt raskaana. Sen muistan selvästi. En muuten näe nykyään enää juurikaan unia, mutta nyt viikon sisällä niitä on taas tullut. Kumma.
Tällaista tänään. Muuten meillä on tänään tuoksunut pipari ja raikunut nauru, kun pienimmäisen kanssa olemme leiponeet ja maistelleet taikinaa sekä koristeita. Ihanaa aikaa on tämä joulunaika, olen aina tykännyt ja kun nyt on pieni jakamassa iloa kanssani.
Samalla sitä miettii myös itseään ja meidän perhettä. Olisiko tämä Se Oikea hetki meilläkin, voisiko olla?
Kohta sen saa tietää. Enää reilu viikko. Samalla taas pelottaa ja samalla on taas jotenkin kasvattavaa huomata että voi eläytyä muihin ja unohtaa hetkeksi itsensä. Olen varma, että pienokaisemme kyllä tulee eikä jää vain haaveeksi.
Tänään tyttäreni kummitäti ilmoitti raskaudestaan. Emme olleet nähneet aikoihin ja hän onkin jo pitkällä. Samalla olin onnellinen heidän puolestaan ja iloinen. Ei heilläkään helpolla vauvaa tullut vaan sitä tehtiin melkein vuosi. Samalla ajatukseni lensivät meihin ja siihen että tätä toista lasta on tehty nyt jo ties kuinka kauan, siitä asti kun ensimmäisen laitoimme alulle. Pitkään ja hartaasti.
Jokainen taplaa tyylillään. Toivottavasti meille suodaan taas pian onni pieneen ihmiseen.
Olin nähnyt unta, että kaverini olisi raskaana. Senpä takia en ollut järjin ihmeissäni kun hän asian ilmoitti. Ja tiesinhän hyvin sen, että raskautta yrittävät. Mutta se, että unessa meidän lapsemme ikäero oli juuri se, mikä olisi jos olisin nyt raskaana. Sen muistan selvästi. En muuten näe nykyään enää juurikaan unia, mutta nyt viikon sisällä niitä on taas tullut. Kumma.
Tällaista tänään. Muuten meillä on tänään tuoksunut pipari ja raikunut nauru, kun pienimmäisen kanssa olemme leiponeet ja maistelleet taikinaa sekä koristeita. Ihanaa aikaa on tämä joulunaika, olen aina tykännyt ja kun nyt on pieni jakamassa iloa kanssani.
torstai 5. joulukuuta 2013
Joko nyt?
Tänään illalla väsymys yllätti kuin nurkan takaa. Puolen tunnin nokoset olivat todella tarpeen. Onneksi ihana mieheni hoiti tai hoitaa tytön unten maille. Kun heräsin äsken oli aivan hirveä kylmyyskohtaus päällä ja jo tuossa oli ihan vähän pahaa oloa. Hmm. Pistää todella miettimään. Toden teolla.
Tässä nytyöpukuun, villasukkiin ja shaaliin kääriytyneenä pohdin. Nämä oireet ovat loistaneet poissaolollaan koko viikon. Mutta en vielä osaa riemuita, sillä voivat olla täysin Lugejen oireita. Kunpa olisivat merkki siitä, että jotain vatsanipohjassa tapahtuu. Ole ole ole siellä jotain joka voimistuu päivä päivältä.
Tässä kierrossa minun piti olla tukimatta itseäni tarkemmin ja antaa olla. No, en ole tarkkaan katsonut oireitani tai ihmetellyt niiden puuttumista. Tämän päiväinen oli vain jotain erilaista jotain uutta mutta kuitenkin niin tuttua edellisestä raskaudesta.
Voi kunpa olisit siellä.
En itse osaa vielä sanoa mitään. En yritäkään. Elän ihanaa joulukuuta kaksi ja puolivuotiaan kanssa. Katsotaan mitä sen loppupää tuo tullessaan. Nyt on jo parempi olo. Ehkäpä tämä tästä iloksi vielä muuttuu.
Tässä nytyöpukuun, villasukkiin ja shaaliin kääriytyneenä pohdin. Nämä oireet ovat loistaneet poissaolollaan koko viikon. Mutta en vielä osaa riemuita, sillä voivat olla täysin Lugejen oireita. Kunpa olisivat merkki siitä, että jotain vatsanipohjassa tapahtuu. Ole ole ole siellä jotain joka voimistuu päivä päivältä.
Tässä kierrossa minun piti olla tukimatta itseäni tarkemmin ja antaa olla. No, en ole tarkkaan katsonut oireitani tai ihmetellyt niiden puuttumista. Tämän päiväinen oli vain jotain erilaista jotain uutta mutta kuitenkin niin tuttua edellisestä raskaudesta.
Voi kunpa olisit siellä.
En itse osaa vielä sanoa mitään. En yritäkään. Elän ihanaa joulukuuta kaksi ja puolivuotiaan kanssa. Katsotaan mitä sen loppupää tuo tullessaan. Nyt on jo parempi olo. Ehkäpä tämä tästä iloksi vielä muuttuu.
tiistai 3. joulukuuta 2013
Takaisin
Kurkkukipu ja silmätulehdus on täällä taas. Kääk. En tiedä, että lähtivätkö ne koskaan pois kunnolla. Ei kiva, ei yhtään kiva. Silmän olen saanut paremmaksi noilla vanhoilla tipoilla mutta täytyy sitä ja tätä kurkkua mennä kohta näyttämään lääkärille.
En ole päässyt urheilemaan nyt pitkään pitkään aikaan ja olo on sen mukainen. Mene pois jo, tää ei oo kiva. Ja kun se alentaa meidän lapsensaantimahdollisuutta. Ei pilaa, muttei parannakkaan. Huh ja puh. Mutta ennen kaikkei haluaisin jaksaa ja olla ilman tätä kauheaa kurkkuärsytystä ja että silmäni ei reistailisi.
Pikkuinen kasvaa aivan silmissä. Puhuu jo pitkiä, hyvin ymmärrettäviä lauseita. Hän on mukana kaikessa arjen menossa. Aivan ihana yksilö. Päiväkodissakin uuden vuoden jälkeen siirtyy isompien ryhmään. Leikkii aivan sujuvasti ainakin vähän aikaa yksinään ja meilikuvitusta leikeissä riittää.
Nyt toinen nukahti, joten lopettelen täältä. Hih.
En ole päässyt urheilemaan nyt pitkään pitkään aikaan ja olo on sen mukainen. Mene pois jo, tää ei oo kiva. Ja kun se alentaa meidän lapsensaantimahdollisuutta. Ei pilaa, muttei parannakkaan. Huh ja puh. Mutta ennen kaikkei haluaisin jaksaa ja olla ilman tätä kauheaa kurkkuärsytystä ja että silmäni ei reistailisi.
Pikkuinen kasvaa aivan silmissä. Puhuu jo pitkiä, hyvin ymmärrettäviä lauseita. Hän on mukana kaikessa arjen menossa. Aivan ihana yksilö. Päiväkodissakin uuden vuoden jälkeen siirtyy isompien ryhmään. Leikkii aivan sujuvasti ainakin vähän aikaa yksinään ja meilikuvitusta leikeissä riittää.
Nyt toinen nukahti, joten lopettelen täältä. Hih.
perjantai 29. marraskuuta 2013
Nyt
Eilen kuulin klinikalla ihania uutisia. Hypin pilvissä eikä minua jostain syystä alas saa, vaikka tiedän kaiken olevan vasta alussa. Mutta kuitenkin niin paljon pidemmällä kuin viime kierrossa, jospa nyt olisi meidän aika.
Eli eilen ultrassa oli yksi folli kirinyt ja oli jo sen 17 milliä muiden jäädessä samanlaisiksi kuin ne olivat. Aivan huippua. Tätä olin jo arvellut sattumisten perusteella. Tuntuu mutta ei liikaa.
Saatiin inssi täksi päiväksi. Eilen heti ultran jälkeen piti laittaa ovitrelle napaan. Jes. Eli aamulla auto starttasi klinikan kautta miehen töihin ja sieltä lapsen päiväkotiin. Sitten koitti aikani ja olin jännissäni mitä siellä ultrassa näkyisi. Siellä köllötteli nyt jo 20 millinen follikkeli jota odottamaan laitettiin mieheni siemenneste ja samalla tehtiin jotain jokasattui mutta oli ilmeisesti hyväksi siemennesteen loppusijoitusta ajatellen.
Nyt ne on siellä. Nyt ei muuta kuin taas rutkasti toivoa, rukouksia ja ihania ajatuksia peliin. Minä uskon juuri nyt olevan meidän pikkuisen aika astua tähän maailmaan. Voi, kunpa.
Ihanan aurinkoinen päivä oli tämäkin. Ja illalla olin pienen perheeni kanssa kärrylenkillä ja oli mukavaa.
Eli eilen ultrassa oli yksi folli kirinyt ja oli jo sen 17 milliä muiden jäädessä samanlaisiksi kuin ne olivat. Aivan huippua. Tätä olin jo arvellut sattumisten perusteella. Tuntuu mutta ei liikaa.
Saatiin inssi täksi päiväksi. Eilen heti ultran jälkeen piti laittaa ovitrelle napaan. Jes. Eli aamulla auto starttasi klinikan kautta miehen töihin ja sieltä lapsen päiväkotiin. Sitten koitti aikani ja olin jännissäni mitä siellä ultrassa näkyisi. Siellä köllötteli nyt jo 20 millinen follikkeli jota odottamaan laitettiin mieheni siemenneste ja samalla tehtiin jotain jokasattui mutta oli ilmeisesti hyväksi siemennesteen loppusijoitusta ajatellen.
Nyt ne on siellä. Nyt ei muuta kuin taas rutkasti toivoa, rukouksia ja ihania ajatuksia peliin. Minä uskon juuri nyt olevan meidän pikkuisen aika astua tähän maailmaan. Voi, kunpa.
Ihanan aurinkoinen päivä oli tämäkin. Ja illalla olin pienen perheeni kanssa kärrylenkillä ja oli mukavaa.
maanantai 25. marraskuuta 2013
Askel
Taas askeleen lähempänä toivottua. Eli tänään ultrassa näkyi neljä suurempaa follia. Neljä. Viimeksi ei yhtään. Se on hyvä.
Mutta vain jos yksi tai äärimmäisessä tapauksessa kaksi jatkavat kasvuaan. Ei siis neljää. Jos kaikki neljä kasvavat niin sitten taas on stoppi tiedossa.
Mutta haluan uskoa että ne kaksi sieltä kasvavat. Uskon, toivon ja rukoilen tätä.
Eli kaksi follia oli toisessa munasarjassa ja ne olivat vasta alla 10 millisiä. Toisessa taas oli ne isommat eli 12mm ja 11mm, joista nyt toivon johtotähteä js muiden ihanien pienten menevän vain pois.
Mahakivut ovat pysyneet hyvin pieninä, joka on hyvä. Viimeksi kun kolme follia kasvoi ja kehittyi oli mahakipu aivan sitämätön välillä.
Toivo elää, varovaisesti mutta kuitenkin. Hoito ainakin etenee odotettua tulosta kohti.
Tänään oli muuten ilman suhteen aivan ihana päivä ja sekin sai hyvälle tuulelle. Jos meitä tässä kierrossa nyt onnistaisi.
Mutta vain jos yksi tai äärimmäisessä tapauksessa kaksi jatkavat kasvuaan. Ei siis neljää. Jos kaikki neljä kasvavat niin sitten taas on stoppi tiedossa.
Mutta haluan uskoa että ne kaksi sieltä kasvavat. Uskon, toivon ja rukoilen tätä.
Eli kaksi follia oli toisessa munasarjassa ja ne olivat vasta alla 10 millisiä. Toisessa taas oli ne isommat eli 12mm ja 11mm, joista nyt toivon johtotähteä js muiden ihanien pienten menevän vain pois.
Mahakivut ovat pysyneet hyvin pieninä, joka on hyvä. Viimeksi kun kolme follia kasvoi ja kehittyi oli mahakipu aivan sitämätön välillä.
Toivo elää, varovaisesti mutta kuitenkin. Hoito ainakin etenee odotettua tulosta kohti.
Tänään oli muuten ilman suhteen aivan ihana päivä ja sekin sai hyvälle tuulelle. Jos meitä tässä kierrossa nyt onnistaisi.
torstai 21. marraskuuta 2013
Onnellinen
Olen onnellinen kaikesta. Aivan pienistäkin asioista.
Tänään olen onnellinn että olo jo parempi kuin eilen ja silmät ei enää kuin häivähdyksen punaiset. Elämä voittaa sairastaessakin.
Huomenna töihin koulutuspäivään.
Lapsi on aivan ihana. Nyt hoidossa isovanhemmilla että äiti saa levätä. Kaikki voittaa. Odotan jo pientä kotiin.:)
Mopsimme on ollut erittäin hyvä sairastajan kaveri. Ihana tuhisija, joka takaa ainakin piipahduksen ulkosalla.
Kylmemmät säät alkavat ehkä ensi viikolla. Ihanaa tämän sadeviikon jälkeen. Kyllä sadekkin on kiva, mutta riittäisi jo.
Tauti menee pois kovaa vauhtia ja uusi, toisen lapsen yritys pelastuu. Maanantaina uusi ultra ja isommilla annoksilla pistelen viikonlopun yli.
Nyt vain onnellinen olo. Toivon että loputkin kurkkukivut häviäisivät ja olisin kunnossa maanantaina. Viikonloppuna vain auton huolto ja muuten lepään. On näin hyvä, juuri nyt, tulevaisuudesta ei tietoa, mutta toinen lapsi olisi todella tervetullut tähän pikku perheeseen.
Tänään olen onnellinn että olo jo parempi kuin eilen ja silmät ei enää kuin häivähdyksen punaiset. Elämä voittaa sairastaessakin.
Huomenna töihin koulutuspäivään.
Lapsi on aivan ihana. Nyt hoidossa isovanhemmilla että äiti saa levätä. Kaikki voittaa. Odotan jo pientä kotiin.:)
Mopsimme on ollut erittäin hyvä sairastajan kaveri. Ihana tuhisija, joka takaa ainakin piipahduksen ulkosalla.
Kylmemmät säät alkavat ehkä ensi viikolla. Ihanaa tämän sadeviikon jälkeen. Kyllä sadekkin on kiva, mutta riittäisi jo.
Tauti menee pois kovaa vauhtia ja uusi, toisen lapsen yritys pelastuu. Maanantaina uusi ultra ja isommilla annoksilla pistelen viikonlopun yli.
Nyt vain onnellinen olo. Toivon että loputkin kurkkukivut häviäisivät ja olisin kunnossa maanantaina. Viikonloppuna vain auton huolto ja muuten lepään. On näin hyvä, juuri nyt, tulevaisuudesta ei tietoa, mutta toinen lapsi olisi todella tervetullut tähän pikku perheeseen.
tiistai 19. marraskuuta 2013
Kipiä
Olen kipeä niin flunssainen että. Se luulemani pikku pikaflunssa ei jäänyt vain siihen viikonloppuun vaan pisti paremmaksi. Nuhaa, kurkkukipua ja köhinää ollut täällä jo melkein kaksi viikkoa nyt. Välillä tuntuu että on parempi ja sittense yllättää taas.
Kävin maanantaina flunssapiikillä ja siitä flunssa sai vain lisää pontta alleen.
Viimeisin veto tältä itsepäiseltä pöpöltä on levitä silmiini. Tänään se kävi ja huomenna toivon klinikalta jotain apua näihin silmiini ja samalla ehkä sairaslomaa että paranen kunnolla. Kun ei kuumetta näy eikä kuulu niin en ole töistä vielä pois ollut. Huomenna aion olla ja toivon että klinikan lääkäri sanoisi, ettei tämä tässä vaiheessa haittaa. Tiedä häntä, huomenna olen viisaampi ja ainakin jotain näihin jo kutiseviin silmiini saanut. Sen siitä saa kun on kotona lapsi ja tekee töitä lasten kanssa. Mutta ihania silti ovat.
Huolettaa että jääkö kierron hyvin alkaneet pistelyt nyt tähän. No, sillehän ei mitään voi. Inhaa kuitenkin nämä silmät, kurkku ja ääni. :(
Kävin maanantaina flunssapiikillä ja siitä flunssa sai vain lisää pontta alleen.
Viimeisin veto tältä itsepäiseltä pöpöltä on levitä silmiini. Tänään se kävi ja huomenna toivon klinikalta jotain apua näihin silmiini ja samalla ehkä sairaslomaa että paranen kunnolla. Kun ei kuumetta näy eikä kuulu niin en ole töistä vielä pois ollut. Huomenna aion olla ja toivon että klinikan lääkäri sanoisi, ettei tämä tässä vaiheessa haittaa. Tiedä häntä, huomenna olen viisaampi ja ainakin jotain näihin jo kutiseviin silmiini saanut. Sen siitä saa kun on kotona lapsi ja tekee töitä lasten kanssa. Mutta ihania silti ovat.
Huolettaa että jääkö kierron hyvin alkaneet pistelyt nyt tähän. No, sillehän ei mitään voi. Inhaa kuitenkin nämä silmät, kurkku ja ääni. :(
maanantai 11. marraskuuta 2013
Huh ja helpotus
Että voi ihmisen mieli olla kelju ja tehdä tepposet. No näinhän se mun mieli aina työskentelee kun sille annetaan mahdollisuus. Juu.
Eli viime viikolla loppui primolut-kuuri, josta yleensä menkat tulleet yhden päivän päästä tai jopa seuraavana päivänä. Niitä siis odoteltiin ja odoteltiin. Samalla oli hirmuinen pikaflunssa joka vei ääneni. Ehdin ajatella jo vaikka mitä, mutta en sentään testiä ehtinyt tehdä.
Tänään sitten menkat loistivat aamulla poissaolollaan, mutta sieltä ne kymmenen maissa alkoivat vihulaiset. Juuri kun olin jo ehtinyt antaa itselleni luvan hitusen nostaa päätäni.
Siinä sitten toisesta asiasta lääkäri meni ajatellessa ehdinkö soittaa klinikalle vielä tänään. Ehdin. Siellä vain ilmoitettiin että en ehkä mahdu hoitoihin juuri nyt, koska heillä oli tullut aamun aikana niin monta soittoa samoihin hoitoihin. Sanoin tilanteestani, mutta siinä en saanut varmistusta.
Töihin lähdin murtunein mielin ja asenteella ettämistään ei nyt tule mitään. No, töissä kiirettä piti ja hoitaja kun soitti oli melutaso lapsista ympärilläni suuri. Onneksi sain mentyä rauhallisempaan paikkaan, vaikka työntekijävajaus ei olisi antanut ehkä periksi. Tietenkin haluan puhua, vaikka hoitajan kysymys sopivasta ajasta oli ehkä vain inhoittava.
Hienoja uutisia kaikesta huolimatta, pääsimme hoitoihin. Jes. Tuli hyvä mieli, kyllä tästä selvitään. Tänään on aurinkokin näyttäytynyt ja uskon sen olevan hyvä merkki. Koko loppupäivä meni hyvin ja ilta tyttösen kanssa myös, lukuunottamatta hirveää kiukinpuuskaa kun kaikki ei mennyt niin kuin hän suunnitteli, mutta näihin on jo totuttu ja osa menee pikkaisen väsyn piikkiin.
Nyt vain paljon uskoa ja toivoa kehiin. Ehkäpä tämä olisi medän toisen pikkuisemme aika. Viikon lopulla alkavat pistelyt ja sitä ennen vielä ultra. :)
Eli viime viikolla loppui primolut-kuuri, josta yleensä menkat tulleet yhden päivän päästä tai jopa seuraavana päivänä. Niitä siis odoteltiin ja odoteltiin. Samalla oli hirmuinen pikaflunssa joka vei ääneni. Ehdin ajatella jo vaikka mitä, mutta en sentään testiä ehtinyt tehdä.
Tänään sitten menkat loistivat aamulla poissaolollaan, mutta sieltä ne kymmenen maissa alkoivat vihulaiset. Juuri kun olin jo ehtinyt antaa itselleni luvan hitusen nostaa päätäni.
Siinä sitten toisesta asiasta lääkäri meni ajatellessa ehdinkö soittaa klinikalle vielä tänään. Ehdin. Siellä vain ilmoitettiin että en ehkä mahdu hoitoihin juuri nyt, koska heillä oli tullut aamun aikana niin monta soittoa samoihin hoitoihin. Sanoin tilanteestani, mutta siinä en saanut varmistusta.
Töihin lähdin murtunein mielin ja asenteella ettämistään ei nyt tule mitään. No, töissä kiirettä piti ja hoitaja kun soitti oli melutaso lapsista ympärilläni suuri. Onneksi sain mentyä rauhallisempaan paikkaan, vaikka työntekijävajaus ei olisi antanut ehkä periksi. Tietenkin haluan puhua, vaikka hoitajan kysymys sopivasta ajasta oli ehkä vain inhoittava.
Hienoja uutisia kaikesta huolimatta, pääsimme hoitoihin. Jes. Tuli hyvä mieli, kyllä tästä selvitään. Tänään on aurinkokin näyttäytynyt ja uskon sen olevan hyvä merkki. Koko loppupäivä meni hyvin ja ilta tyttösen kanssa myös, lukuunottamatta hirveää kiukinpuuskaa kun kaikki ei mennyt niin kuin hän suunnitteli, mutta näihin on jo totuttu ja osa menee pikkaisen väsyn piikkiin.
Nyt vain paljon uskoa ja toivoa kehiin. Ehkäpä tämä olisi medän toisen pikkuisemme aika. Viikon lopulla alkavat pistelyt ja sitä ennen vielä ultra. :)
torstai 7. marraskuuta 2013
Kohti uutta
Täällä puhaltavat nyt liikunnan ja uuden ruokavalion tuulet. Tietysti lisähöysteenä perheen muut jäsenet ja koko muu elämä. Mutta pääasiassa olen iloinen, kun olen saanut intoa ja voimaa jostain tarttua taas tähän ikuisuusprojektiin, joka välillä on ollut jäissä.
Liikuntaa olen lisännyt menneen kuukauden aikana säännöllisesti. Olen huomannut että kun liikuntamäärän laittaa ylös ja katsoo jälkeenpäin niin tulee hyvä mieli. Kuntosalilla käyn kolmasti viikossa ja huhkin sen minkä haluan. Joskus tulee aika vastaan ja ehdin olla puoli tuntia ja joskus tunnin verran. Kivaa se on. Lisänä kävelen iltaisin ja muulloinkin olen ottanut arkiliikunnan ohjeet itseeni. Kyllä sitä aikaa tuntuu löytyvän ja varsinkin kun mies kannustaa. Ihanaa huomata miten hyvän olon liikunta tuo ja siitä nauttii. Täytyy nyt vain pysyä tässä ja ehkä liikuntaa vain lisää jos aika vain antaa periksi.
Toinen on ruoka. Olen lisännyt kasviksia ja hedelmiä paljon ruokavaliooni. Ja tavoitteeni on tässä ollut, että söisin vähintään kaksi hedelmää per päivä. Toinen ehkä tärkeämpi tavoite on ettei koskaan saa olla nälkä.
Näillä on menty ja olen vakuuttunut että tuloksia näkyy ainakin sisäisesti. Kyllä se ulkoisestikin tulee ajan myötä näkymään, mutta haluaisin että ulkoiset tulokset muuttuisivat piakkoin mahan pyöristymiseen. :) Vaikka nyt onkin laihduttamisesta ja elämäntavasta kyse niin kaiken takana aina piilee se perimmäinen syy; uusi raskaus.
Liikuntaa olen lisännyt menneen kuukauden aikana säännöllisesti. Olen huomannut että kun liikuntamäärän laittaa ylös ja katsoo jälkeenpäin niin tulee hyvä mieli. Kuntosalilla käyn kolmasti viikossa ja huhkin sen minkä haluan. Joskus tulee aika vastaan ja ehdin olla puoli tuntia ja joskus tunnin verran. Kivaa se on. Lisänä kävelen iltaisin ja muulloinkin olen ottanut arkiliikunnan ohjeet itseeni. Kyllä sitä aikaa tuntuu löytyvän ja varsinkin kun mies kannustaa. Ihanaa huomata miten hyvän olon liikunta tuo ja siitä nauttii. Täytyy nyt vain pysyä tässä ja ehkä liikuntaa vain lisää jos aika vain antaa periksi.
Toinen on ruoka. Olen lisännyt kasviksia ja hedelmiä paljon ruokavaliooni. Ja tavoitteeni on tässä ollut, että söisin vähintään kaksi hedelmää per päivä. Toinen ehkä tärkeämpi tavoite on ettei koskaan saa olla nälkä.
Näillä on menty ja olen vakuuttunut että tuloksia näkyy ainakin sisäisesti. Kyllä se ulkoisestikin tulee ajan myötä näkymään, mutta haluaisin että ulkoiset tulokset muuttuisivat piakkoin mahan pyöristymiseen. :) Vaikka nyt onkin laihduttamisesta ja elämäntavasta kyse niin kaiken takana aina piilee se perimmäinen syy; uusi raskaus.
maanantai 28. lokakuuta 2013
Aika
Aika on ihmeellinen. Aika parantaa. Aika uudistaa. Aika antaa perpektiiviä kaikkeen. Olen tässä miettinyt kaikenlaista omaa minääni ja hoitoja koskien. Nyt mennään seuraavaa hoitoa kohden, kun huomenna alkavat taas primolutien napsimiset. En enää halua muistella menneitä hoitija ja katsoa onnistumisen mahdollisuutta niistä käsin.
Uusi hoito on meille taas uusi ihana mahdollisuus. Niin ajattelen.
Aukiolotutkimus oli viime viikolla ja olen auki. Klinikalla lääkärin huoneessa oli hyvä olo koko ajan, miinus mahan nippailut. Siinä autoa ajaessani alkoi hirveät vatsakivut jotka päättyivät kotona oksuun. Siitä sitten vielä maha arkana viemään rakkaimpiani juna-asemalle ja sitten töihin. Mutta päivästä selvittiin ja lääkäri totesi joskus tämänkin tutkimuksen auttavan, vesi kun poistaa ylimääräisetkin tukokset munanjohtimista.
Nyt olen keskittynyt itseeni ja hyvinvointiini, siis tuon pikkaisen lisäksi ja kaiken muun. Olen kuntoillut ja mietin mitä syön. Se kaikki on tuottanut tulosta ja tunnen itseni paljon energisemmäksi ja painoni on alkanut laskea ainaisen nousun tai paikoillaan junnaamisen sijaan. Jes, mulla on hyvä olla pitkästä aikaa ihan kunnolla, vaikka joskus väsyttääkin todella.
Viikonlopulla olin koiran kanssa kaksistaan kotona. Sain aikaa käydä kampaajalla ja järjestellä kunnolla paikkoja ilman yhtä pientä roikkumassa lahkeissa. Tämä kaikki oli hyvin rentouttavaa ja terapeuttista. Ahh. Oli myös ihana eilen kun toinen puoli perheestä tuli kotiin.
Pikkuisemme on alkanut höpöttelemään toden teolla. Nyt juuri ovat kysymyssanat in-juttu. Kaikesta ei saa selvää ja täytyy arvailla, mutta puhetta tulee todella paljon. Hauskaa kuunneltavaa ja koettavaa. Ihanaa aikaa tämäkin.
Uusi hoito on meille taas uusi ihana mahdollisuus. Niin ajattelen.
Aukiolotutkimus oli viime viikolla ja olen auki. Klinikalla lääkärin huoneessa oli hyvä olo koko ajan, miinus mahan nippailut. Siinä autoa ajaessani alkoi hirveät vatsakivut jotka päättyivät kotona oksuun. Siitä sitten vielä maha arkana viemään rakkaimpiani juna-asemalle ja sitten töihin. Mutta päivästä selvittiin ja lääkäri totesi joskus tämänkin tutkimuksen auttavan, vesi kun poistaa ylimääräisetkin tukokset munanjohtimista.
Nyt olen keskittynyt itseeni ja hyvinvointiini, siis tuon pikkaisen lisäksi ja kaiken muun. Olen kuntoillut ja mietin mitä syön. Se kaikki on tuottanut tulosta ja tunnen itseni paljon energisemmäksi ja painoni on alkanut laskea ainaisen nousun tai paikoillaan junnaamisen sijaan. Jes, mulla on hyvä olla pitkästä aikaa ihan kunnolla, vaikka joskus väsyttääkin todella.
Viikonlopulla olin koiran kanssa kaksistaan kotona. Sain aikaa käydä kampaajalla ja järjestellä kunnolla paikkoja ilman yhtä pientä roikkumassa lahkeissa. Tämä kaikki oli hyvin rentouttavaa ja terapeuttista. Ahh. Oli myös ihana eilen kun toinen puoli perheestä tuli kotiin.
Pikkuisemme on alkanut höpöttelemään toden teolla. Nyt juuri ovat kysymyssanat in-juttu. Kaikesta ei saa selvää ja täytyy arvailla, mutta puhetta tulee todella paljon. Hauskaa kuunneltavaa ja koettavaa. Ihanaa aikaa tämäkin.
perjantai 4. lokakuuta 2013
Ei toivoa.
Arvot olivat laskeet viielä viime tiistain verikokeissa. Ultrassa löytyi tänään klinikkakäynnillä yhä se yksi folli, joka ei ollut kasvanut yhtään. Huoh. Lääkäri ja myös minä olimme ihmeissämme tästä. Mutta koska ne verikokeen arvot eivät olleet nousseet päätti hän laittaa pisteen tälle hoidolle.
Ikävältä tuntui, mutta täältä sitä noustaan.
Ehkä parempi näin, kuin taas pettymys sitten piinailun ja testin jälkeen.
Tällaiset uutiset vain tulevat vähän odottamatta, mutta niinhän kaikki elämässä tärkeä tapahtuu ainakin melkein.
Nyt surettaa, kovasti. Mutta antaa surettaa ja sitten taas välikierron jälkeen uutta yritystä kehiin.
Välikierto, joka sekin käynnistetään primoluteilla, on sekin erilainen. Siinä tehdään munanjohdinten aukiolotutkimus. Lääkäri kysyi siitä jollain tapaamisellamme. Yleensä sellainen on tehty jo kokeiden yhteydessä, mutta ei tapauksessani. Nyt tehdään ja suljetaan sillä pois ainakin se. Ihmettelevät varrmaan samaa kuin minäkin; miksi raskautuminen ei ota onnistuakseen.
Siis hei hei kevätvauva. En edes kuvittele vielä seuraavan vauvanteon päivämäärää saati milloin se syntyisi. Elän ensin tämän lokakuun ja katsotaan sitten mitä tuleman pitää.
Näin.
Ikävältä tuntui, mutta täältä sitä noustaan.
Ehkä parempi näin, kuin taas pettymys sitten piinailun ja testin jälkeen.
Tällaiset uutiset vain tulevat vähän odottamatta, mutta niinhän kaikki elämässä tärkeä tapahtuu ainakin melkein.
Nyt surettaa, kovasti. Mutta antaa surettaa ja sitten taas välikierron jälkeen uutta yritystä kehiin.
Välikierto, joka sekin käynnistetään primoluteilla, on sekin erilainen. Siinä tehdään munanjohdinten aukiolotutkimus. Lääkäri kysyi siitä jollain tapaamisellamme. Yleensä sellainen on tehty jo kokeiden yhteydessä, mutta ei tapauksessani. Nyt tehdään ja suljetaan sillä pois ainakin se. Ihmettelevät varrmaan samaa kuin minäkin; miksi raskautuminen ei ota onnistuakseen.
Siis hei hei kevätvauva. En edes kuvittele vielä seuraavan vauvanteon päivämäärää saati milloin se syntyisi. Elän ensin tämän lokakuun ja katsotaan sitten mitä tuleman pitää.
Näin.
tiistai 1. lokakuuta 2013
Vihdoin
Tänään tapahtui ihme. Tai no, oli se ihme koko ajan jo tapahtumassa mutta hyvin hitaasti ja rauhallisesti. Hih. Mentiin taas eteenpäin. Siis munasarjani reagoivat kasvaneeseen lääkkeen määrään lääkärin ja tietenkin minun toivomallani tavalla. Siellä on nyt yksi johtofolli kasvamassa ja kaikki muut vain olla möllöttävät.
Ihmettelen sitä miten koko elämä tuntuu pyörivän tuossa pienessä asiassa. Ei nyt tietenkään kaikki elämäni osaset, elän tavallista elämää ,mutta on se suuri osa minua, meidän tulevaisuuttamme. Toivottavasti, jos kaikki sujuu.
Tuntuu niin hyvältä. Koko tämä pitkääkin pidempi hoito on ollut raskas, todella. Mutta kun tänään taas tuli tuollaisia uutisia niin mikäs sen innostavampaa. Loppuviikosta ultra vielä ja tsekataan tilanne. Kunpa vain se yksi olisi suurentunut. Voi kunpa.
Sitten pääsisimme inssiin ja odottelemaan taasen. :) Nyt ei lannista. Tuntuu vaan niin hienolta ja oikealta.
Olen paljon miettinyt allergiaani ja noita hoitoja. Oliko koko kevään ja kesän epäonnistumiset hoidoissa pantava niiden piikkiin? Että elimistöni ei olisi pystynyt kuormittamaan itseään liikaa. Voi olla. Minulla kun oli tänä kesänä huhtikuusta elokuun loppuun jos jonkinlaisia oireita ja niihin syyksi epäilen kaikkiin allergiaa. Nyt ei enää ole vähään aikaan mitään allesrgisoivia juttuja tiedossa, joten nyt olisi sopiva hetki kehoni panna alkuun uusi elämä.
Tyttö nukkuu. Hän puhuu jo paljon. Lauseitakin ja yhdyssanoja on alkanut tulla. Hauskaa seurattavaa riittää eikä kotona vain istuksita vaan koko ajan on joku asia hommattavana.
Ihmettelen sitä miten koko elämä tuntuu pyörivän tuossa pienessä asiassa. Ei nyt tietenkään kaikki elämäni osaset, elän tavallista elämää ,mutta on se suuri osa minua, meidän tulevaisuuttamme. Toivottavasti, jos kaikki sujuu.
Tuntuu niin hyvältä. Koko tämä pitkääkin pidempi hoito on ollut raskas, todella. Mutta kun tänään taas tuli tuollaisia uutisia niin mikäs sen innostavampaa. Loppuviikosta ultra vielä ja tsekataan tilanne. Kunpa vain se yksi olisi suurentunut. Voi kunpa.
Sitten pääsisimme inssiin ja odottelemaan taasen. :) Nyt ei lannista. Tuntuu vaan niin hienolta ja oikealta.
Olen paljon miettinyt allergiaani ja noita hoitoja. Oliko koko kevään ja kesän epäonnistumiset hoidoissa pantava niiden piikkiin? Että elimistöni ei olisi pystynyt kuormittamaan itseään liikaa. Voi olla. Minulla kun oli tänä kesänä huhtikuusta elokuun loppuun jos jonkinlaisia oireita ja niihin syyksi epäilen kaikkiin allergiaa. Nyt ei enää ole vähään aikaan mitään allesrgisoivia juttuja tiedossa, joten nyt olisi sopiva hetki kehoni panna alkuun uusi elämä.
Tyttö nukkuu. Hän puhuu jo paljon. Lauseitakin ja yhdyssanoja on alkanut tulla. Hauskaa seurattavaa riittää eikä kotona vain istuksita vaan koko ajan on joku asia hommattavana.
perjantai 27. syyskuuta 2013
Sateenkaari
Taas iltapäivällä töissä näin sateenkaaren taivaalla. Se oli heikko, mutta ihan havaittavissa. Pidän sitä taas merkkinä jostain ihanaakin ihanammasta, jostakin meidän omasta. Ehkä luotan liikaa, mutta se olen minä. Saan luottaa ja toivoa. Uskon Jumalan kuulevan kaiken, varsinkin tuon sateenkaaren ja sen aikana mietityt rukoukset.
Tätä ennen oli klinikkakäynti. Siellä manasrjoissani ei ollut tapahtunut mitään uutta.
Iltapäivällä lääkäri soitti ja sanoi että verikokeen arvot olivat nyt jo laskussa. Siis täten sain pistää Gonal-f:ää enemmän. Toivottavasti se auttaa ja kaikki kääntyy parhain päin.
Toivoa on ja siinä on hyvä elää.
Tätä ennen oli klinikkakäynti. Siellä manasrjoissani ei ollut tapahtunut mitään uutta.
Iltapäivällä lääkäri soitti ja sanoi että verikokeen arvot olivat nyt jo laskussa. Siis täten sain pistää Gonal-f:ää enemmän. Toivottavasti se auttaa ja kaikki kääntyy parhain päin.
Toivoa on ja siinä on hyvä elää.
tiistai 24. syyskuuta 2013
Nopeaan vain.
Taas kirjoittelen täältä pienen tuhisijan vierestä. Huom, kunhan hän nyt vain alkaisi tuhista. Hyvältä kyllä näyttää tai sitten ei.
Mutta uutisia hoidoista. Pikkuiset follikkelini olivat kaikki vieläkin sellaisia alla 10 millin kokoisia vauvoja. Höh ja pöh. Mutta viime kerralla verikoe oli ollut nousussa joten pitkän harkinnan ja konsultaation jälkeen jatkettiin samalla tavalla. Ja vielä lääkäri sanoi että soittaa jos annosta pitää nostaa siis että veriarvoissani ei ole tapahtunut mitään.
Soittoa ei kuulunut, hyvä. Se tarkoittaa että jotain edistystä tapahtuu sillä tasolla, että sen huomaa verestä mutta ei vielä munasarjoissa. Jee! Nyt toivoni perjantaihin ja ultraan. Hiljaa hyvää tulee! :)
Mutta uutisia hoidoista. Pikkuiset follikkelini olivat kaikki vieläkin sellaisia alla 10 millin kokoisia vauvoja. Höh ja pöh. Mutta viime kerralla verikoe oli ollut nousussa joten pitkän harkinnan ja konsultaation jälkeen jatkettiin samalla tavalla. Ja vielä lääkäri sanoi että soittaa jos annosta pitää nostaa siis että veriarvoissani ei ole tapahtunut mitään.
Soittoa ei kuulunut, hyvä. Se tarkoittaa että jotain edistystä tapahtuu sillä tasolla, että sen huomaa verestä mutta ei vielä munasarjoissa. Jee! Nyt toivoni perjantaihin ja ultraan. Hiljaa hyvää tulee! :)
maanantai 23. syyskuuta 2013
Hmm...
Miten aina kun olen varautunut sateeseen niin ei sada ja kun taasen en ole niin kappas sataakin. Sellaista se elämä on. :) Kun olin koton pienen kanssa niin aina riitti kun katsoi aamulla ulos ikkunasta ja toisen kerran aina ennen uloslähtöä. Nyt sekin on hienompaa tiedettä. Onneksi toki on keksitty aina jokasäällä pidettävät vaatteet.
Ja sitäpaitsi pidän sateesta. Veden virtauksen äänistä. Märistä lehdistä. Kaikesta.
Syksy on tulossa kovaa vauhtia. Ihanaa. Saa pujahtaa taasen vähän paksumpiin vaatteisiin ja olla eritavalla kuin kesällä. Minun omalla tavallani. Pidän syksystä ihan hirmusti. Syksyn väreistä, hajuista ja kaikesta siinä.
Tytärkin on oppinut tärkeimmän eli että on syksy. Ilmaisu "syssy" tulee hyvin painokkaasti monta kertaa päivässä. Ihana toinen on ja juttua riittää koko ajan. Ei vielä lauseita, mutta jo sanoja ja pareja ja alitusista pulputusta josta saa selvän. Ihana juttu!
Olen tässä vahtimassa että toinen nukahtaa. Se käy nykyisin aika nopeaan ja toivon mukaan jääkin sellaiseksi. Seuraavaksi siis piikien vuoro. Kirjoittelen jahka kerkeän taasen huomisen klinikkakäynnin tietoja. Pidetään peukut pystyssä huomenna ja ainakin minä toivon jotain hyvää munasarjoissani tapahtuneen.
Ja sitäpaitsi pidän sateesta. Veden virtauksen äänistä. Märistä lehdistä. Kaikesta.
Syksy on tulossa kovaa vauhtia. Ihanaa. Saa pujahtaa taasen vähän paksumpiin vaatteisiin ja olla eritavalla kuin kesällä. Minun omalla tavallani. Pidän syksystä ihan hirmusti. Syksyn väreistä, hajuista ja kaikesta siinä.
Tytärkin on oppinut tärkeimmän eli että on syksy. Ilmaisu "syssy" tulee hyvin painokkaasti monta kertaa päivässä. Ihana toinen on ja juttua riittää koko ajan. Ei vielä lauseita, mutta jo sanoja ja pareja ja alitusista pulputusta josta saa selvän. Ihana juttu!
Olen tässä vahtimassa että toinen nukahtaa. Se käy nykyisin aika nopeaan ja toivon mukaan jääkin sellaiseksi. Seuraavaksi siis piikien vuoro. Kirjoittelen jahka kerkeän taasen huomisen klinikkakäynnin tietoja. Pidetään peukut pystyssä huomenna ja ainakin minä toivon jotain hyvää munasarjoissani tapahtuneen.
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
hoidoista
Viikko meni hujauksessa. Siihen sisältyi kaksi klinikkakäyntiä ja paljon muuta epätavallista menoa ja oloa. Mutta kiva viikko silti se oli. :)
Tuolla lapsettomuushoitorintamalla on hiljaista. Follikkelini evät pistelyistä huolimatta ota kasvaakseen vaan siellä taas on monta pientä rakkulaa eikä sitä yhtä isoa. Niin siis oli jo keskiviikkona kun ensimmäisen vierailuni klinikalle tein. Tai silloin oli yksi isompi ja monen monta pientä perässätulijaa. Nyt perjantaina muut olivat vain kuroneet sen yhden kiinni ja kaikki olivat noin 10 millisiä pikkuisia vielä.
Siis seurantaa jatketaan ja katsellaan. Lääkemääriä ei kohotettu. Sanoin lääkärille, että tämä on kohdallani tavallisempaa kuin viime kierron yksi aikainen tulokas. Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan.
Olen toiveikas vielä toistaiseksi tästä hoidosta. Työn ja hoitojen yhteenliittäminen on tähän asti käynyt vaivatta ja muutenkin on olo että nyt. Puhuin lääkärin kanssa myös mahdollisesta jatkosta ja lääkäri oli sitä mieltä että oi-hoidoilla vielä mennään. Hauska oli tämä kuulla.
Keskiviikkona kun ajelin hoitoihin näin sateenkaaren. Se loi minuun uskoa yllin kyllin. Nyt tuulta päin.
Tuolla lapsettomuushoitorintamalla on hiljaista. Follikkelini evät pistelyistä huolimatta ota kasvaakseen vaan siellä taas on monta pientä rakkulaa eikä sitä yhtä isoa. Niin siis oli jo keskiviikkona kun ensimmäisen vierailuni klinikalle tein. Tai silloin oli yksi isompi ja monen monta pientä perässätulijaa. Nyt perjantaina muut olivat vain kuroneet sen yhden kiinni ja kaikki olivat noin 10 millisiä pikkuisia vielä.
Siis seurantaa jatketaan ja katsellaan. Lääkemääriä ei kohotettu. Sanoin lääkärille, että tämä on kohdallani tavallisempaa kuin viime kierron yksi aikainen tulokas. Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan.
Olen toiveikas vielä toistaiseksi tästä hoidosta. Työn ja hoitojen yhteenliittäminen on tähän asti käynyt vaivatta ja muutenkin on olo että nyt. Puhuin lääkärin kanssa myös mahdollisesta jatkosta ja lääkäri oli sitä mieltä että oi-hoidoilla vielä mennään. Hauska oli tämä kuulla.
Keskiviikkona kun ajelin hoitoihin näin sateenkaaren. Se loi minuun uskoa yllin kyllin. Nyt tuulta päin.
tiistai 17. syyskuuta 2013
Hyviä puolia
En ole itsekään ehtinyt juurikaan pohtimaan näitä lapsettomuushoitoja. Siis oonsillä tasolla, että tiiän missä mennään ja että kaikki tulee hoidettua. Mutta se liika vatvominen pääkopassa on jäänyt. On se työ ja tasoa vaativampi elämän tahti, tai erilainen, aika monessa kohtaa todettu hyväksi, mutta tässä erityisesti.
En ole ehtinyt kuulostelemaan tuntojani joka pistämisen jälkeen ja aina päivisin. Se on rauhoittanut mieltäni javahvistanut tunnettani että pystymme tähän erilaiseen tilanteeseen. Kaikki menee hyvin. Kunpa menisi loppuun asti. Haluaisimme kovasti toisen vauvan, esikoiselle kaverin ja pienentuhisijan täydentämään perheemme kokonaiseksi. Pois vain sieltä ajatuksista ja teon asteelta oikeaksi vauvaksi.
Vaikka kyllä näinkin on hyvä. Mutta se tunne on, että joku puuttuu ja se joku täydentäisi perheemme.
Henkisesti olen enemmän kuin valmis. Nyt olisi aika kaikelle, ihanalle tapahtumalle.
En ole juurikaan huomannut pistelyistä oireita. Joskus jotain ohimenevää ja pientä, mutta kaikki unohtuu nopeaan ja kipua ei ole enää. Ihanaa, että olen päässyt kaiken ohi. Menen vain eteenpäin ja odotan. Hyvät uutiset ovat tervetulleita, jospa ne nyt osuvat kohdallemme.
Katsotaan mitä huominen ultraus tuo tullessaan. Lääkkeinä olen pistellyt Menopuria ja Gonal-f:ää.
Nyt on hyvä olo.
En ole ehtinyt kuulostelemaan tuntojani joka pistämisen jälkeen ja aina päivisin. Se on rauhoittanut mieltäni javahvistanut tunnettani että pystymme tähän erilaiseen tilanteeseen. Kaikki menee hyvin. Kunpa menisi loppuun asti. Haluaisimme kovasti toisen vauvan, esikoiselle kaverin ja pienentuhisijan täydentämään perheemme kokonaiseksi. Pois vain sieltä ajatuksista ja teon asteelta oikeaksi vauvaksi.
Vaikka kyllä näinkin on hyvä. Mutta se tunne on, että joku puuttuu ja se joku täydentäisi perheemme.
Henkisesti olen enemmän kuin valmis. Nyt olisi aika kaikelle, ihanalle tapahtumalle.
En ole juurikaan huomannut pistelyistä oireita. Joskus jotain ohimenevää ja pientä, mutta kaikki unohtuu nopeaan ja kipua ei ole enää. Ihanaa, että olen päässyt kaiken ohi. Menen vain eteenpäin ja odotan. Hyvät uutiset ovat tervetulleita, jospa ne nyt osuvat kohdallemme.
Katsotaan mitä huominen ultraus tuo tullessaan. Lääkkeinä olen pistellyt Menopuria ja Gonal-f:ää.
Nyt on hyvä olo.
lauantai 14. syyskuuta 2013
Lauantai
Taastänään oli lauantai. Sen kaikki tietävät. Se alkoi meillä ikävissä merkeissä, joista kumminkin selvittiin. Pienimmäinen oli erityisen aktiivinen heti aamusta ja niinhän siinä sitten kävi, että toisella oli pää auki jo ennen kahdeksaa. Mieheni oli onneksi vielä kotona vaikka juuri töihin lähdössä. Siinä sitten ihmeteltiin ja tulimme siihen tulokseen ettei paljon vuoda. Sidoin toiselle sideharson pään ympärille ja oli hellyttävää katsella potilasta. Meidän potilas kylläkin aiheutti minulle ja kodillemme päänvaivaa kolttosilla ja levittelemällä ennätysmäärän lelujaan pitkin poikin.
Päätin siinä lähteä ulkoilemaan ja ottamaan osaa läheiseen tapahtumaan, kun oli niin hieno ilmakin. Siellä oli mm. kirppis josta tein muutaman löydön pienelleni. Siitä tuli pitkä lenkkin, mutta hyvin meni kaikki ja olimme iloisi että lähdimme. Sitten olimme vielä omalla pihalla. Iltapäivän vietimme omassa taloyhtiössämme pidetyissä vaatekutsuilla josta tilasin vaatteita niin minulle kuin pienelle. Pienikin tykkäsi taasen maiseman vaidoksesta ja uusista leluista.
Siitä sitten kotiin ja mieskin oli tullut. Sitten siivottiin sotku kotona ja lähdettiin pihalle. Pihalta tultiin jo kuuden aikaan sisään kun pieni sanoi että on väsy. No tulos oli että itse meni sänkyyn puoli seitsemän ja nukkuu jo. Eli aivan kummallinen vapaailta tiedossa, vähän pidempi sellainen.
Mutta ihana on toisen kanssa puuhata ja huomata miten kovasti toinen jo tietää, tulkitsee ja havannoi asioita. Ihana ihminen meillä vieressämme kasvamassa. Ilo on häntä seurata! Hän jo tietää että on syksy ja etsii syksyn merkkejä kaikkialta. Ja uskoi äitiä kun sanoin että pitää rattaista kiinni käveltäessä, kun ei enää jaksa rattaissa millään istua.
Pistelyt alkaneet ja kuin huomaamatta aika kuluu ja ensi viikko jo häämöttää.
Päätin siinä lähteä ulkoilemaan ja ottamaan osaa läheiseen tapahtumaan, kun oli niin hieno ilmakin. Siellä oli mm. kirppis josta tein muutaman löydön pienelleni. Siitä tuli pitkä lenkkin, mutta hyvin meni kaikki ja olimme iloisi että lähdimme. Sitten olimme vielä omalla pihalla. Iltapäivän vietimme omassa taloyhtiössämme pidetyissä vaatekutsuilla josta tilasin vaatteita niin minulle kuin pienelle. Pienikin tykkäsi taasen maiseman vaidoksesta ja uusista leluista.
Siitä sitten kotiin ja mieskin oli tullut. Sitten siivottiin sotku kotona ja lähdettiin pihalle. Pihalta tultiin jo kuuden aikaan sisään kun pieni sanoi että on väsy. No tulos oli että itse meni sänkyyn puoli seitsemän ja nukkuu jo. Eli aivan kummallinen vapaailta tiedossa, vähän pidempi sellainen.
Mutta ihana on toisen kanssa puuhata ja huomata miten kovasti toinen jo tietää, tulkitsee ja havannoi asioita. Ihana ihminen meillä vieressämme kasvamassa. Ilo on häntä seurata! Hän jo tietää että on syksy ja etsii syksyn merkkejä kaikkialta. Ja uskoi äitiä kun sanoin että pitää rattaista kiinni käveltäessä, kun ei enää jaksa rattaissa millään istua.
Pistelyt alkaneet ja kuin huomaamatta aika kuluu ja ensi viikko jo häämöttää.
tiistai 10. syyskuuta 2013
Hupsis
No niin. Taas on mun päässäni vaikka mitä aatoksia. Tässä sitten lähiasiaa kuukautisista, hyppää yli jos ei kiinnosta.
Mulla yleensä menkat on suht runsaat ja tuollainen ob:n normaali tamponi tulee tokana ja kolmantena päivänä aivan veriseksi alle neljän tunnin. Nyt on toisin. Eli vuotoa on, muttei paljoa. Lisänä vanhaa verta, jota tavallisesti vain vuodon lopulla, ja sitten valkovuotoa, jota ei yleensä ikinä.
En tiiä mistä kyse.
Aattelin huomenissa tai ylihuomenna tuhlata vielä kaapissa makaavan raskaustestin. Ennen lääkkeiden aloittamista torstaina. Entäs jos kuitenkin.
Ei. Tää on taas turhaa, mutta en voi sille mitään. Tällainen mä oon. Elättelen toiveita pienimmästäkin.
Katsotaan.
Viimeistään ensi viikolla selviää paljon joten ehkäpä ajatukseni suuntautuvat sinne.
Mutta jos.
Mulla yleensä menkat on suht runsaat ja tuollainen ob:n normaali tamponi tulee tokana ja kolmantena päivänä aivan veriseksi alle neljän tunnin. Nyt on toisin. Eli vuotoa on, muttei paljoa. Lisänä vanhaa verta, jota tavallisesti vain vuodon lopulla, ja sitten valkovuotoa, jota ei yleensä ikinä.
En tiiä mistä kyse.
Aattelin huomenissa tai ylihuomenna tuhlata vielä kaapissa makaavan raskaustestin. Ennen lääkkeiden aloittamista torstaina. Entäs jos kuitenkin.
Ei. Tää on taas turhaa, mutta en voi sille mitään. Tällainen mä oon. Elättelen toiveita pienimmästäkin.
Katsotaan.
Viimeistään ensi viikolla selviää paljon joten ehkäpä ajatukseni suuntautuvat sinne.
Mutta jos.
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Hepskukkuu
Odottelin menkkoja alkavaksi vasta huomenna, koska Primolutit ovat aina odotuttaneet sen päivän. No menkathan alkoivatkin tänään, aivan puun takaa. Tai no, turuahan se mulla aina ekana on, mutta laskettavaa kuitenkin, koska jo paperiin jää. Ihanaa. Olisi se pitänyt jo arvata, koska ilen ja koko loppuviikon oli olo niin jotenkin pinkeä ja miehelleni siitä jo sanoinkin.
Eilen mieheni oli jäjestänyt hienon yllätyksen. Se alkoi jo mieheni syntymäpäivänä ruusuilla. Lähetti toi ruusupuskan ovelle ja tietysti luulin niiden olevan miehelleni. Siinä sitten ruusuja avatessa huomio osui korttiin, jossa luki nimeni. Mitä, nythä on mieheni synttäri, ei. No, avasin kortin ja lukiessani tajusin. Mieheni oli varannut meille leffan ja pöydän turkkilaisesta ravintolasta ja lisäksi lapsenhoito oli järjestetty. Ihanaa. Tänä siis eilen. Leffa oli hyvä ja rsvintola ja ruoka vieläkin parempi. Tunnelma ravintolassa oli juuri se mitä romanttiselta ruokailulta tarvitaan. Ihanaa oli. Mies ja minä kaksin. Hempeitä sanoja, katseita ja yhdessäoloa. Tavallista samaan aikaan mutta toisaalta nykyään niin harvinaista herkkua.
Ihana silti oli tulla kotiin ja huomata että minua ja meitä tarvittiin sielläkin. Pikkuisella ja siskollani oli mennyt oikein hyvin, mutta äidin tai isän syliä ei voita mikään.
Pikkuisesta on kehittymässä varsinainen käskijä nyt kun käytössä on jo aika laaja sanavarasto. Ei tule lauseita vielä mutta haluu ja saa ovat nyt kovia sanoja. Aina on jotain mitä häneltä täytyy kieltää, mutta sitten tilalle jotain muuta ja iso pusu päälle. Aina tai milloinkaan tilanteet eivät mene saman kaavan mukaan, mutta äitinä sitä osaa kehitellä esim. hampaanpesusta leikin, jossa hiusklipsit ovat kaloja ja niitä ei pääse ruokkimaan ennen kuin hampaat on pesty. Ihana tuo pikkuinen on ja hänestä kehittyy koko ajan yhä isompi ja osaavampi ihminen, joka vaatii rajoja ja järjen käyttöä paljon vanhemmiltaan.
Viime viikolla toinen oli rintarepussanu, kun menimme iltapissille mopsimme kanssa. Taivaalla lensi kolme kuumailmapalloa. Toinen oli aivan ihastuksissaan.Hän oli nähnyt kyseisiä lentovälineitä vain kirjoissa. Hän alkoi tavalliseen tapaan kyselemään osoittaen palloa ja toistelemaan nimiä, Liia, äiti, isi, pappa, mummu ja Hanna. Ei meistä kukaan ole ollut pallossa matkalla minä selitin. Hän päätti yrittää vielä itseä. Sanoin ettei hänkään ole ollut kuumailmapallossa. Samanlaista keskustelua käymme lentokoneista. Aina. Hän vain jatkoi ja tuli sitten tämä haluu sana ja taivaalle näyttö. Sanoin siihen että joskus isona saa. Se keskustelu eteni siihen pisteeseen, että tiedän mitä hänelle ostaa lahjaksi kun hän on iso. :) Toinen keskustelumme rintarepussa on hytty eli hyttynen. Hän sanoo hytty ja minä sanon sitä mitä erilaisimmilla äänillä. Hauskaa pienestä ja isostakin. Aika veikeä veijari meillä tuossa kasvamassa.
Ja vielä tällainen ihana kaunis ilma on hellinyt meitä koko viikonlopun. Ei oikein tunnu syksyltä, mutta olen varma että se viileys ja kirpeät aamut astuvat piakkoin kehiin. Merkkejä on jo ollut.
Eilen mieheni oli jäjestänyt hienon yllätyksen. Se alkoi jo mieheni syntymäpäivänä ruusuilla. Lähetti toi ruusupuskan ovelle ja tietysti luulin niiden olevan miehelleni. Siinä sitten ruusuja avatessa huomio osui korttiin, jossa luki nimeni. Mitä, nythä on mieheni synttäri, ei. No, avasin kortin ja lukiessani tajusin. Mieheni oli varannut meille leffan ja pöydän turkkilaisesta ravintolasta ja lisäksi lapsenhoito oli järjestetty. Ihanaa. Tänä siis eilen. Leffa oli hyvä ja rsvintola ja ruoka vieläkin parempi. Tunnelma ravintolassa oli juuri se mitä romanttiselta ruokailulta tarvitaan. Ihanaa oli. Mies ja minä kaksin. Hempeitä sanoja, katseita ja yhdessäoloa. Tavallista samaan aikaan mutta toisaalta nykyään niin harvinaista herkkua.
Ihana silti oli tulla kotiin ja huomata että minua ja meitä tarvittiin sielläkin. Pikkuisella ja siskollani oli mennyt oikein hyvin, mutta äidin tai isän syliä ei voita mikään.
Pikkuisesta on kehittymässä varsinainen käskijä nyt kun käytössä on jo aika laaja sanavarasto. Ei tule lauseita vielä mutta haluu ja saa ovat nyt kovia sanoja. Aina on jotain mitä häneltä täytyy kieltää, mutta sitten tilalle jotain muuta ja iso pusu päälle. Aina tai milloinkaan tilanteet eivät mene saman kaavan mukaan, mutta äitinä sitä osaa kehitellä esim. hampaanpesusta leikin, jossa hiusklipsit ovat kaloja ja niitä ei pääse ruokkimaan ennen kuin hampaat on pesty. Ihana tuo pikkuinen on ja hänestä kehittyy koko ajan yhä isompi ja osaavampi ihminen, joka vaatii rajoja ja järjen käyttöä paljon vanhemmiltaan.
Viime viikolla toinen oli rintarepussanu, kun menimme iltapissille mopsimme kanssa. Taivaalla lensi kolme kuumailmapalloa. Toinen oli aivan ihastuksissaan.Hän oli nähnyt kyseisiä lentovälineitä vain kirjoissa. Hän alkoi tavalliseen tapaan kyselemään osoittaen palloa ja toistelemaan nimiä, Liia, äiti, isi, pappa, mummu ja Hanna. Ei meistä kukaan ole ollut pallossa matkalla minä selitin. Hän päätti yrittää vielä itseä. Sanoin ettei hänkään ole ollut kuumailmapallossa. Samanlaista keskustelua käymme lentokoneista. Aina. Hän vain jatkoi ja tuli sitten tämä haluu sana ja taivaalle näyttö. Sanoin siihen että joskus isona saa. Se keskustelu eteni siihen pisteeseen, että tiedän mitä hänelle ostaa lahjaksi kun hän on iso. :) Toinen keskustelumme rintarepussa on hytty eli hyttynen. Hän sanoo hytty ja minä sanon sitä mitä erilaisimmilla äänillä. Hauskaa pienestä ja isostakin. Aika veikeä veijari meillä tuossa kasvamassa.
Ja vielä tällainen ihana kaunis ilma on hellinyt meitä koko viikonlopun. Ei oikein tunnu syksyltä, mutta olen varma että se viileys ja kirpeät aamut astuvat piakkoin kehiin. Merkkejä on jo ollut.
maanantai 2. syyskuuta 2013
Tunteita
Kuten otsikkokin jo sanoo, tunteista. Minulla tuntuu nykyisin olevan hiukan vähemmän aikaa kotona ja olen aika varma ettei se tästä tule nyt ainakaan vuoteen lisääntymään. Mitä sitte vuoden jälkeenn, en tiedä, aika näyttää. Tunteitani olen sen sijaan ehtinyt käydä hyvinkin läpi, koska aikaa on aina työmatkoilla.
Kirjoittelu tänne on jääny mutta varmmasti ajan myötä tulee taas lisääntymään ja sitten taas hidastumaan, mutta en lopeta. Tämä blogi on jo nyt ollut minulle henkireikä ainakin näiden hoitojen osalta. Tuntuu että jonnekkin on itseään purettava ja tämä tuntuu ainakin vielä toistaiseksi oikealta paikalta. Täältä netistä olen löytänyt monia blogeja, joita seuraan, muttavalitettavasti en aina (läheskään aina) ehdi kommentoimaan.
Uutta hoitoa kohti mennään lujaa vauhtia. Nyt tunteeni tulevaa kohtaan ovat taas nollalinjalla. Tosin välillä menevät nollan yli ja välillä ali. Haluaisin pysyä autuaan tietämättömänä hoidosta ja kaikesta siitä eli nollassa sen suhteen. Mutta kohdallani se on sula mahdottomuus. Esimerkiksi eilen rupesin miettimään että ihanaa saada kevätlapsi ja plääh, olen taas syvällä tässä.
Onneksi työ ja tämä nyt erilainen elämä saa haaveet ja pelot ajoittain unohtumaan, mutta kummasti ne pistävät päänsä esiin pensaan takaa. Elämä on.
Kirjoittelu tänne on jääny mutta varmmasti ajan myötä tulee taas lisääntymään ja sitten taas hidastumaan, mutta en lopeta. Tämä blogi on jo nyt ollut minulle henkireikä ainakin näiden hoitojen osalta. Tuntuu että jonnekkin on itseään purettava ja tämä tuntuu ainakin vielä toistaiseksi oikealta paikalta. Täältä netistä olen löytänyt monia blogeja, joita seuraan, muttavalitettavasti en aina (läheskään aina) ehdi kommentoimaan.
Uutta hoitoa kohti mennään lujaa vauhtia. Nyt tunteeni tulevaa kohtaan ovat taas nollalinjalla. Tosin välillä menevät nollan yli ja välillä ali. Haluaisin pysyä autuaan tietämättömänä hoidosta ja kaikesta siitä eli nollassa sen suhteen. Mutta kohdallani se on sula mahdottomuus. Esimerkiksi eilen rupesin miettimään että ihanaa saada kevätlapsi ja plääh, olen taas syvällä tässä.
Onneksi työ ja tämä nyt erilainen elämä saa haaveet ja pelot ajoittain unohtumaan, mutta kummasti ne pistävät päänsä esiin pensaan takaa. Elämä on.
maanantai 19. elokuuta 2013
kiukkupussi ja oi
Meidä ihana kaksivuotiaamme on alkanut saada itkukohtauksia ihan tyhjästä. Tai aina niillä yleensä joku syy on, mutta sitten se itku ja kiukuttelu vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.... Mutta tämä kuuluu ikään ja ehkä osasyy on päiväkodin aloittamisella ja sillä että olen ollut toisen kanssa pitkään kotona. Ja kun raivarit rajoittuvat toistaiseksi kotiin niin ei hätää. Jotenkin on vain avuton olo kun toinen huutaa kurkku suorana ja haluaa minut pois huoneesta. Pitää uudestaan miettiä rajoja ja turvallisuutta. Mutta tähänkin oli vjo varauduttu ja osattiin ehkä jollain tasolla odottaa.
Tänään hoitaja soitti klinikalta. Inhoittavia kerrottavia oli minulla. Tai no ensimmäiseen soittoon en ehtinyt vastaamaan vaan olin ajamassa kaatosateessa töihin. Mutta toinen soitto hoitajalta tuotti tulosta vaikka minun pitikin mennä pois työpaikalta puhumaan muualle ja muut ehkä ihmettelivät esillä olevaa kännyäni. Sanoin kyllä että sairaalasta soittavat.
Siis välikierto, primolutit ja uudet menkat ja uusi yritys tällä oi-menetelmällä. Näin. Nyt tämän väliajan keskityn vain töihin ja kotielämän järjestäytymiseen. Kyllä tämä uusi ja ihmeellinen on ottanut minunkin voimille. Eniten sen huomaa siinä kun päiväunet ovat jääneet ja iltaunisuus on lisääntynyt. Tyypillistä minua!
Tänään hoitaja soitti klinikalta. Inhoittavia kerrottavia oli minulla. Tai no ensimmäiseen soittoon en ehtinyt vastaamaan vaan olin ajamassa kaatosateessa töihin. Mutta toinen soitto hoitajalta tuotti tulosta vaikka minun pitikin mennä pois työpaikalta puhumaan muualle ja muut ehkä ihmettelivät esillä olevaa kännyäni. Sanoin kyllä että sairaalasta soittavat.
Siis välikierto, primolutit ja uudet menkat ja uusi yritys tällä oi-menetelmällä. Näin. Nyt tämän väliajan keskityn vain töihin ja kotielämän järjestäytymiseen. Kyllä tämä uusi ja ihmeellinen on ottanut minunkin voimille. Eniten sen huomaa siinä kun päiväunet ovat jääneet ja iltaunisuus on lisääntynyt. Tyypillistä minua!
lauantai 17. elokuuta 2013
Ei
Ja se vastaus muuttui ehkästä eiksi kun menkat alkoivat torstaina. Emmr saaneet pintä vielä tähänkään kiertoon. Kovasti olisin sitä toivonut niin kuin miehenikin.
Maanantaina soittavat klinikalta ja keskustellaan jatkosta. Toivottavasti hyvään aikaan minulle. Pitää sanoa sitten töissä puhelusta ja että kun se tulee niin minun täytyy vastata. Juu. Eiköhän onnistu.
Olin torstaina vielä toiveikas, koska vuoto oli niin pientä. Mutta ei enää. Kyllä ne ovat menkat eikä muuta.
Voih, kovasti olisin halunnut lasta kannettavaksi ja maailmaan saatettavaksi. Seuraavan kerran sitten.
Se sattuu, epäonnistuminen, kerta kerralta enemmän ja alkaa miettiä, että entä jos se ei ikinä enää onnistu.
Mutta täältä tullaan taas ja suuremmalla toivolla!
Maanantaina soittavat klinikalta ja keskustellaan jatkosta. Toivottavasti hyvään aikaan minulle. Pitää sanoa sitten töissä puhelusta ja että kun se tulee niin minun täytyy vastata. Juu. Eiköhän onnistu.
Olin torstaina vielä toiveikas, koska vuoto oli niin pientä. Mutta ei enää. Kyllä ne ovat menkat eikä muuta.
Voih, kovasti olisin halunnut lasta kannettavaksi ja maailmaan saatettavaksi. Seuraavan kerran sitten.
Se sattuu, epäonnistuminen, kerta kerralta enemmän ja alkaa miettiä, että entä jos se ei ikinä enää onnistu.
Mutta täältä tullaan taas ja suuremmalla toivolla!
maanantai 12. elokuuta 2013
Viikonloppu ja uusi elämä
Oli ihanaa olla taas mökillä. Pienistä asioista koostuu hyvä elämä. Sain onnitella siskoani ja hänen miestään kasvotusten kihlautumisesta. Popsimme paljon mustikoita ja vadelmia. Pikkainen söi niitä myös suoraan varvuista. Sain ottaa iisisti kun toisella oli monta hoitajaa. Saunoimme ja pääsin taas ihmettelmään suuresti pientä ja hänen vetovoimaansa. Saimme mieheni kanssa saunoa kaksin sillä mummi halusi kylvettää ja hoitaa. Söimme hyvin ja vaihdoimme kuulumisia. Pikkuinen pääsi onkimaan siskoni ja hänen miehensä kanssa. Oli aivan onnessaan kun saivat kaloja. Pieniä, mutta sitäkin arvokkaampia hetkiä.
Tuntuu niin syksyltä. Kaikki uusi alkaa nyt. Kaikki on hyvin näin.
Tällä viikolla emme enää harjoittele päiväkodissa oloa. Se on totisinta totta. Mutta ihaninta siinä on, että kaikki menee hyvin ja toinen jää sinne mielellään. Ihana katsoa vierestä kun toinen kasvaa ja vanhenee, mutta samalla on niin pieni vielä. Voih, meidän ihanainen. Pois en antaisi.
Harrastuksetkin alkavat taas. Salilla tulee käytyä kun ehtii. Siis sali aukesi viime viikolla ja hyvä siellä ainakin kerran viikossa olisi käydä toistaiseksi. Tämä viikko vielä totuttelua uuteen rytmiin ja katson mihin väliin salikäynnit laitan. On ihanaa kun pääsee hikoilemaan itsensä fyysisesti piippuun.
Vielä viikko kärvistelyä näiden oireiden kanssa. Sitten taas nähdään miten käy. Tuntemuksia on ja nyt närästys on jokapäiväinen vieraani ja tyynyn alle on laitettu koroketta. Ihanaa että on oireita, mutta yritän pitää jalat maassa, kun ne voi olla Lutinuksista. Inhat tabletit loppuvat keskiviikkona. Tänään uutena oli rintojen aristus. Se kyllä katosi siinä kun tulikin, mutta alkoi myöhemmin uudestaan kadoten. Ota siitä nyt selvää. Mutta nyt taas syömään jotain ettei tuo närästys kerkeä ihan mahdottomaksi.
Ole kiltti siellä. Olethan?
Tuntuu niin syksyltä. Kaikki uusi alkaa nyt. Kaikki on hyvin näin.
Tällä viikolla emme enää harjoittele päiväkodissa oloa. Se on totisinta totta. Mutta ihaninta siinä on, että kaikki menee hyvin ja toinen jää sinne mielellään. Ihana katsoa vierestä kun toinen kasvaa ja vanhenee, mutta samalla on niin pieni vielä. Voih, meidän ihanainen. Pois en antaisi.
Harrastuksetkin alkavat taas. Salilla tulee käytyä kun ehtii. Siis sali aukesi viime viikolla ja hyvä siellä ainakin kerran viikossa olisi käydä toistaiseksi. Tämä viikko vielä totuttelua uuteen rytmiin ja katson mihin väliin salikäynnit laitan. On ihanaa kun pääsee hikoilemaan itsensä fyysisesti piippuun.
Vielä viikko kärvistelyä näiden oireiden kanssa. Sitten taas nähdään miten käy. Tuntemuksia on ja nyt närästys on jokapäiväinen vieraani ja tyynyn alle on laitettu koroketta. Ihanaa että on oireita, mutta yritän pitää jalat maassa, kun ne voi olla Lutinuksista. Inhat tabletit loppuvat keskiviikkona. Tänään uutena oli rintojen aristus. Se kyllä katosi siinä kun tulikin, mutta alkoi myöhemmin uudestaan kadoten. Ota siitä nyt selvää. Mutta nyt taas syömään jotain ettei tuo närästys kerkeä ihan mahdottomaksi.
Ole kiltti siellä. Olethan?
perjantai 2. elokuuta 2013
Ei ikinä helppoa.
Niin se odottelu. Ei oo ikinä ollu mun juttu, mutta kaikkea mä oon saanu ootella. Mutta sitten kun jutut tapahtuu niin niistä tietää ja osaa iloita kahta kauheemmin.
Toisaalta ei minkään pidäkkään tulla helpolla. Kaikki vaatii aikaa ja sulattelua, mutta joskus mullakin on lyhyt pinna.
No, ensi viikolla alkaa taas meidän elämässä tapahtua kerrakseen ja toivottavasti silloin aikakin juoksisi eteenpäin.
Hassua, toisaalta haluaisin ajan vierivän lujaa mutta toisinaan se saisi jarruttaa ja jopa mennä taaksepäin. Sellainen se mieli on.
Lapsen kohdalla esimerkiksi odottaa ihan jymynä kaikkia uusia juttuja ja puuhia joita lapsi oppii. Toisaalta taas haluaisi vaan kaivautua siihen vauva-aikaan ja jäädä sinne.
Tämä viikko on ollut ihanaa aikaa miehen kanssa kotona. Mutta silläkin on kääntöpuolensa. Meidän pientä ei saa päiväunille ja esim. tänään oli toinen sammahtanyt sohvalle ja nukkunut siinä ties miten kauan. Nyt on pienen itkupotkuraivarin kanssa nukkumaanmeno. Ei tietoa että olisi väsymystä mutta huuto ja olemus kertovat toista. Voi pientä!
Toisaalta ei minkään pidäkkään tulla helpolla. Kaikki vaatii aikaa ja sulattelua, mutta joskus mullakin on lyhyt pinna.
No, ensi viikolla alkaa taas meidän elämässä tapahtua kerrakseen ja toivottavasti silloin aikakin juoksisi eteenpäin.
Hassua, toisaalta haluaisin ajan vierivän lujaa mutta toisinaan se saisi jarruttaa ja jopa mennä taaksepäin. Sellainen se mieli on.
Lapsen kohdalla esimerkiksi odottaa ihan jymynä kaikkia uusia juttuja ja puuhia joita lapsi oppii. Toisaalta taas haluaisi vaan kaivautua siihen vauva-aikaan ja jäädä sinne.
Tämä viikko on ollut ihanaa aikaa miehen kanssa kotona. Mutta silläkin on kääntöpuolensa. Meidän pientä ei saa päiväunille ja esim. tänään oli toinen sammahtanyt sohvalle ja nukkunut siinä ties miten kauan. Nyt on pienen itkupotkuraivarin kanssa nukkumaanmeno. Ei tietoa että olisi väsymystä mutta huuto ja olemus kertovat toista. Voi pientä!
torstai 1. elokuuta 2013
Niitä näitä tästä elämästä
Nyt ollaan yhdessä elämän taitoskohdassa. Pienin aloittaa päiväkodin ja minä työt ensi viikolla. En tiedä mitä kaikkea se tuo tullessaan. Odotan sitä toisaalta innolla ja toisaalta suuri ikävä yhteisiä puuhastelujamme pitkin päivää. Mutta pitemmän päälle tiedän että tämä oli kohdallani oikea ratkaisu. Ja kun työ on vielä puolipäiväinen niin olenhan lapseni luona paljon enemmän kuin kokopäiväisessä työssä. Mutta silti työ ei ole se aivan oikea kohdallani vaan väliaikaisratkaisu, josta kyllä pidän enemmän kuin paljon.
Mutta jään silti plussan puolelle tähän tulevaan ratkaisuun. Olen varmasti paljon jaksavampi tuon pikkuisen menijän kanssa kun ei ole tarvinnut koko päivää touhuta hänen kanssaan. Sitten osaa entistä enemmän kunnioittaa sitä pientä yhteistä aikaa jonka saan jakaa hänen kanssaan.
Täytyy silti sanoa, että näitä kahta vuotta en pois vaihtaisi. Niin paljon ihania hetkiä ja muistoja siihen mahtuu. Tuntuu että olen saanut aitiopaikalta todistaa pienen ihmisen etenemistä vauvasta kaksivuotiaaksi hurjapääksi joka nyt opettelee kovaa vauhtia sanoja ja jolla on virtaa niin paljon. Tänään ennen nukkumaanmenoa (, joka sujui hyvin koska ei oltu nukuttu päiväunia) pieni lauloi omalle nukelleen unilaulun kun ensin oli laittanut nuken omiin vaunuihinsa nukkumaan ja peitelluy myös. Kaikkiaan on ollut erikoisen hyvää aikaa ja olen saanut taas yhden uuden kokemuksen kokemusten kirjaani, joka on päässäni.
Tulee ikävä toista kun olen poissa. Mutta tiedän että päiväkodissa hänen on hyvä olla ja että se on hänelle vain hyväksi. Meillä kun on todella vilkas ja omalla tavallaan sosiaalinen tapaus. Minkälainenkohan vipeltäjä sieltä päiväkodissa kehkeytyy?
Nyt on hyvä olla. Juuri tässä, juuri nyt. Elämän taitoskohdassa täytyy miettiä ja katsella ja antaa elämän viedä.
P.S. Lutinukset alkoivat eilen ja niillä mennään kaksi viikkoa. Sitten alkaa jännitys, että alkaako menkat vai onko siellä joku alkio ensin saanut alkunsa ja sitten pysynyt matkassa mukana. Jännää on tältäkin kantilta nyt elämä.
Mutta jään silti plussan puolelle tähän tulevaan ratkaisuun. Olen varmasti paljon jaksavampi tuon pikkuisen menijän kanssa kun ei ole tarvinnut koko päivää touhuta hänen kanssaan. Sitten osaa entistä enemmän kunnioittaa sitä pientä yhteistä aikaa jonka saan jakaa hänen kanssaan.
Täytyy silti sanoa, että näitä kahta vuotta en pois vaihtaisi. Niin paljon ihania hetkiä ja muistoja siihen mahtuu. Tuntuu että olen saanut aitiopaikalta todistaa pienen ihmisen etenemistä vauvasta kaksivuotiaaksi hurjapääksi joka nyt opettelee kovaa vauhtia sanoja ja jolla on virtaa niin paljon. Tänään ennen nukkumaanmenoa (, joka sujui hyvin koska ei oltu nukuttu päiväunia) pieni lauloi omalle nukelleen unilaulun kun ensin oli laittanut nuken omiin vaunuihinsa nukkumaan ja peitelluy myös. Kaikkiaan on ollut erikoisen hyvää aikaa ja olen saanut taas yhden uuden kokemuksen kokemusten kirjaani, joka on päässäni.
Tulee ikävä toista kun olen poissa. Mutta tiedän että päiväkodissa hänen on hyvä olla ja että se on hänelle vain hyväksi. Meillä kun on todella vilkas ja omalla tavallaan sosiaalinen tapaus. Minkälainenkohan vipeltäjä sieltä päiväkodissa kehkeytyy?
Nyt on hyvä olla. Juuri tässä, juuri nyt. Elämän taitoskohdassa täytyy miettiä ja katsella ja antaa elämän viedä.
P.S. Lutinukset alkoivat eilen ja niillä mennään kaksi viikkoa. Sitten alkaa jännitys, että alkaako menkat vai onko siellä joku alkio ensin saanut alkunsa ja sitten pysynyt matkassa mukana. Jännää on tältäkin kantilta nyt elämä.
maanantai 29. heinäkuuta 2013
Uskoako vai ei?
Nopeasti vain.
Perjantaina oli klinikalla käynti. Siellä se oli. Yksi 15 mm pieni solu. Jee!
Tänään maanantaina oli inssi. Siinä samalla solu oli kasvanut ja juuri luhistumassa. Kuten pitikin.
Kaikki siis hyvin.
Kävimme viikonloppuna Tallinnassa. Ihanaa aikaa.
Kaikki on mennyt hyvin nopeasti ja vaivatta.
Tunteeni tällä hetkellä on kiitollisuus kaikkeen.
Nopeasti kaikki tapahtuu.
Sain töitäkin tässä kaiken keskellä.
Kiitollisuutta paljon ilmassa nyt.
Nyt peukkuja kaikelle tälle.
Miten ihanaa olisikaan jos pienemme olisi täällä kohta?
Perjantaina oli klinikalla käynti. Siellä se oli. Yksi 15 mm pieni solu. Jee!
Tänään maanantaina oli inssi. Siinä samalla solu oli kasvanut ja juuri luhistumassa. Kuten pitikin.
Kaikki siis hyvin.
Kävimme viikonloppuna Tallinnassa. Ihanaa aikaa.
Kaikki on mennyt hyvin nopeasti ja vaivatta.
Tunteeni tällä hetkellä on kiitollisuus kaikkeen.
Nopeasti kaikki tapahtuu.
Sain töitäkin tässä kaiken keskellä.
Kiitollisuutta paljon ilmassa nyt.
Nyt peukkuja kaikelle tälle.
Miten ihanaa olisikaan jos pienemme olisi täällä kohta?
tiistai 23. heinäkuuta 2013
On se kyllä kumma...
Kyllä nuo pikkuisen päiväunet on äidillekin sellaista levähtämisen ja akkujen latauksen aikaa. Tänään veitikka näet päätti ettei nukuta. Ja juuri tänään se olisi ollut mulle niin tarpeen. Tunnin valvoin vieressä ja ihmettelin miksi toinen ei nuku.
No, huomenna yritetään uudestaan. :) Ehkäpä paremmin tuloksin.
Multa hävisi päivänokosten paikka ja vielä kun tänään menin työhaastatteluun ja olisi pitänyt meikata ja laittaa kassi ja muut tavarat valmiiksi. Ratkaisuna oli videot ja pienen mukaanottaminen touhuiluun. Esimerkiksi hän hienosti läträsi vedellä siinä samalla kun meikkasin. Kyllä äiti keinot löytää.
Juu. Että tällaista tänään. Tuntemuksia tuolla mahan suunnalla ei ole minkäänlaisia ollut tänään. Aiemmin tässä kierrossa joku ilta sattui pistoskohtaan kauheasti ja se ei ollut yhtään kiva. Lisänä nyt kahtena iltana on nestettä siis lääkettä vuotanut siitä pistoskohdasta takaisin. Tämä oli yleistä ensimmäisen kohdalla mutta tällä toisella kierroksella en ole ennen moista havainnut. Pistäminen itse sattuu aina vaan. Eikös siihen koskaan totu. Mutta toisaalta mitä sitä ei tekisi toisen lapsen edestä.
Nyt taas suihkuun ja pistoksille.
No, huomenna yritetään uudestaan. :) Ehkäpä paremmin tuloksin.
Multa hävisi päivänokosten paikka ja vielä kun tänään menin työhaastatteluun ja olisi pitänyt meikata ja laittaa kassi ja muut tavarat valmiiksi. Ratkaisuna oli videot ja pienen mukaanottaminen touhuiluun. Esimerkiksi hän hienosti läträsi vedellä siinä samalla kun meikkasin. Kyllä äiti keinot löytää.
Juu. Että tällaista tänään. Tuntemuksia tuolla mahan suunnalla ei ole minkäänlaisia ollut tänään. Aiemmin tässä kierrossa joku ilta sattui pistoskohtaan kauheasti ja se ei ollut yhtään kiva. Lisänä nyt kahtena iltana on nestettä siis lääkettä vuotanut siitä pistoskohdasta takaisin. Tämä oli yleistä ensimmäisen kohdalla mutta tällä toisella kierroksella en ole ennen moista havainnut. Pistäminen itse sattuu aina vaan. Eikös siihen koskaan totu. Mutta toisaalta mitä sitä ei tekisi toisen lapsen edestä.
Nyt taas suihkuun ja pistoksille.
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Jihuu...
Soittelin tänään klinikalle. Siellä oli ihmeen hyvä palvelu ja sain samaan syssyyn kaiken. Ilmeisesti ei ollut tuhatta soittajaa siinä odottamassa ja oli mahdollista keskittyä. Tykkään kovasti. Ei tarvitse puolta päivää kärvistellä pyhelimen vieressä ja pyörittää lapselle videoita ja ei mennä ulos -lausetta.
Tänään onnistui. Siis saan aloittaa samoilla annoksilla kuin viimeksi pistelyn ja ultran sain ensi viikon loppuun. Olen iloinen. Taas mennään utteen yritykseen. Jokohan nyt olisi todellakin se meidän vuoromme.
Eilen illalla pohdin niin tavalliseen tapaani kaikenlaista pienessä päässäni. Tulin miettineeksi myös rukouksen aspektia. Koko ajan minusta Jumala kuulee kaikki aivan pienimmätkin ajatukset ja pyynnöt. Minä ajattelen näin. Mutta sitä toteuttaako Jumala ne ja että hän kuulisi paremmin, siksi on rukous. Itselläni rukous ei käsitä useinkaan hienoja sanoja ja korulauseita, se on puhetta Jumalalle. Mutta joka tapauksessa olen varma että Jumala kuulee pyyntöni ja toteuttaa asiat katsomallaan tavalla.
Varasimme myös hotellin Tallinnasta ennen kuin pikkuisemme lähtee päiväkotiin. Hieno matka tulossa, siltä tuntuu. Vaikka sinne nyt täytyykin ottaa nuo piikit ja litkut mukaan, mutta ei sekään haittaa. Ihanaa kun miehellä alkaa loma. Odotan!
Tässä odotan kun pikkainen nukahtaa, se tapahtuu kohta puoleen. Siis iltapalalle ja sitä ennen pesulle me isommatkin.
Tänään onnistui. Siis saan aloittaa samoilla annoksilla kuin viimeksi pistelyn ja ultran sain ensi viikon loppuun. Olen iloinen. Taas mennään utteen yritykseen. Jokohan nyt olisi todellakin se meidän vuoromme.
Eilen illalla pohdin niin tavalliseen tapaani kaikenlaista pienessä päässäni. Tulin miettineeksi myös rukouksen aspektia. Koko ajan minusta Jumala kuulee kaikki aivan pienimmätkin ajatukset ja pyynnöt. Minä ajattelen näin. Mutta sitä toteuttaako Jumala ne ja että hän kuulisi paremmin, siksi on rukous. Itselläni rukous ei käsitä useinkaan hienoja sanoja ja korulauseita, se on puhetta Jumalalle. Mutta joka tapauksessa olen varma että Jumala kuulee pyyntöni ja toteuttaa asiat katsomallaan tavalla.
Varasimme myös hotellin Tallinnasta ennen kuin pikkuisemme lähtee päiväkotiin. Hieno matka tulossa, siltä tuntuu. Vaikka sinne nyt täytyykin ottaa nuo piikit ja litkut mukaan, mutta ei sekään haittaa. Ihanaa kun miehellä alkaa loma. Odotan!
Tässä odotan kun pikkainen nukahtaa, se tapahtuu kohta puoleen. Siis iltapalalle ja sitä ennen pesulle me isommatkin.
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Hyvä päivä
Aurinko paistoi sekä ulkoisesti että sisällä. Ainahan näitä, mutta näistä pitää muistaa kiittää. Tällaisia kiireettömiä ja hyvällä seuralla varustettuja päiviä on hyvä muistella jälkikäteen. Ne jättävät hyvän maun koko elämästä ja olemisesta. :)
Aamu sujui siivotessa ja siinä samalla lapsen kanssa ollessa. Mieskin oli tänään illassa, joten otimme vuorot siivoukseen ja lastenhoitoon. Alkaa jo sujua rutiinilla ja kun kolmas osapuoli on hyvällä päällä ja puuhailee mukana niin mikäs siinä.
Sitten pihailua ja pihakavereiden tapaamista. Tänään vierailtiin pihalla kolmesti ja kaikki tai ainakin kaksi kertaa ihan pikkuisen aloitteesta. Tottakai jo meidän iso tyttö taas oli ilman vaippaa ja hyvin meni aamu ja päivä. Illalla tuli vahinko, mutta äidin laukku ja puhtaat pikkuhousut pelastivat.
Sitten ystäväni tuli vierailulle päiväunien jälkeen. Hänen kanssaan juttua riitti ja oli kivaa ja rentouttavaa jutella muustakin kuin vain lapsista. Pian uudestaan täytyy tavata tai ainakin olla yhteydessä.
Hän on ajatuksissa siintävän toisen lapsemme kummi. Niinpä rohkaistuin ja kerroin hänelle blogistani. Hänen lisäksi mieheni ja pikkusiskoni tietää. Hui samalla pelottaa, mutta toisaalta hän on hyvä ystävä ja tietää kaiken ellei enemmänkin, mutta silti. Olen myös ajatellut jossain kohtaa sitten kun toinen on enemmän kuin ajatus siis jo mahassani kellumassa, niin kertoa blogistani myös vanhemmilleni. En tiedä vielä kerronko vaiko enkö, sen näkee sitten.
Kirjoituksiani en kadu enkä poista, ne ovat kaikki osa minua ja osa kasvamistani ja tätä pitkää prosessia. Osa jonka olemassaolon haluan läheisteni joskus saavan tietää. Ei vielä kaikkien mutta osan jo nyt.
Menkat aloivat. Jee. Humenna soitto klinikalle niin saan tietää jatkon. Toivottavasti pääsen hoitoihin.
Aamu sujui siivotessa ja siinä samalla lapsen kanssa ollessa. Mieskin oli tänään illassa, joten otimme vuorot siivoukseen ja lastenhoitoon. Alkaa jo sujua rutiinilla ja kun kolmas osapuoli on hyvällä päällä ja puuhailee mukana niin mikäs siinä.
Sitten pihailua ja pihakavereiden tapaamista. Tänään vierailtiin pihalla kolmesti ja kaikki tai ainakin kaksi kertaa ihan pikkuisen aloitteesta. Tottakai jo meidän iso tyttö taas oli ilman vaippaa ja hyvin meni aamu ja päivä. Illalla tuli vahinko, mutta äidin laukku ja puhtaat pikkuhousut pelastivat.
Sitten ystäväni tuli vierailulle päiväunien jälkeen. Hänen kanssaan juttua riitti ja oli kivaa ja rentouttavaa jutella muustakin kuin vain lapsista. Pian uudestaan täytyy tavata tai ainakin olla yhteydessä.
Hän on ajatuksissa siintävän toisen lapsemme kummi. Niinpä rohkaistuin ja kerroin hänelle blogistani. Hänen lisäksi mieheni ja pikkusiskoni tietää. Hui samalla pelottaa, mutta toisaalta hän on hyvä ystävä ja tietää kaiken ellei enemmänkin, mutta silti. Olen myös ajatellut jossain kohtaa sitten kun toinen on enemmän kuin ajatus siis jo mahassani kellumassa, niin kertoa blogistani myös vanhemmilleni. En tiedä vielä kerronko vaiko enkö, sen näkee sitten.
Kirjoituksiani en kadu enkä poista, ne ovat kaikki osa minua ja osa kasvamistani ja tätä pitkää prosessia. Osa jonka olemassaolon haluan läheisteni joskus saavan tietää. Ei vielä kaikkien mutta osan jo nyt.
Menkat aloivat. Jee. Humenna soitto klinikalle niin saan tietää jatkon. Toivottavasti pääsen hoitoihin.
lauantai 13. heinäkuuta 2013
Täällä taas
On ollut ihana ja samalla raskas kesä. Menoa on riittänyt vaikka kuinka ja kotona nyt kahden viime viikon aikana on ehtinyt vain pyörähtää ja tietenkin niitä työhakemuksia tehdä. Ollaan reissattu pääasiassa mökillä, kun mies on ollut kaupungissa töissä. Nyt mökiltä palattuakin tuntuu että tehtävää ja menemistä riittää. Ehkä ihan hyvä niin. Aika hujahtaa.
Viime viikonloppun vietimme Kuopiossa mieheni ukin synttäreillä. Kävimme pikapikaa katsomassa myös serkkuani ja olisimme nähneet mieluusti kummityttöänikin, mutta hän ja veljensä olivat vielä mummolassa. Mutta kivaa oli ja meidän juhlatyttömme oli todella hyvällä päällä ja nukkuikin hotellissa hyvin. Kaikki meni erittäin hyvin.
Muutenkin elo on juuri nyt tuon lapsen kanssa aivan ihanaa. Johtuuko se jo kohta alkavasta päiväkodista vai tuntuuko se vain muuten. Kyllähän itkua ja hammastenkiristyksiä tulee melkein joka päivä, mutta ne ovat vain yksi osa tätä elämää. Nyt tällä hetkellä pidän elämästäni kaikkinensa. En pois vaihtaisi. :) Elämästä täytyy osata löytää ne hyvät puolet ja elää niitä varten.
Tuolla lapsettomuuspuolella elämme nyt alun alkua. Eli Primolutit loppuvat huomenna ja siitä sitten joskus ensi viikolla pitäisi vuodon alkaa. Jännitysmomentin antaa kesä ja hoidon huomattavasti pienentyneet resurssit, mutta uskon loppuun asti että mahdumme tähän hoitorupeamaan mukaan. Jos emme niin sitten taas välikierto ja uutta primolutkuuria kehiin.
Näin täällä. Nyt työhakemuksia kehiin ja sitten ulos pikkuisen kanssa jos ehtii. Aurinkoa riittää ja onhan se ihanaa, mutta haluaisin jo välillä sadetta ja myrskyä. Ihanaa olisi jos olisi hiukan viileämpää. Onneksi en ole viimeisimmiläni raskaana tällaisessa säässä. Ei kuumuus ole mun juttu. Onneksi jotkut tykkää ja heistä on ihanaa. Syksy, sinua odotan. Kirpeät pakkasaamut on ihania. :)
Viime viikonloppun vietimme Kuopiossa mieheni ukin synttäreillä. Kävimme pikapikaa katsomassa myös serkkuani ja olisimme nähneet mieluusti kummityttöänikin, mutta hän ja veljensä olivat vielä mummolassa. Mutta kivaa oli ja meidän juhlatyttömme oli todella hyvällä päällä ja nukkuikin hotellissa hyvin. Kaikki meni erittäin hyvin.
Muutenkin elo on juuri nyt tuon lapsen kanssa aivan ihanaa. Johtuuko se jo kohta alkavasta päiväkodista vai tuntuuko se vain muuten. Kyllähän itkua ja hammastenkiristyksiä tulee melkein joka päivä, mutta ne ovat vain yksi osa tätä elämää. Nyt tällä hetkellä pidän elämästäni kaikkinensa. En pois vaihtaisi. :) Elämästä täytyy osata löytää ne hyvät puolet ja elää niitä varten.
Tuolla lapsettomuuspuolella elämme nyt alun alkua. Eli Primolutit loppuvat huomenna ja siitä sitten joskus ensi viikolla pitäisi vuodon alkaa. Jännitysmomentin antaa kesä ja hoidon huomattavasti pienentyneet resurssit, mutta uskon loppuun asti että mahdumme tähän hoitorupeamaan mukaan. Jos emme niin sitten taas välikierto ja uutta primolutkuuria kehiin.
Näin täällä. Nyt työhakemuksia kehiin ja sitten ulos pikkuisen kanssa jos ehtii. Aurinkoa riittää ja onhan se ihanaa, mutta haluaisin jo välillä sadetta ja myrskyä. Ihanaa olisi jos olisi hiukan viileämpää. Onneksi en ole viimeisimmiläni raskaana tällaisessa säässä. Ei kuumuus ole mun juttu. Onneksi jotkut tykkää ja heistä on ihanaa. Syksy, sinua odotan. Kirpeät pakkasaamut on ihania. :)
lauantai 22. kesäkuuta 2013
Alussa
Tämä juhannus ei tuonut mulle hyviä uutisia. Siis menkat alkoi puun takaa perjantaina ja sitä myöten myös haaveet vauvasta ovat taas aluillaan. Eli juhannus on mennyt jotenkin toisella jalalla juhliessa.
Onneksi jäimme kotiin ja teimme tästä juhannuksesta omamme. Se oli oikein. En olisi ehkä vielä tänään juhlimaan oikein kunnolla. Ihana juhannus on ollut perheeni kanssa ja aivan ihana on ollut seurata pikkuisen menoa ja meininkiä. Eilen grillailimme taloyhtiöläisten kanssa ja sitten tänään pääsimme saunaan erään perheen vuorolla. Kaupunkijuhannus välistä on kiva!
Jatkot saan tietää maanantaina kun klinikalta soitetaan jossain välissä. Siinä päivässä on muutakin puuhaa ja tohinaa aivan tarpeeksi. Mutta nyt on jo oikeastaan hyvä mieli. Ehkä ensi kerralla sitten on meidän vauvamme aika tulla kohtuuni.
Onneksi jäimme kotiin ja teimme tästä juhannuksesta omamme. Se oli oikein. En olisi ehkä vielä tänään juhlimaan oikein kunnolla. Ihana juhannus on ollut perheeni kanssa ja aivan ihana on ollut seurata pikkuisen menoa ja meininkiä. Eilen grillailimme taloyhtiöläisten kanssa ja sitten tänään pääsimme saunaan erään perheen vuorolla. Kaupunkijuhannus välistä on kiva!
Jatkot saan tietää maanantaina kun klinikalta soitetaan jossain välissä. Siinä päivässä on muutakin puuhaa ja tohinaa aivan tarpeeksi. Mutta nyt on jo oikeastaan hyvä mieli. Ehkä ensi kerralla sitten on meidän vauvamme aika tulla kohtuuni.
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Taasen odotusta.
Joskus tulee fiilis, että eikö tämä jo lopu. Odotus. Mutta toisaalta sitten keksisi jotain toisia odottamisen aiheita. Mutta tämä kolme siis kolme viikkoa tuntuu jo pitkältä ajalta. Ensi viikolla tähän aikaan olen sitten viisaampi. Huoh.
Viisaampi, että ovatko nämä pienet mahakivut, yölliset pahaolot ja jatkuva herkistynyt hajuaisti vain Lutinuksesta johtuvaa vai niin kauan toivottua raskautta. Oi, niin olisin jo jälkimmäisen puolella, mutta ei saa toivoa. En testiä tee aikaisemmin kuin maanantaina. Lutinukset loppuvat ylihuomenna ja juhannus odotellaan menkkoja alkaviksi. Kunpa eivät alkaisi.
Oltiin pikkaisen kanssa mökillä pitkä viikonloppu. Oli kivaa ja erilaista ainakin. Aika lensi eri tavalla. Oikeastaan koko viime viikko kului hujauksessa. Kunpa tämäkin. Niin se varmasti tekee.
Mökillä ei sade haitannut eivätkä hyttyset. Oli ihanaa olla vaan ja kun vanhempani olivat taas aivan lääpällään tuosta pienimmästä.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille, jotka tätä sattuvat lukemaan!
Viisaampi, että ovatko nämä pienet mahakivut, yölliset pahaolot ja jatkuva herkistynyt hajuaisti vain Lutinuksesta johtuvaa vai niin kauan toivottua raskautta. Oi, niin olisin jo jälkimmäisen puolella, mutta ei saa toivoa. En testiä tee aikaisemmin kuin maanantaina. Lutinukset loppuvat ylihuomenna ja juhannus odotellaan menkkoja alkaviksi. Kunpa eivät alkaisi.
Oltiin pikkaisen kanssa mökillä pitkä viikonloppu. Oli kivaa ja erilaista ainakin. Aika lensi eri tavalla. Oikeastaan koko viime viikko kului hujauksessa. Kunpa tämäkin. Niin se varmasti tekee.
Mökillä ei sade haitannut eivätkä hyttyset. Oli ihanaa olla vaan ja kun vanhempani olivat taas aivan lääpällään tuosta pienimmästä.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille, jotka tätä sattuvat lukemaan!
sunnuntai 9. kesäkuuta 2013
Ensimmäisen synttärit
Tänä viikonloppuna tarkkaanottaen eilen juhlittiin pikkuisen kaksivuotissynttäreitä, jotka olivat viikolla. Hauskaa oli ja juttua riitti. Lahjoja pikkuinen sai paljon. Hän loisti päivänsäteenä koko päivän ja riensi vastaanottamaan jokaisen vieraan ja lahjan suurella tarmolla. Ihana päivä, jonka eteen kannatti nähdä vaivaa. Oli ihana nähdä kuinka kaikki viihtyivät ja kaikilla oli hauskaa, kuumuudesta huolimatta.
Pikkuinen oli mukana myös juhlien järjestelyissä ja kaikessa. Torstaina kävimme kaupassa, toki olimme hankkineet tavaroita juhliin jo pitkin toukokuuta. Perjantaina oli leipomispäivä ja pienen pihallemeno jäi kun ensin äiti ja sitten isä leipoi. Voi sitä ihastuneisuuden määrää kun saattoi itse äidin avustamana laittaa kuppiin jauhoja ja katsella mitä tehdään. Taikinan nuoleminen oli lempipuuhaa ja uunissa olevien leivonnaisten katselu.
Ihanuus. Tyttö myös oppi näyttämään kaksi kun kysyttiin ikää. Voi, pieniä ihania asioita. Näistä on syytä nauttia jatkossakin. Vaikka jatkossa hiukan vähemmän. Syksyllä pieni jo menee päiväkotiin, kun varmistin paikan. Minulla taasen on työnhaku kovassa käynnissä. Muutoksia ilmassa. Toivottavasti yksi muukin kauan toivottu asia toteutuisi tällä kertaa.
Myös olen saanut tietooni kahden äidin raskauden. Molempia onnittelin, muuhun en pystynyt. Toinen on pihaltamme ja sain tietää aika viimeisenä ilmeisesti, kun niin tottuneesti puhui. Tämä äiti oli talvella sitä mieltä, että yksi vielä olisi tervetullut ja että täytyy alkaa puhua miehen kanssa. Toinen äiti oli eilisissä juhlissa. Kaverini. Hän sanoi vuosi sitten ettei heille tule toista, koska mies ei halua. Miehen pää on saatu käännettyä näemmä. Tästäkin raskaudesta muut kaverini tiesivät ilmeisesti jo.
En haluaisi tulla toisten raskauksista huonolle päälle ja yritän nähdä valoisat puolet. Nehän ovat vain hieno ja upea juttu. Ei ennen ole sattunut näin kovaa. Miksi ei ollut meidän vuoromme. Voin kyllä antaa toisille ilon iloita raskaudesta, mutta kunhan eivät vain oleta että minun täytyisi yltää enempään jos en jaksa. Joskus jaksan ja joskss taas tuntuu että maailma potkii päähän ja lujaa. Sellaista se elämä on.
Mutta nyt alkaa kohta uusi viikko. Mieheni ensimmäinen lomaviikko.
Pikkuinen oli mukana myös juhlien järjestelyissä ja kaikessa. Torstaina kävimme kaupassa, toki olimme hankkineet tavaroita juhliin jo pitkin toukokuuta. Perjantaina oli leipomispäivä ja pienen pihallemeno jäi kun ensin äiti ja sitten isä leipoi. Voi sitä ihastuneisuuden määrää kun saattoi itse äidin avustamana laittaa kuppiin jauhoja ja katsella mitä tehdään. Taikinan nuoleminen oli lempipuuhaa ja uunissa olevien leivonnaisten katselu.
Ihanuus. Tyttö myös oppi näyttämään kaksi kun kysyttiin ikää. Voi, pieniä ihania asioita. Näistä on syytä nauttia jatkossakin. Vaikka jatkossa hiukan vähemmän. Syksyllä pieni jo menee päiväkotiin, kun varmistin paikan. Minulla taasen on työnhaku kovassa käynnissä. Muutoksia ilmassa. Toivottavasti yksi muukin kauan toivottu asia toteutuisi tällä kertaa.
Myös olen saanut tietooni kahden äidin raskauden. Molempia onnittelin, muuhun en pystynyt. Toinen on pihaltamme ja sain tietää aika viimeisenä ilmeisesti, kun niin tottuneesti puhui. Tämä äiti oli talvella sitä mieltä, että yksi vielä olisi tervetullut ja että täytyy alkaa puhua miehen kanssa. Toinen äiti oli eilisissä juhlissa. Kaverini. Hän sanoi vuosi sitten ettei heille tule toista, koska mies ei halua. Miehen pää on saatu käännettyä näemmä. Tästäkin raskaudesta muut kaverini tiesivät ilmeisesti jo.
En haluaisi tulla toisten raskauksista huonolle päälle ja yritän nähdä valoisat puolet. Nehän ovat vain hieno ja upea juttu. Ei ennen ole sattunut näin kovaa. Miksi ei ollut meidän vuoromme. Voin kyllä antaa toisille ilon iloita raskaudesta, mutta kunhan eivät vain oleta että minun täytyisi yltää enempään jos en jaksa. Joskus jaksan ja joskss taas tuntuu että maailma potkii päähän ja lujaa. Sellaista se elämä on.
Mutta nyt alkaa kohta uusi viikko. Mieheni ensimmäinen lomaviikko.
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Plääh.
En vain enää jaksa huonojen uutisten kanssa. Ne tekevät liian kipeää. Näitäkin uutisia voi ajatella hyvältä kantilta. Ja toivoa on, pikkaisen. Ehkä täältä vielä tullaan.
Eli tänään oli inseminaatio. Ajoimme aamuisella kaikki koko sakki viemään mieheni siitiöitä klinikalle. Ja sitten odottelemaan. Jätin tytön hoitoon ihanalle naapurille yhden aikaan ja lähdin siitä sitten kohti klinikkaa uudemman kerran.
Siittiöitä oli ollut kiitettävästi ja kaikki siltä osin hyvin. Mieheni kun oli huolissaan siitä. Mutta ultrassa näkyi kummaa. En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella nyt tästä kaikesta. Ultrassa siis näkyi taas yksi 14 millin follikkeli. Onko se sama vai eri kuin viimeksi? Sitä ei kukaan tiedä. Ja rinnallaan sillä oli monia pieniä lisäksi. Armeija. Se yksi johtotähti on voinut jo irroittautua ja lähteä matkalle. Sitä ei tiedä. Kaikki on auki ja ei edes lääkäri oikein tiennyt mitä tässä kohden pitäisi tehdä tai ajatella.
Lääkäri kuitenkin pisti nuo pienet siittiöt sisääni ja toivotti onnea. Eli vielä on mahdollisuus.
Tässä kohtaa toivo on ainoa keinoni käsitellä koko asiaa. Siis toivon ja rukoilen nyt ihmettä.
Tapahtuisiko se minulle nyt? Olisiko jo minun vuoroni?
Lutinuksilla mennään ylihuomisesta kaksi viikkoa ja juhannuksen tietämissä odotellaan menkkoja. Voi niin kaukana. Mutta tässä on monta kivaa juttua ennen sitä. Laitan nyt tarmoni niihin, joo.
Eli tänään oli inseminaatio. Ajoimme aamuisella kaikki koko sakki viemään mieheni siitiöitä klinikalle. Ja sitten odottelemaan. Jätin tytön hoitoon ihanalle naapurille yhden aikaan ja lähdin siitä sitten kohti klinikkaa uudemman kerran.
Siittiöitä oli ollut kiitettävästi ja kaikki siltä osin hyvin. Mieheni kun oli huolissaan siitä. Mutta ultrassa näkyi kummaa. En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella nyt tästä kaikesta. Ultrassa siis näkyi taas yksi 14 millin follikkeli. Onko se sama vai eri kuin viimeksi? Sitä ei kukaan tiedä. Ja rinnallaan sillä oli monia pieniä lisäksi. Armeija. Se yksi johtotähti on voinut jo irroittautua ja lähteä matkalle. Sitä ei tiedä. Kaikki on auki ja ei edes lääkäri oikein tiennyt mitä tässä kohden pitäisi tehdä tai ajatella.
Lääkäri kuitenkin pisti nuo pienet siittiöt sisääni ja toivotti onnea. Eli vielä on mahdollisuus.
Tässä kohtaa toivo on ainoa keinoni käsitellä koko asiaa. Siis toivon ja rukoilen nyt ihmettä.
Tapahtuisiko se minulle nyt? Olisiko jo minun vuoroni?
Lutinuksilla mennään ylihuomisesta kaksi viikkoa ja juhannuksen tietämissä odotellaan menkkoja. Voi niin kaukana. Mutta tässä on monta kivaa juttua ennen sitä. Laitan nyt tarmoni niihin, joo.
torstai 30. toukokuuta 2013
Eteenpäin
Tänään oli mielestäni hienoakin hienompia uutisia ultrassa. Eli siellä köllötteli yksi 14 millin munarakkula munasarjoissani. Lääkäri totesi sen olleen aika selvää kun hän oli saanut verikokeen vastaukset maanantailta eteensä. Todella hienoa. Jee.
Olen onnellinen.
Siellä kyllä vielä on rutkasti pienen pieniä rakkulan alkuja kasvamassa. Lääkäri totesi joskus niiden lähtevän kasvamaan kuin tyhjästä. Kuitenkin uskalsi määrätä näillä tiedoilla eteenpäin asiaa.
Hienoa.
Loppuviikko pistellään Menopuria ja Gonal-f:ää ja sitten lauantaina Ovitrelle vuoroon. Maanantaina inssi ja sitten odotellaan. Näin jos ei jotain ihmeellistä satu. Olen kyllä kovasti sitä mieltä ettei ja että nyt onnistuu, mutta ei saa liian onnellinen olla.
Upeaa.
Intoa puhkuen poistuin klinikalta spermapurkki tiukasti laukkuun pakattuna.
Tätä olen odottanut, ette päästäisiin vaihteeksi edes tähän ja sitten paljon pidemmälle.
Lapsen hoidot ovat nyt maanantaille järjestettynä. Nämäkin tuottavat päänvaivaa. Tällä kertaa kolmas hoitoihminen tärppäsi ja saan lapsen hoitoon ihanalle naapurilleni. Onneksi naapureita on ja heihin voi luottaa silloin kun omat perheenjäsenet ovat pois laskuista. Näi ei välttämättä olisi.
Olen nyt onnellinen. Nyt on hyvä olla. Juuri tässä. Juuri nyt.
Olen onnellinen.
Siellä kyllä vielä on rutkasti pienen pieniä rakkulan alkuja kasvamassa. Lääkäri totesi joskus niiden lähtevän kasvamaan kuin tyhjästä. Kuitenkin uskalsi määrätä näillä tiedoilla eteenpäin asiaa.
Hienoa.
Loppuviikko pistellään Menopuria ja Gonal-f:ää ja sitten lauantaina Ovitrelle vuoroon. Maanantaina inssi ja sitten odotellaan. Näin jos ei jotain ihmeellistä satu. Olen kyllä kovasti sitä mieltä ettei ja että nyt onnistuu, mutta ei saa liian onnellinen olla.
Upeaa.
Intoa puhkuen poistuin klinikalta spermapurkki tiukasti laukkuun pakattuna.
Tätä olen odottanut, ette päästäisiin vaihteeksi edes tähän ja sitten paljon pidemmälle.
Lapsen hoidot ovat nyt maanantaille järjestettynä. Nämäkin tuottavat päänvaivaa. Tällä kertaa kolmas hoitoihminen tärppäsi ja saan lapsen hoitoon ihanalle naapurilleni. Onneksi naapureita on ja heihin voi luottaa silloin kun omat perheenjäsenet ovat pois laskuista. Näi ei välttämättä olisi.
Olen nyt onnellinen. Nyt on hyvä olla. Juuri tässä. Juuri nyt.
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
Huh ja puh.
Minkä voikaan yksi Menopur aiheuttaa. Meillä on ollut käytössä tuo iso pakkaus 1200 IUI. Lääkärissä totesimme srn riittävän juuri keskiviikkoiltaan asti. No, olimme mieheni kanssa jo huomanneet että pullosta vuotaa lääkettä aina vielä neulan vetämisen jälkeen. Mikään edellinen pullo ei ole käyttäytynyt näin.
Eilen illalla onneksi pistäessäni päähäni sattui, että kokeilenpa onko lääkettä riittävä määrä vielä huomiseen. Ei ollut ja kun vielä lisää lääkkeen mittauksessa ulos tulleen lääkkeen määrän ei lääke riitä millään. Menin nukkumaan sekavin ajatuksin. Huoh taas.
Tänään aamusella ajattelin uudemman kerran asiaa. Kaksi kertaa soitin apteekkiin ja kerran kävin myös. Nyt on sitten uusi Menopur 1200 hankittuna ja siitä pistellään illalla. Onneksi minulla sattui olemaan reseptillä vielä tuoiso määrä. Muita vaihtoehtoja olisi ollut klinikalle soittaminen ja pienemmän annoksen pyytäminen tai sitten vain pikku annoksen maksu tai jotain muuta. Tähän päädyin kaiken jälkeen.
Matka apteekkiin ja kaikki muu sujui hyvin ja joutuisasti. Siinä kärrytellessä katselimme tyttären kanssa autoja ja kesäistä maisemaa kukkineen kaikkineen ja ostimme jopa jäätelöt. Siitä kiitos. Mutta mitäköhän vielä matkalleni sattuu.
Katsoo sitten mitä huomenissa löytyy ultrassa ja jatkuuko Menopurin pistely. Nyt tyttöä nukuttamaan päiväunille.
Eilen illalla onneksi pistäessäni päähäni sattui, että kokeilenpa onko lääkettä riittävä määrä vielä huomiseen. Ei ollut ja kun vielä lisää lääkkeen mittauksessa ulos tulleen lääkkeen määrän ei lääke riitä millään. Menin nukkumaan sekavin ajatuksin. Huoh taas.
Tänään aamusella ajattelin uudemman kerran asiaa. Kaksi kertaa soitin apteekkiin ja kerran kävin myös. Nyt on sitten uusi Menopur 1200 hankittuna ja siitä pistellään illalla. Onneksi minulla sattui olemaan reseptillä vielä tuoiso määrä. Muita vaihtoehtoja olisi ollut klinikalle soittaminen ja pienemmän annoksen pyytäminen tai sitten vain pikku annoksen maksu tai jotain muuta. Tähän päädyin kaiken jälkeen.
Matka apteekkiin ja kaikki muu sujui hyvin ja joutuisasti. Siinä kärrytellessä katselimme tyttären kanssa autoja ja kesäistä maisemaa kukkineen kaikkineen ja ostimme jopa jäätelöt. Siitä kiitos. Mutta mitäköhän vielä matkalleni sattuu.
Katsoo sitten mitä huomenissa löytyy ultrassa ja jatkuuko Menopurin pistely. Nyt tyttöä nukuttamaan päiväunille.
tiistai 28. toukokuuta 2013
Välitietoa
Lääkärissä ultrattiin ja munasrjoissa on tuttu tilanne näin kymmenenneksi päiväksi. Eli paljon paljon pieniä rakkuloita. Iloista oli se, että joukossa oli kaksi suurempaa, mutta vielä alle 10 millistä rakkulaa kasvamassa. Siis sain uuden ajan loppuviikolle ja toivomme parasta, että vain nämä kaksi olisivat lähteneet kasvamaan. Jos ei näin ole niin taas kuulemma sanotaan peli poikki.onkin yli kaksi. Siis jos kasvamassa Huoh. Mutta uskon tuota ensimmäistä vaihtoehtoa. Näin oli ensimmäiselläkin lapsella muistikuvani mukaan nämä alkukierron tapahtumat. Ei muuta kuin paljon toivoa kehiin.
Siis Menopuria ja Gonal-F-lääkkeitä pistellään sama määrä kuin aiemmin. Jännää mitä tuleman pitää. Olisiko tämä se oikea kierto, se jonka tuloksena olisi raskaus ja vauva?
En ole tässä kierrossa jaksanut enkä viitsinyt laittaa ylös jokaista oiretta. Niitä kun tulee ja menee, jos tiukkaan syynään ja osa on hoidoista johtuvaa osa taas ei. Tässä kierrossa yritän ottaa lunkisti, niin paljon kuin voi. Ehkä se on parempi.
Pienemme on parantunut taudistaan ja taas vauhdissa. Ihana. Äsken pihalla noin viikon päästä kaksi vuotias kiipesi korkealle kiipeilytelineeseen ja tuli pois myös tippumatta ja ilman apua. Iso tyttö jo. Minun pieneni. Hänenkin takiaan jaksamme yrittää toista. Häneltä kun kysyy että olisiko oma sisarus kiva niin vastaus on aina positiivinen.
Nyt on positiiviset fiilingit ja ihanaa kun ulkona aurinko paistaa. Sinne taasen kun tyttö heräilee.
Siis Menopuria ja Gonal-F-lääkkeitä pistellään sama määrä kuin aiemmin. Jännää mitä tuleman pitää. Olisiko tämä se oikea kierto, se jonka tuloksena olisi raskaus ja vauva?
En ole tässä kierrossa jaksanut enkä viitsinyt laittaa ylös jokaista oiretta. Niitä kun tulee ja menee, jos tiukkaan syynään ja osa on hoidoista johtuvaa osa taas ei. Tässä kierrossa yritän ottaa lunkisti, niin paljon kuin voi. Ehkä se on parempi.
Pienemme on parantunut taudistaan ja taas vauhdissa. Ihana. Äsken pihalla noin viikon päästä kaksi vuotias kiipesi korkealle kiipeilytelineeseen ja tuli pois myös tippumatta ja ilman apua. Iso tyttö jo. Minun pieneni. Hänenkin takiaan jaksamme yrittää toista. Häneltä kun kysyy että olisiko oma sisarus kiva niin vastaus on aina positiivinen.
Nyt on positiiviset fiilingit ja ihanaa kun ulkona aurinko paistaa. Sinne taasen kun tyttö heräilee.
tiistai 21. toukokuuta 2013
Uusi yritys
Menkat alkoi ajoissa viikonloppuna. En edes ollut vielä ehtinyt miettiä, etteivätkö ne tulisi. Ihanaa.
Huolta ei nyt olekkaan teettänyt toinen lapsi vaan se ensimmäinen. Hän on perjantaista saakka ollut kipeä. Ensin neljä päivää kuumetta ja sitten flunssa ja jo ekana päivänä lääkärin havaitsema alkava korvatulehdus johon sunnuntaina haimme lääkäristä lääkkeet. Pientä on siis tullut hoidettua ja siinä sivussa riideltyä ja sovittua miehen kanssa useamman kerran. Jotain vaikutusta myös menkkojen alkamisella, luulenpa.
Maanantaina alkoi lapsi olemaan jo kunnossa jotenkin, vaikka vielä selvästi toipilas. Siinä sitten soittelin klinikalle ja jännitin että saanko aikaa vai jäänkös rannalle ruikuttamaan. Soitin monen monta kertaa ja aina vaan oli varattu. Hmm. Aiemmin ollut jonotushomma. Kumma. En ehtinyt pelätä, koska oli tuo toinen potilas vielä hoidettavana. Annoin tietoni ja sanoin kuukautisteni alkamispäivän ja että ilmoittautuisin ovulaationinduktioon. Jäin odottamaan soittoa.
Soitto tuli ja kaikki hyvin. Saan aloittaa hoidon ja etenemme sillä tavalla kuin viimeksi sovittiin. Ihanaa.
Nyt kaikkien apteekkikommervenkkien jälkeen lääkkeet ovat kaapissa ja huomenna aloitan pistelun Menopurilla ja Gonal-F:llä. Todella hyvä ja jotenkin luottavaisin mielin olen menossa tähän kiertoon. Katsotaan nyt matkan varrella mitä tästä tulee. :)
Huolta ei nyt olekkaan teettänyt toinen lapsi vaan se ensimmäinen. Hän on perjantaista saakka ollut kipeä. Ensin neljä päivää kuumetta ja sitten flunssa ja jo ekana päivänä lääkärin havaitsema alkava korvatulehdus johon sunnuntaina haimme lääkäristä lääkkeet. Pientä on siis tullut hoidettua ja siinä sivussa riideltyä ja sovittua miehen kanssa useamman kerran. Jotain vaikutusta myös menkkojen alkamisella, luulenpa.
Maanantaina alkoi lapsi olemaan jo kunnossa jotenkin, vaikka vielä selvästi toipilas. Siinä sitten soittelin klinikalle ja jännitin että saanko aikaa vai jäänkös rannalle ruikuttamaan. Soitin monen monta kertaa ja aina vaan oli varattu. Hmm. Aiemmin ollut jonotushomma. Kumma. En ehtinyt pelätä, koska oli tuo toinen potilas vielä hoidettavana. Annoin tietoni ja sanoin kuukautisteni alkamispäivän ja että ilmoittautuisin ovulaationinduktioon. Jäin odottamaan soittoa.
Soitto tuli ja kaikki hyvin. Saan aloittaa hoidon ja etenemme sillä tavalla kuin viimeksi sovittiin. Ihanaa.
Nyt kaikkien apteekkikommervenkkien jälkeen lääkkeet ovat kaapissa ja huomenna aloitan pistelun Menopurilla ja Gonal-F:llä. Todella hyvä ja jotenkin luottavaisin mielin olen menossa tähän kiertoon. Katsotaan nyt matkan varrella mitä tästä tulee. :)
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
Toivo
Eilen, kun salilta palasin autoon oli taivaalla upea näytös. Aurinko paistoi jo aika alhaalla ja pilvet tulivat horisontista pikkuhiljaa auringon peitoksi. Aurinko oli jossain vaiheessa pilvien huipulla ja pilvimuurista reikien kohdalta tuli isoja haloja läpi. Aivan uskomaton ilmestys. Miten luonto osaakaan aina oikeassa paikassa yllättää. Olisin ottanut kuvan, jos olisin tajunnut.
Tuli tunne, että nyt voisi tapahtua. Minulle kun luonto on yksi tärkeä asia jonka avulla tunnen Jumalan läsnäolon ja puhuttelun. Luonto on itselleni tärkeä ja toivottavasti saan sen siirtymään edelleen lapsilleni.
Toivo hoidon suhteen on nyt korkealla. Vauvaa tähän yaloon haluttaisiin todella paljon. Tuo taaperokin ja kaikki, olisi ihanaa kasvataa kahta yhden sijaan. Monin verroin joissakin asioissa hankalampaa mutta toisissa niin paljon helpompaa.
Nyt huomenna otan viimeisen Primolut-pillerin. Jännää. Menkat, please, alkakaa pian sitten. Nyt olisi hoitojen aika ja onnistumisen aika.
Tuli tunne, että nyt voisi tapahtua. Minulle kun luonto on yksi tärkeä asia jonka avulla tunnen Jumalan läsnäolon ja puhuttelun. Luonto on itselleni tärkeä ja toivottavasti saan sen siirtymään edelleen lapsilleni.
Toivo hoidon suhteen on nyt korkealla. Vauvaa tähän yaloon haluttaisiin todella paljon. Tuo taaperokin ja kaikki, olisi ihanaa kasvataa kahta yhden sijaan. Monin verroin joissakin asioissa hankalampaa mutta toisissa niin paljon helpompaa.
Nyt huomenna otan viimeisen Primolut-pillerin. Jännää. Menkat, please, alkakaa pian sitten. Nyt olisi hoitojen aika ja onnistumisen aika.
tiistai 14. toukokuuta 2013
Onnistuminen
Eilen. Juuri kun olin tänne kertonut tuntojani nukuttamisesta. Pieni nukahti itse tunnin jälkeen.
Järjestelmällisyyttä. Säntillisyyttä. Samalla lailla toimimista. Uusiin ja vanhoihin rutiineihin totuttautumista.
Pikkuinen on hyvä.
Minun teki mieleni mennä hyssyttämään toista pyllystä, kun hän vain itki ja asento oli sellainen. En mennyt, istuin vain tuolissani ja palkinnoksi sain unen tuhinan, johon oli hyvä sulkea ovi.
Ihania onnistumisen tunteita. Se kantaa ainakin tämän päivän yli.
Järjestelmällisyyttä. Säntillisyyttä. Samalla lailla toimimista. Uusiin ja vanhoihin rutiineihin totuttautumista.
Pikkuinen on hyvä.
Minun teki mieleni mennä hyssyttämään toista pyllystä, kun hän vain itki ja asento oli sellainen. En mennyt, istuin vain tuolissani ja palkinnoksi sain unen tuhinan, johon oli hyvä sulkea ovi.
Ihania onnistumisen tunteita. Se kantaa ainakin tämän päivän yli.
maanantai 13. toukokuuta 2013
Näin tai noin.
Huoh. Kuinka sitkeä voikaan pikkuinen olla iltanukahtamisensa kanssa? Sitä on jatkunut jo useamman viikon. Eilen nukutettiin toista melkein kaksi tuntia. Tutinvieroitusrumba meni ohi viime viikolla ja siirryimme taas käytäntöön jossa emme ole hänen vierellään iltaisin. Tähän mennessä toiminut aika hyvin. Mutta nyt ei. Sitkeästi koitetaan vielä tämä viikko ja ehkä seuraavakin.
Iltarutiinit aloitetaan jo viimeistään seitsemältä iltapalalla ja päättyen hampaidenpesuun ja iltasatuun sängyssä. Sitten vielä unilaulu ja hyvät yöt ja sitten siirryn tai miehini siirtyy huoneen ulkopuolelle istumaan. Tässä nytkin istun ja kuuntelen. Uutta on istumapaikka ihan oven vieressä ja se, jos tulee ovelle niin saatetaan omaan sänkyyn. Itse huoneessaan saa leikkiä, mutta ulos ei saa tulla. Näillä mennään. Päiväunet nukutetaan vierellä istuen, mutta päivällä nukahtaa melkein heti.
No, katsellaan mitä tuleman pitää. Ehkäpä tämä on taas jokin vaihe ja pääsemme tästä suosta voittajina ylös. Ja en ole huolissani, koska kuitenkin tavalla tai toisella toinen nukahtaa. Mieheni vain sanoi, ettei kestä sitä vieressä nukuttamista ja kyllä itsekin olen sitä mieltä, että unen olisi löydyttävä ilman aikuisen apua. Mutta tässä vaiheessa se tuntuu olevan aika hankalaa.
Iltarutiinit aloitetaan jo viimeistään seitsemältä iltapalalla ja päättyen hampaidenpesuun ja iltasatuun sängyssä. Sitten vielä unilaulu ja hyvät yöt ja sitten siirryn tai miehini siirtyy huoneen ulkopuolelle istumaan. Tässä nytkin istun ja kuuntelen. Uutta on istumapaikka ihan oven vieressä ja se, jos tulee ovelle niin saatetaan omaan sänkyyn. Itse huoneessaan saa leikkiä, mutta ulos ei saa tulla. Näillä mennään. Päiväunet nukutetaan vierellä istuen, mutta päivällä nukahtaa melkein heti.
No, katsellaan mitä tuleman pitää. Ehkäpä tämä on taas jokin vaihe ja pääsemme tästä suosta voittajina ylös. Ja en ole huolissani, koska kuitenkin tavalla tai toisella toinen nukahtaa. Mieheni vain sanoi, ettei kestä sitä vieressä nukuttamista ja kyllä itsekin olen sitä mieltä, että unen olisi löydyttävä ilman aikuisen apua. Mutta tässä vaiheessa se tuntuu olevan aika hankalaa.
torstai 9. toukokuuta 2013
Aika kuluu
Hui kauhistus kun aika se vaan kuluu. Täällä on eletty pienen ehdoilla tämä ja pari mennyttä viikkoa. Paitsi se aika tuossa vapun jälkeen minkä saimme viettää ihanan keväisessä Lontoossa mieheni kanssa. Se oli juuri se mitä tarvitsin, nollaus alkavaan kesään, tuleviin hoitoihimme ja lapsen tuttirumban lopettamiseen. Ihanaa oli, todella.
Olen miettinyt sitä miten nämä hoidot voivat jaksottaa koko elämää. Jos katsoo vain hoitjen kantilta. Tietysti elämäni on muutakin ja nautin siitä täysillä. Mutta koko tämän ajan voi laittaa myös hoitojen piikkiin. On vaiheita jolloin elämä on hektistä ja käyn vähän väliä klinikalla. Sitten on odotusta. Minusta tuntuu että olemme odottaneet toista lasta nyt kauemmin kuin ekaa. Ainakin toisesta toivottavasti tulevasta lapsesta on ollut jo neljä hoitorupeamaa, kun ensimmäisestä selvisin kolmella. No ei lannistuta vaikka toinen antaakin odottaa itseään.
Nyt odotellaan taas. Siis välikierrossa eletään ja primolutit aloitettu. Jännää, kohta voin taas olla jo hoidoissa ja taas hiukan pidemmällä.
Hermoja ja kestävyyttä tämä vaatii. Tiedän että tämä on vaivan väärti.
Olen miettinyt sitä miten nämä hoidot voivat jaksottaa koko elämää. Jos katsoo vain hoitjen kantilta. Tietysti elämäni on muutakin ja nautin siitä täysillä. Mutta koko tämän ajan voi laittaa myös hoitojen piikkiin. On vaiheita jolloin elämä on hektistä ja käyn vähän väliä klinikalla. Sitten on odotusta. Minusta tuntuu että olemme odottaneet toista lasta nyt kauemmin kuin ekaa. Ainakin toisesta toivottavasti tulevasta lapsesta on ollut jo neljä hoitorupeamaa, kun ensimmäisestä selvisin kolmella. No ei lannistuta vaikka toinen antaakin odottaa itseään.
Nyt odotellaan taas. Siis välikierrossa eletään ja primolutit aloitettu. Jännää, kohta voin taas olla jo hoidoissa ja taas hiukan pidemmällä.
Hermoja ja kestävyyttä tämä vaatii. Tiedän että tämä on vaivan väärti.
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Haipakkaa
Juu. Eli ei kiirettä, mutta muuten tuntuu koko ajan olevan menoa ja meininkiä. Sitä ei yhtään vähennä tuon pienen unettomuus iltaisin. Se on viikonlopun aikana pistänyt meidät vanhemmat koetukselle. Toivon tämän olevan taas vaihe, joka ei kestäisi kauan.
Huomenna vappua juhlimassa vanhemmillani. Sieltä suunttaamme matkalle, me kaksi. Kaksi perheen pienintä, lapsi ja koira, jäävät isovanhempien luokse hoitoon. Ihanuus!
Hyvää vappua kaikille!
Huomenna vappua juhlimassa vanhemmillani. Sieltä suunttaamme matkalle, me kaksi. Kaksi perheen pienintä, lapsi ja koira, jäävät isovanhempien luokse hoitoon. Ihanuus!
Hyvää vappua kaikille!
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Pienen kanssa
Pikkaisen kanssa lentää päivät kuin siivillä. On ihanaa kun kevät tulee ja sitä saa ihmetellä toisen kanssa. Joskus mietteeni eksyy johonkin syvälle lapsettomuuteen ja muuhun, mutta onneksi toinen pieni tytön tyllerö saa hyvin äkkiä muuta ajateltavaa.
Kaikki on toistaiseksi siis hyvin. Menkkoja odotellaan alkavaksi milloin vaan. Toivottavasti ei tule pitkä odotus.
Uutena asiana pienellä on että hän haluaa jonkun leikkimään tai lukemaan kanssaan hänen huoneeseen. Ennen olohuone on kelvannut mainiosti. Ja jos ei kukaan tule alkaa hirveä itku jota kestää niin pitkään että joka tulee. Toinen merkittävä piirre toisessa on ei sana ja sen käyttö koko ajan. Siis omaa tahtoa alkaa löytyä yhä lisää, kun sitä ennenkään ei ole puuttunut. Mutta tämä kaikki on vain hyvä asia ja kasvamista.
Eipähän täällä ainakaan tule aika pitkäksi ja ulkoilua riittää.
Nyt olen yksin kotosalla ja toista nukuttamassa. Meillä kun nukuttaminen tapahtuu huoneen ulkopuolella vahtimalla. Jos lapsen pää ovenraosta pilkistää tai lamppu syttyy niin mennään laittamaan sänkyyn. Toiminut meillä näin. Harvoin mutta joskus saanut tunnin jälkeen mennä ja valvoa sängyn vieressä toisen nukahtamista. Olen huomannut myös sen, että päiväunet maksimissaan kaksi ja puoli tuntia muuten tulee vaikeuksia nukahtamiseen. Tänään pikkuinen nukkui kolmen tunnin päikkärit joten vaikeuksia tiedossa, mutta katsotaan. Unikaverina hänellä on uninorsu, tyyny ja unirätti. Tutti toistaiseksi. Matkan jälkeen siitäkin luovutaan.
Tässäpä turinaa. Nyt toista sänkyyn laittamaan.
Kaikki on toistaiseksi siis hyvin. Menkkoja odotellaan alkavaksi milloin vaan. Toivottavasti ei tule pitkä odotus.
Uutena asiana pienellä on että hän haluaa jonkun leikkimään tai lukemaan kanssaan hänen huoneeseen. Ennen olohuone on kelvannut mainiosti. Ja jos ei kukaan tule alkaa hirveä itku jota kestää niin pitkään että joka tulee. Toinen merkittävä piirre toisessa on ei sana ja sen käyttö koko ajan. Siis omaa tahtoa alkaa löytyä yhä lisää, kun sitä ennenkään ei ole puuttunut. Mutta tämä kaikki on vain hyvä asia ja kasvamista.
Eipähän täällä ainakaan tule aika pitkäksi ja ulkoilua riittää.
Nyt olen yksin kotosalla ja toista nukuttamassa. Meillä kun nukuttaminen tapahtuu huoneen ulkopuolella vahtimalla. Jos lapsen pää ovenraosta pilkistää tai lamppu syttyy niin mennään laittamaan sänkyyn. Toiminut meillä näin. Harvoin mutta joskus saanut tunnin jälkeen mennä ja valvoa sängyn vieressä toisen nukahtamista. Olen huomannut myös sen, että päiväunet maksimissaan kaksi ja puoli tuntia muuten tulee vaikeuksia nukahtamiseen. Tänään pikkuinen nukkui kolmen tunnin päikkärit joten vaikeuksia tiedossa, mutta katsotaan. Unikaverina hänellä on uninorsu, tyyny ja unirätti. Tutti toistaiseksi. Matkan jälkeen siitäkin luovutaan.
Tässäpä turinaa. Nyt toista sänkyyn laittamaan.
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Hetkiä
Saada nauraa lapselle kun hän harjoittelee kuperkeikkaa. Vasta pään laitto alas onnistuu ja sitten kummallinen kiepsahdus oikeinpäin tai äidin avustamana ympäri ja alas selälleen ja oikein kunnon nauru päälle. Ihanaa.
Saada olla salilla yksin ja tietää, että kotona kaikki hyvin.
Kun pikkainen rientää kesken leikkiensä halaamaan. Se sulattaa sydämen.
Päiväunet. Onnistuneena aikaa itselle niin jaksaa taas niiden jälkeen touhuta.
Koira ja tyttö. Mikä ihana yhtälö. Tyttö sanoo jo koiran nimen paremmin ja paremmin. Usein pysähtyy katsomaan koiraa ja heiluttaa sille kun koira jää kotiin.
Pallomeripallot ja lauantaiaamu. Käytävä auntomme ulkopuolella sai uuden ilmeen. Sitten äiti keräsi pallot ja mentiin partsille jossa taas uudestaan levitys. :)
Tytön ilme lenkillä vaunuissa, kun saanut jääpuikon käteensä. Se tietysti eksyi suuhun ja sitten aina katsellaan lenkeillä onko jääpuikkoja. Nyt ne jo menneen talven lumia.
Ulkona rapakot, purot, sulava lumi ja sen alta paljastuva maa. Ihanaa ulkonaolemista ja tekemistä pienen kanssa, joka itkua tuhertaen lähtee sisälle.
Kaikkia näitä ja monta muuta ihanaa hetkeä muistellessa tulee hyvä mieli. Ihana pikkuinen. Olet hurjan rakas. Ehkä vielä jonain päivänä rinnallasi on sisarus.
Saada olla salilla yksin ja tietää, että kotona kaikki hyvin.
Kun pikkainen rientää kesken leikkiensä halaamaan. Se sulattaa sydämen.
Päiväunet. Onnistuneena aikaa itselle niin jaksaa taas niiden jälkeen touhuta.
Koira ja tyttö. Mikä ihana yhtälö. Tyttö sanoo jo koiran nimen paremmin ja paremmin. Usein pysähtyy katsomaan koiraa ja heiluttaa sille kun koira jää kotiin.
Pallomeripallot ja lauantaiaamu. Käytävä auntomme ulkopuolella sai uuden ilmeen. Sitten äiti keräsi pallot ja mentiin partsille jossa taas uudestaan levitys. :)
Tytön ilme lenkillä vaunuissa, kun saanut jääpuikon käteensä. Se tietysti eksyi suuhun ja sitten aina katsellaan lenkeillä onko jääpuikkoja. Nyt ne jo menneen talven lumia.
Ulkona rapakot, purot, sulava lumi ja sen alta paljastuva maa. Ihanaa ulkonaolemista ja tekemistä pienen kanssa, joka itkua tuhertaen lähtee sisälle.
Kaikkia näitä ja monta muuta ihanaa hetkeä muistellessa tulee hyvä mieli. Ihana pikkuinen. Olet hurjan rakas. Ehkä vielä jonain päivänä rinnallasi on sisarus.
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Pelille piste
Tänään kinikalla ultrassa todettiin että huh huh. Munarakkuoita oli yhtäkkiä kypsynyt liikaa. Eli siellä oli kolme suurta rakkulaa. Jos olisi ollut vain kaksi niin hoitoa olisi jatkettu ehkä, mutta kolme oli liikaa. Joo. Yksi olisi ollut hyvä.
Peli sai aikaisen pisteen.
Totutellaan taasen tähän.
Nyt alussa ja menkkoja odotellaan. Huoh.
On tämä. Ja kesätauko ja kaikki. Lääkäri tuumasi että voithan kesälläkin yrittää, mutta aikoja vain vähemmän kuin muulloin. Eivät siis olekkaan kokonaan kiinni. Kumma, mutta kannaltani parempi näin.
Tässä kierrossa siis nyt on kondomi käytössä loppuajan, koska eivät halua kaksoisraskautta minulle näin puoliluomusti. Tylsää, että kun mahdollisuus raskautua niin ei saakkaan. Eihän kaikki munasout välttämättä hedelmöity. Niinhän ei käynyt viimekään kerralla. Mutta lääkärit eivät ota riskejä etenkään minun kohdallani. Huoh. Inhoittavaa olla erilainen.
Kun menkat alkavat niin odotan kierron 15. päivään ja sitten 10 päivää primoluteja ja menkat akavat taas, håppas så.
Nyt vain itku meinaa tulla silmään. Annan tulla, kun pieni nukkuu. Tai ainakin sisäisesti itken ja silmäkulmassa on kyynel, molemmissa. Kokoan itseni taas joskus tänään.
Hei hei taas vauvahaaveet, olette hieman kauempana ja useamman pistelyn päässä.
Peli sai aikaisen pisteen.
Totutellaan taasen tähän.
Nyt alussa ja menkkoja odotellaan. Huoh.
On tämä. Ja kesätauko ja kaikki. Lääkäri tuumasi että voithan kesälläkin yrittää, mutta aikoja vain vähemmän kuin muulloin. Eivät siis olekkaan kokonaan kiinni. Kumma, mutta kannaltani parempi näin.
Tässä kierrossa siis nyt on kondomi käytössä loppuajan, koska eivät halua kaksoisraskautta minulle näin puoliluomusti. Tylsää, että kun mahdollisuus raskautua niin ei saakkaan. Eihän kaikki munasout välttämättä hedelmöity. Niinhän ei käynyt viimekään kerralla. Mutta lääkärit eivät ota riskejä etenkään minun kohdallani. Huoh. Inhoittavaa olla erilainen.
Kun menkat alkavat niin odotan kierron 15. päivään ja sitten 10 päivää primoluteja ja menkat akavat taas, håppas så.
Nyt vain itku meinaa tulla silmään. Annan tulla, kun pieni nukkuu. Tai ainakin sisäisesti itken ja silmäkulmassa on kyynel, molemmissa. Kokoan itseni taas joskus tänään.
Hei hei taas vauvahaaveet, olette hieman kauempana ja useamman pistelyn päässä.
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Rukous
Joskus sisimpäämme kasvaa ilon kukkamaa
Kaikki on niin hyvin että ihan naurattaa
Silloin tuntuu että rukouskin siivet saa
Taivaan Isän luokse kiitoslaulu kohoaa
Kaikki on niin hyvin että ihan naurattaa
Silloin tuntuu että rukouskin siivet saa
Taivaan Isän luokse kiitoslaulu kohoaa
Rukous on silta luokse Jumalan
Rukous on polku luokse auttajan
Rukous on lintu, joka lentää taivaaseen
Rukous tuo rauhan sydämeen
Joskus synkkä pelko hiljaa hiipii sydämeen
Moni kantaa huoliansa aivan yksikseen
Pimeyden läpi kulkee rukouksen tie
Älä yksin pelkää, huolet Jumalalle vie
Moni kantaa huoliansa aivan yksikseen
Pimeyden läpi kulkee rukouksen tie
Älä yksin pelkää, huolet Jumalalle vie
Rukous on silta luokse Jumalan
Rukous on polku luokse auttajan
Rukous on lintu, joka lentää taivaaseen
Rukous tuo rauhan sydämeen
Rukous on polku luokse auttajan
Rukous on lintu, joka lentää taivaaseen
Rukous tuo rauhan sydämeen
Älä turhaan luule, ettet osaa rukoilla
Rukoukseen ei tarvitakaan paljon sanoja
Taivaan Isä kuulee pienen huokauksenkin
Tarpeesi Hän tietää sinuakin paremmin
Rukoukseen ei tarvitakaan paljon sanoja
Taivaan Isä kuulee pienen huokauksenkin
Tarpeesi Hän tietää sinuakin paremmin
Rukous on silta luokse Jumalan
Rukous on polku luokse auttajan
Rukous on lintu, joka lentää taivaaseen
Rukous tuo rauhan sydämeen
Rukous on polku luokse auttajan
Rukous on lintu, joka lentää taivaaseen
Rukous tuo rauhan sydämeen
Näitä laulun sanoja kuuntelin eilen ajaessani kotiin salilta. Ulkona satoi vettä ja olo oli toisaalta hyvä keskirankan treenin jäljiltä, mutta toisaalta aivan maassa kun tämä vauva-asia ei etene oikein mihinkään vielä. Autossani kuuntelen joskus radiota ja tällä kertaa satuin kristilliselle radiokanavalle, jossa keskusteltiin rukouksesta ja siitä, miten aina ei vastausta tule aivan heti mutta Jumala silti kuulee.
Tämä laulu tuli lähetyksessä. Tuli hyvä olo. Juuri tätä tarvitsin. Laulu antoi minulle voimaa, paljon ja kummasti.
Tätä laulua olen laulanut monesti ripareilla. Tuli olo, että aivan kuin Jumala oisi tiennyt, mitä tarvitsen juuri nyt tähän hetkeen. Muistan siis rukoilla vastaisuudessakin asioiden puolesta. Minusta kun rukoilua on jo pelkkä asioiden ajattelu rukoukseksi ilman sanoja kuten laulussakin sanotaan ja sen jälkeen on hiukan helpompi olla ainakin minun.
lauantai 13. huhtikuuta 2013
Äh...
Loppuviikosta oli lääkäri ja klinikkakäynti. Ultrassa näkyi taas samaa kuin viime kerralla. Kauheasti oli pieniä pieniä rakkulanalkuja, mutta yksikään ei ollut toista suurempi. Lääkäri ei uskaltanut määrätä lisää lääkkeitä vaan näillä mennään viikonlopun yli ja maanantaina taas tavataan ja ultrataan.
Olen ymmälläni. Miksi ei suuremmilla lääkeannoksilla kasva rakkuloita vikkelämpää vaan ne jumittavat. Uskomatonta. Oma keho tuntuu nyt pettäneen minut useasti. Ensin menkkojen kohdalla ja nyt sitten tämä tässä kierrossa.
Täytyy vain uskoa, että se oikea rakkula vain odottaa siellä ja alkaa kasvamaan sitten kun se on valmis. En suostu menettämään toivoani tämän kierron suhteen.
Olen ymmälläni. Miksi ei suuremmilla lääkeannoksilla kasva rakkuloita vikkelämpää vaan ne jumittavat. Uskomatonta. Oma keho tuntuu nyt pettäneen minut useasti. Ensin menkkojen kohdalla ja nyt sitten tämä tässä kierrossa.
Täytyy vain uskoa, että se oikea rakkula vain odottaa siellä ja alkaa kasvamaan sitten kun se on valmis. En suostu menettämään toivoani tämän kierron suhteen.
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Jännittää.
Alkuviikosta olin taasen klinikalla käymässä. Ultran tulos oli huono tai hyvä, miten sen nyt ottaa. Eli rakkuloita oli ja hiukan olivat suurentuneet mutta vielä ei johtotähteä ollut. Huoh. Sain menopurin lisäksi pistettäväksi Gonal-f-kynän. Siis hiukan suurempi annos hormooneita.
Huomenna olen menossa taas tarkastukseen. Toivon kovasti, että nyt olisi jotain tapahtunut.
Ainakin kivut ovat alamahassa lisääntyneet, mutta menevät kyllä pois yhtä nopeasti kuin tulevatkin. Iltaisin pistämisen jälkeen sattuu hiukan enemmän ja välistä on pää kipeä. Hyviä merkkejä nämä mielestäni. Vaan toivon, että vain yksi rakkula on lähtenyt kasvamaan ja edetään sitten sen mukaan. Kukaanhan ei tätä ei tiedä ja huomenna se sitten selkenee.
Lääkäri vain viimeksi sanoi, että nyt elät jänniä aikoja. :) Niihin aikojen tuloksiin ei vain itse oikein pysty vaikuttamaan. Onneksi pikkainen on pitänyt minut työn touhussa ja täyttää hyvin päivät kuraleikeillään ja ties millä muulla. Se on hyvä.
Huomenna olen menossa taas tarkastukseen. Toivon kovasti, että nyt olisi jotain tapahtunut.
Ainakin kivut ovat alamahassa lisääntyneet, mutta menevät kyllä pois yhtä nopeasti kuin tulevatkin. Iltaisin pistämisen jälkeen sattuu hiukan enemmän ja välistä on pää kipeä. Hyviä merkkejä nämä mielestäni. Vaan toivon, että vain yksi rakkula on lähtenyt kasvamaan ja edetään sitten sen mukaan. Kukaanhan ei tätä ei tiedä ja huomenna se sitten selkenee.
Lääkäri vain viimeksi sanoi, että nyt elät jänniä aikoja. :) Niihin aikojen tuloksiin ei vain itse oikein pysty vaikuttamaan. Onneksi pikkainen on pitänyt minut työn touhussa ja täyttää hyvin päivät kuraleikeillään ja ties millä muulla. Se on hyvä.
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Niitä näitä
Tällä menneellä viikolla on ollut vaikka mitä tapahtumaa ja menoa ja meininkiä. Se on hyvä se. Ja jos ei muuta niin tyttömme kanssa pihalla olen ollut kun aurinko on paistanut ja pieni tykkää kauheasti uitella vesilätäköitä ja uida melkein itsekin niissä.
Olen löytänyt uudestaan innon käydä salilla ja nautin siitä. Se on ihanaa kun hiki virtaa ja saa hetken aivan itselle. Toinen löytö on zumban vatsa cd, hyvin tehokasta ja saa hien pintaan taas aivan huomaamatta. Myös pitkät lenkit perheen kanssa on aloitettu kun nyt tietkään eivät ole liukkaat. Kohta taasen pääsee kesälenkeille metsään hiekkateille. Ihanaa!
Keskiviikkona oli klinikkakäynti. Samoilla Menpur-annoksilla mennään. Ultassa ei näkynyt vielä isoja eikä pieniäkään johtavia munarakkuloita, mutta kohdun seinämä oli kasvanut. Labrat otettiin vasta käynnin jälkeen, koska sitä ennen olin kyllä odotellut vuoroani 45 minuuttia mutta ei ehtinyt vuoronumero minuun. Sanoivat että soittavat jos labroissa jotain hullusti, ei ollut kun soittoa ei tullut.
Kyselin myös jatkosta tämän hoidon jälkeen. Sanoivat, että aina hoidon jälkeen he pysähtyvät, katsovat mennyttä ja pohtivat. Mutta lääkäritäti sanoi, että jos en tule raskaaksi ja hoito menee nyt samalla lailla kuin edelliset niin vielä pysytään OI-hoidoissa. Tämä on hyvä asia minunkin mielestäni. Mutta katsotaan tämä hoito nyt ensin.
Oireista. Ei niin mitään. Välillä ihan harvoin joitain tuntemuksia alavatsassa ja sitten on mielialanvaihtelut ja finnit. Ihan erilaisia oireita mitä viime kierroissa. Kummaa. Mutta en valita, sillä nämä "oireet" ovat paljon kivempia ja helpommin hallittavissa kuin kivut ja kolotukset päässä ja mahassa.
Näin. Näillä mennään ja kesä tulee vauhdilla, tänään jo oli kevättakki päällä, kun otettiin omaa aikaa mieheni kanssa kaupungilla leffan merkeissä.
Olen löytänyt uudestaan innon käydä salilla ja nautin siitä. Se on ihanaa kun hiki virtaa ja saa hetken aivan itselle. Toinen löytö on zumban vatsa cd, hyvin tehokasta ja saa hien pintaan taas aivan huomaamatta. Myös pitkät lenkit perheen kanssa on aloitettu kun nyt tietkään eivät ole liukkaat. Kohta taasen pääsee kesälenkeille metsään hiekkateille. Ihanaa!
Keskiviikkona oli klinikkakäynti. Samoilla Menpur-annoksilla mennään. Ultassa ei näkynyt vielä isoja eikä pieniäkään johtavia munarakkuloita, mutta kohdun seinämä oli kasvanut. Labrat otettiin vasta käynnin jälkeen, koska sitä ennen olin kyllä odotellut vuoroani 45 minuuttia mutta ei ehtinyt vuoronumero minuun. Sanoivat että soittavat jos labroissa jotain hullusti, ei ollut kun soittoa ei tullut.
Kyselin myös jatkosta tämän hoidon jälkeen. Sanoivat, että aina hoidon jälkeen he pysähtyvät, katsovat mennyttä ja pohtivat. Mutta lääkäritäti sanoi, että jos en tule raskaaksi ja hoito menee nyt samalla lailla kuin edelliset niin vielä pysytään OI-hoidoissa. Tämä on hyvä asia minunkin mielestäni. Mutta katsotaan tämä hoito nyt ensin.
Oireista. Ei niin mitään. Välillä ihan harvoin joitain tuntemuksia alavatsassa ja sitten on mielialanvaihtelut ja finnit. Ihan erilaisia oireita mitä viime kierroissa. Kummaa. Mutta en valita, sillä nämä "oireet" ovat paljon kivempia ja helpommin hallittavissa kuin kivut ja kolotukset päässä ja mahassa.
Näin. Näillä mennään ja kesä tulee vauhdilla, tänään jo oli kevättakki päällä, kun otettiin omaa aikaa mieheni kanssa kaupungilla leffan merkeissä.
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Uusi alku
Pääsiäinen. Se on merkannut kristinuskon osalta minulle viime vuosina paljon. Jumalan meille varaama uudistuminen syntien anteeksiannossa kiteytyy Jeesuksen ristinkuolemaan puolestamme. Tätähän kirkoissamme juhlitaan pääsiäisenä.
Pääsiäisen olemme viime vuosina viettäneet mökillä. Niin tänäkin vuonna. Ihana mennä sinne ja olla läheisten kanssa. En varmaankaan saa olla kovin usein pääsiäistä vapaalla, jos tulevaisuudessa pääsen unelma-ammattiini. Näistä hetkistä on siis nautittava nyt kun voi.
Pääsiäisenä alkaa tänä vuonna myös pistelyt ja uusi yritys. Viimeinen tätä laatua. Jospa se onnistuisi, koska onhan pääsiäinen juuri uudistumista ja uuden alkua.
Toivotaan kovasti parasta. Nyt näinä aurinkoisina päivinä ei voi muuta kuin toivoa ja pikkuisen kanssa temmeltää ja mennä hänen mukaansa ja ehdoillaan.
Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille! :)
Pääsiäisen olemme viime vuosina viettäneet mökillä. Niin tänäkin vuonna. Ihana mennä sinne ja olla läheisten kanssa. En varmaankaan saa olla kovin usein pääsiäistä vapaalla, jos tulevaisuudessa pääsen unelma-ammattiini. Näistä hetkistä on siis nautittava nyt kun voi.
Pääsiäisenä alkaa tänä vuonna myös pistelyt ja uusi yritys. Viimeinen tätä laatua. Jospa se onnistuisi, koska onhan pääsiäinen juuri uudistumista ja uuden alkua.
Toivotaan kovasti parasta. Nyt näinä aurinkoisina päivinä ei voi muuta kuin toivoa ja pikkuisen kanssa temmeltää ja mennä hänen mukaansa ja ehdoillaan.
Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille! :)
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Vihdoinkin
Back in business, niin kuin sanotaan.
Primolutit loppuivat lauantaina ja jo tänään alkoivat menkat. Olen onnellinen niistä! Meille taas suotiin mahdollisuus edes yrittää lääkkeillä. Nyt soittelua klinikalle, reseptit lääkkeisiin on jo. Sitten vain uuteen kiertoon.
Kumma kyllä kaikki odotukset ovat tällä hetkellä nollassa. Ei mitään missään. Eli ihan hyvä lähtö on mielestäni tässä yrityksessä. Ei liikaa paineita onnistumiseen ja matka pohjalle ei ole pitkä, ainakaan niin pitkä mitä se sieltä pilven reunalta olisi. Jos tulen raskaaksi niin sitten vasta riemuitaan, ei yhtään ennen.
Nyt olen iloinen että menkat muistuttivat läsnäolollaan. Minun hormoonitoimintani toimii taasen! :) Ja aurinkokin paistaa ja eilinen virpomispäiväkin meni mallikkaasti!
Primolutit loppuivat lauantaina ja jo tänään alkoivat menkat. Olen onnellinen niistä! Meille taas suotiin mahdollisuus edes yrittää lääkkeillä. Nyt soittelua klinikalle, reseptit lääkkeisiin on jo. Sitten vain uuteen kiertoon.
Kumma kyllä kaikki odotukset ovat tällä hetkellä nollassa. Ei mitään missään. Eli ihan hyvä lähtö on mielestäni tässä yrityksessä. Ei liikaa paineita onnistumiseen ja matka pohjalle ei ole pitkä, ainakaan niin pitkä mitä se sieltä pilven reunalta olisi. Jos tulen raskaaksi niin sitten vasta riemuitaan, ei yhtään ennen.
Nyt olen iloinen että menkat muistuttivat läsnäolollaan. Minun hormoonitoimintani toimii taasen! :) Ja aurinkokin paistaa ja eilinen virpomispäiväkin meni mallikkaasti!
torstai 21. maaliskuuta 2013
Aurinko ja ulkoilma
Ihana aurinko on hellinyt minua kaiken aikaa nyt jo pitemmän aikaa. Ulkona on ollut mukava temmeltää pikkuisen kanssa ja katsella kevään tulon merkkejä. Hän pitää muun muassa hiekan rapsuttamisesta kepillä aukeissa lumettomissa paikoissa, onkimisesta leikisti kepin kanssa nuuskamuikkusen tapaan ja lentokoneiden ja autojen katselusta.
Pikkuinen on lähtenyt valloitusretkille, kun oma kerrostaloleikkipaikka ja piha käy tylsäksi eikä kavereita näy. Suuntana on ollut lähimetsä, jonka läpi kylläkin ajavat isot työmaarekat päivittäin. Näillä retkillämme huomaan minä saaneeni väriä naamaani ja päivä menee sukkelammin ja pikkuinen nukahtaa paremmin. Retkillä kuunnellaan linnunlaulua, katsotaan maahan tippuneita oksia, otetaan lähituntumaa muihin koiriin noin metrin päästä tai äidin jalkojen takaa, istahdetaan tutkimaan jäätä ja muuta yhtä pienelle tarpeellista. Siis aivan pienen ehdoilla mennään ja äiti vain varmistaa, ettei mitään vaarallista pääse sattumaan. Ja siis vaunuja tai muuta kulkuvälinettä, kuin äidin tai isän syli, ei ole mukana! Aivan mahtavaa kun pieni kasvaa ja kehittyy!
Yhdellä reissulla haimme siskoni kanssa pajunkissoja. Se oli hauska metsästys ja mopsikin pääsi mukaan. Löytyihän niitä tulevaa sunnuntaita varten. :)
Pikkuinen on lähtenyt valloitusretkille, kun oma kerrostaloleikkipaikka ja piha käy tylsäksi eikä kavereita näy. Suuntana on ollut lähimetsä, jonka läpi kylläkin ajavat isot työmaarekat päivittäin. Näillä retkillämme huomaan minä saaneeni väriä naamaani ja päivä menee sukkelammin ja pikkuinen nukahtaa paremmin. Retkillä kuunnellaan linnunlaulua, katsotaan maahan tippuneita oksia, otetaan lähituntumaa muihin koiriin noin metrin päästä tai äidin jalkojen takaa, istahdetaan tutkimaan jäätä ja muuta yhtä pienelle tarpeellista. Siis aivan pienen ehdoilla mennään ja äiti vain varmistaa, ettei mitään vaarallista pääse sattumaan. Ja siis vaunuja tai muuta kulkuvälinettä, kuin äidin tai isän syli, ei ole mukana! Aivan mahtavaa kun pieni kasvaa ja kehittyy!
Yhdellä reissulla haimme siskoni kanssa pajunkissoja. Se oli hauska metsästys ja mopsikin pääsi mukaan. Löytyihän niitä tulevaa sunnuntaita varten. :)
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Pikkuisesta
Kerrankin koti on puhdas, hetken. Tai niin nuo vessat vielä kaipaavat kovin pesua, mutta se on huomisen homma. Nyt nautin pienen hetken leluttomasta tilanteestapäivällä, kun pikkuinen nukkuu ja ei ehtinyt tuhojansa tehdä ennen sitä. Kaikesta sitä pitää osata nauttia. Minä pyyhin pölyt huushollista aamuisella yhden innokkaan apurin kanssa ja mieheni sitten imuroi meidän ollessa muskarissa.
Meillä on nyt jo vähän aikaa asustanut pikkuinen tuholainen ja känkkäränkkä. Ihanaa, kun toinen osoittaa omaa tahtoa, mutta joskus tuntuu kuin se menisi huikkasen kohtuuttomuuksiin. Mutta kaikki on vielä käsiteltävissä eikä mitään isompaa ole sattunut. Siitä se kasvaminen jatkuu pienin isoin askelin.
Viikonloppuna vietimme aikaa ulkona ja kävimme kauppakeskuksessa ostamassa tytölle välikausi ja kesäkengät tutusta kenkäkaupasta. Tyttökin tiesi kun astuimme sisään mitä tapahtuisi ja oli onnessaan. Kävimme samalla reissulla syömässä ravintolassa. Tästäkin kymmenen pistettä vekkulille. Kotiin tultaessa hän muisti jäät ja jäätelöt ja uudet kesäballerinat olivat koko illan toisen jalassa. Ihana pakkaus!
Tyttömme ei vieläkään oikein puhu. Sanoja kyllä tulee ja melkein kaiken hän ymmärtää. En siis ole yhtään huolissaan, kun toinen jo kävelee varpaillaan hienosti ja peruuttaa vaivatta. Nyt uutuutena on oma kieli, joka ilmeisesti valmentaa puheelle. Siis palatusta kyllä riittää, kukaan muu ei sitä vain tahdo ymmärtää.
Äsken pikkuinen meni itse nukkumaan. Hän halusi tutin suuhun (joskus aika jolloin tutit lähtee, mutta ei nyt kun kulmahampaat tulee, tutin saa vain nukkumaanmennessä) ja sitten ei mennyt nukkumaan vaan keittiöön, josta vielä otti päärynän. Sitten sulki itse huoneensa oven ja meni sänkyynsä syömään päärynää. Outoja tempauksia, ehkä niissä joku järki. Nyt siis taas tutti suussa ja pari kertaa puraistu päärynä toisessa ja unten mailla.
Ehkä hiivin minäkin vällyjen alle hetkeksi.
Meillä on nyt jo vähän aikaa asustanut pikkuinen tuholainen ja känkkäränkkä. Ihanaa, kun toinen osoittaa omaa tahtoa, mutta joskus tuntuu kuin se menisi huikkasen kohtuuttomuuksiin. Mutta kaikki on vielä käsiteltävissä eikä mitään isompaa ole sattunut. Siitä se kasvaminen jatkuu pienin isoin askelin.
Viikonloppuna vietimme aikaa ulkona ja kävimme kauppakeskuksessa ostamassa tytölle välikausi ja kesäkengät tutusta kenkäkaupasta. Tyttökin tiesi kun astuimme sisään mitä tapahtuisi ja oli onnessaan. Kävimme samalla reissulla syömässä ravintolassa. Tästäkin kymmenen pistettä vekkulille. Kotiin tultaessa hän muisti jäät ja jäätelöt ja uudet kesäballerinat olivat koko illan toisen jalassa. Ihana pakkaus!
Tyttömme ei vieläkään oikein puhu. Sanoja kyllä tulee ja melkein kaiken hän ymmärtää. En siis ole yhtään huolissaan, kun toinen jo kävelee varpaillaan hienosti ja peruuttaa vaivatta. Nyt uutuutena on oma kieli, joka ilmeisesti valmentaa puheelle. Siis palatusta kyllä riittää, kukaan muu ei sitä vain tahdo ymmärtää.
Äsken pikkuinen meni itse nukkumaan. Hän halusi tutin suuhun (joskus aika jolloin tutit lähtee, mutta ei nyt kun kulmahampaat tulee, tutin saa vain nukkumaanmennessä) ja sitten ei mennyt nukkumaan vaan keittiöön, josta vielä otti päärynän. Sitten sulki itse huoneensa oven ja meni sänkyynsä syömään päärynää. Outoja tempauksia, ehkä niissä joku järki. Nyt siis taas tutti suussa ja pari kertaa puraistu päärynä toisessa ja unten mailla.
Ehkä hiivin minäkin vällyjen alle hetkeksi.
torstai 14. maaliskuuta 2013
Juups.
Hassua.Tänään taas lääkärin luona. Ultrassa näkyi kohtu ja hyvä limakalvo ja myös monia monia pieniä munarakkuloit. Lääkäri sanoi, että tätä hän olikin odottanut. Tyypillistä kuulemma monirakkulaisille munasarjoille (PCOS) tuollainen, että kohtu kyllä elää mutta vuotoa ei tule.
Joten sinne hän huuhtoi vessanpöntöstä alas kaikki elättelemäni haaveet. Tosin olin jo aamulla saanut selkeän negan taasen yestistä. Että sillain. Oireita on vieläkin aivan hirveästi ja haluaisin vaan että kohta ne menkat alkaisi. Odotellaan, kun ei muuta voi. Eletään tätä elämää muilta osin täysillä. Niin olen kyllä tehnytkin, minkä nyt aina sairaana olo veroittanut. Mutta tämä asia näkyy vaan täällä niin selkeästi, että se olisi ainoa asia elämässäni, vaikka ei oo. Rakkaat on sitä, ja niistä saan voimaa jatkaa.
Jatkoja. Sain nyt Primolut-lääkityksen Terolutin sijasta. Lääkäri sanoi sen olevan hiukan isompi annos mutta muuten sama. Sen aloitin tänään. Sitä syödään tabletti päivässä kymmenen päivää. Sitten odotellaan menkkoja, ja jos alkaa kuurin aikana niin lopetan kuurin ja soittoa vain sitten klinikalle. No, jotain selvyyttä siis sain ja katkaistiin hulluilta kuvitelmilta siivet niin suuntaan kuin toiseenkin. Lääkäri kyllä sanoi, että jos ei tälläkkän lääkkeellä ala niin antavat sitten vielä jotain toista hormonilääkettä lisäksi. Ilmeisesti ne menkat saadaan sieltä tapauksessani jollain tavalla ulos.
Nyt on taas mulla silätulehdus. Edellinen lähti ja käytin tippoja sen kaksi päivää yli. Tänään taasen. Pitää laittaa lääkettä ja katsoa huomenna soittaakko terveyskeskukseen. Inhoittavaa kun samalla tulee kurkku kipeäksi ja säteily korviin. Plussana vielä se, että tyttö ei nukkunut päiväunia silloin kun olisi pitänyt. Sekäs tekee minun olon väsyneeksi. Huoh. Taidan tästä hipsiä jo suihkuun, kun pienimmäinen nukkuu jo ja mieskin kotiin tulossa. Kohokohta oli taas kuulla tytön naurua ja riemunkiljahduksia, kun kysyin miten talitintti laulaa. Tyttö vastasi hennosti titityy. :) Elämän pieniä sulostuttajia.
Joten sinne hän huuhtoi vessanpöntöstä alas kaikki elättelemäni haaveet. Tosin olin jo aamulla saanut selkeän negan taasen yestistä. Että sillain. Oireita on vieläkin aivan hirveästi ja haluaisin vaan että kohta ne menkat alkaisi. Odotellaan, kun ei muuta voi. Eletään tätä elämää muilta osin täysillä. Niin olen kyllä tehnytkin, minkä nyt aina sairaana olo veroittanut. Mutta tämä asia näkyy vaan täällä niin selkeästi, että se olisi ainoa asia elämässäni, vaikka ei oo. Rakkaat on sitä, ja niistä saan voimaa jatkaa.
Jatkoja. Sain nyt Primolut-lääkityksen Terolutin sijasta. Lääkäri sanoi sen olevan hiukan isompi annos mutta muuten sama. Sen aloitin tänään. Sitä syödään tabletti päivässä kymmenen päivää. Sitten odotellaan menkkoja, ja jos alkaa kuurin aikana niin lopetan kuurin ja soittoa vain sitten klinikalle. No, jotain selvyyttä siis sain ja katkaistiin hulluilta kuvitelmilta siivet niin suuntaan kuin toiseenkin. Lääkäri kyllä sanoi, että jos ei tälläkkän lääkkeellä ala niin antavat sitten vielä jotain toista hormonilääkettä lisäksi. Ilmeisesti ne menkat saadaan sieltä tapauksessani jollain tavalla ulos.
Nyt on taas mulla silätulehdus. Edellinen lähti ja käytin tippoja sen kaksi päivää yli. Tänään taasen. Pitää laittaa lääkettä ja katsoa huomenna soittaakko terveyskeskukseen. Inhoittavaa kun samalla tulee kurkku kipeäksi ja säteily korviin. Plussana vielä se, että tyttö ei nukkunut päiväunia silloin kun olisi pitänyt. Sekäs tekee minun olon väsyneeksi. Huoh. Taidan tästä hipsiä jo suihkuun, kun pienimmäinen nukkuu jo ja mieskin kotiin tulossa. Kohokohta oli taas kuulla tytön naurua ja riemunkiljahduksia, kun kysyin miten talitintti laulaa. Tyttö vastasi hennosti titityy. :) Elämän pieniä sulostuttajia.
perjantai 8. maaliskuuta 2013
Soittoa ja odotusta
Tänään aamuyöllä terin testin, negatiivinen oli se. Vähän kuten arvasinkin. Menkat loistavat myös poissaolollaan. Hmm. Hämmentävää. En vielä aamulla tiennyt mitä oikein tehdä. En tiennyt soittaako klinikalle vaiko ei. Jätin siis soittamatta ja päätin odotella vielä hetken.
Menimme temppukouluun pikkuisen kanssa. Sieltä tultuani kävin vessassa tarkistamassa oliko menkat alkaneet. Temppuilemassa kun oli sellaisia tunteita. Nyt enää ei.
Soitin kuitenkin. Kerroin koko asiani. Soittavat uudestaan ajan kanssa. Odotin ja olin joutilaana, kun lapsi nukkui. Hoitaja soitti, eri hoitaja. Kysyi samat asiat ja oli yhtä ymmyrkäisenä kuin minäkin. Mietimme vaihtoehtoja: joko odottaa viikonloppu ja soittaa maanantaina tai sitten kysyä lääkäriltä jo nyt. Hoitaja ja minä olimme yhtä mieltä että jälkimmäinen on parempi vaihtoehto. Näin taas odottamaan uutta soittoa. Huoh. On se odottavan aika pitkä.
Hoitaja soitti. Lääkäri ei osannut sanoa mikä on. Haluaa katsoa ultralla ennenkuin tehdään mitään. Näin. Sain siis ajan klinikalle loppuviikolle. Siihen asti odotellaan ja uusintasoittoa klinikalle jos menkat alkavat nyt viikonloppuna, jota itse en usko.
Siis aika turha oli tämä soittorumba.Tai no. Aika klinikalle, jossa selviää sitten enemmän. No, onhan sekin jo jotain. Mutta koko ensi viikko melkein kärsittävä. Arvasin tämän jo jotenkin, etteivät näkemättä osaa sanoa yhtään mitään. Oireita on ollut puoleen jos toiseen koko tämän ajan ja eikös nuo menkkakivutkin voi viitata joskus raskauteen. Lisänä painontunnetta alavatsalla. Ota ja tiedä. Kunhan vain ei olisi mitään kovin pahaa tiedossa. Huh ja puh sanon minä.
Toisaalta tuntuu hyvältä ajatella, että olen osaavissa käsissä ja että saan apua ajatuksiini pelkällä puhelimen soitolla. Mutta inhoittavaa kun ei todellakaan tiedä mitä tuleman pitää. Kunpa, voi kunpa, siellä olisi hyviä uutisia huonojen sijasta. Kaikesta kyllä selvitään, mutta että kroppani ei olisi täysin pettänyt minua.
Menimme temppukouluun pikkuisen kanssa. Sieltä tultuani kävin vessassa tarkistamassa oliko menkat alkaneet. Temppuilemassa kun oli sellaisia tunteita. Nyt enää ei.
Soitin kuitenkin. Kerroin koko asiani. Soittavat uudestaan ajan kanssa. Odotin ja olin joutilaana, kun lapsi nukkui. Hoitaja soitti, eri hoitaja. Kysyi samat asiat ja oli yhtä ymmyrkäisenä kuin minäkin. Mietimme vaihtoehtoja: joko odottaa viikonloppu ja soittaa maanantaina tai sitten kysyä lääkäriltä jo nyt. Hoitaja ja minä olimme yhtä mieltä että jälkimmäinen on parempi vaihtoehto. Näin taas odottamaan uutta soittoa. Huoh. On se odottavan aika pitkä.
Hoitaja soitti. Lääkäri ei osannut sanoa mikä on. Haluaa katsoa ultralla ennenkuin tehdään mitään. Näin. Sain siis ajan klinikalle loppuviikolle. Siihen asti odotellaan ja uusintasoittoa klinikalle jos menkat alkavat nyt viikonloppuna, jota itse en usko.
Siis aika turha oli tämä soittorumba.Tai no. Aika klinikalle, jossa selviää sitten enemmän. No, onhan sekin jo jotain. Mutta koko ensi viikko melkein kärsittävä. Arvasin tämän jo jotenkin, etteivät näkemättä osaa sanoa yhtään mitään. Oireita on ollut puoleen jos toiseen koko tämän ajan ja eikös nuo menkkakivutkin voi viitata joskus raskauteen. Lisänä painontunnetta alavatsalla. Ota ja tiedä. Kunhan vain ei olisi mitään kovin pahaa tiedossa. Huh ja puh sanon minä.
Toisaalta tuntuu hyvältä ajatella, että olen osaavissa käsissä ja että saan apua ajatuksiini pelkällä puhelimen soitolla. Mutta inhoittavaa kun ei todellakaan tiedä mitä tuleman pitää. Kunpa, voi kunpa, siellä olisi hyviä uutisia huonojen sijasta. Kaikesta kyllä selvitään, mutta että kroppani ei olisi täysin pettänyt minua.
keskiviikko 6. maaliskuuta 2013
Tauti taasen
Tämä kevättalvi on mennyt perheellämme hyvin pitkälti sairastaessa. Aina jollain on jotain kremppaa, muttei kuitenkaan mitään isompaa. Kiitos siitä sitten. Minulla on nyt toinen silmä aivan punainen toista päivää ja flunssa päälle. Kävin terveyskeskuksessa, josta terkan ja lääkärinsoiton jälkeen sain silmääni tipat ja käskyn levätä. Sitä olen sitten yrittänyt tässä tehdä. Onneksi mummi on tullut vahtimaan pientä niin että olen saanut siihen lisäapua, muuten en olisi kyllä näinkään hyvässä kunnossa.
Ottaa päähän. Menkat eivät vieläkään ole alkaneet. Jo joskus unohdan koko asian. No, onneksi olen päättänyt sen klinikkasoiton perjantaihin. Silloin siis vähän selkeämpää mitä teen. Joo.
Jotenkin outoa. Sanoin ja keskustelin terveyskeskuksessa lapsettomuushoidoista. Tai siis siitä että mahdollisesti olen raskaana tai aion tulla. Kun lääkettä valitsivat niin minusta hyvä sanoa asia. En näe siinä mitään huonoa, mutta sitten toisaalta taas niin turhaa, jos nyt ei sitten mitään tapahdukkaan. Onneksi tuli nyt tuo silmätulehduskin tässä välissä eikä sitten viimoisen hoidon aikaan. Voi, luulin että hoidot olisivat jo päällä, mutta ne menkat menkat. Pöh. Vuodatusta taas kerrakseen, mutta ei mahda mitään.
Tämän päivän saldo siis: punaiseen silmään tipat -> apua havaittavissa (ainakin eiliseen verrattuna, ei rähmi enää), mummi on pelastukseni, ihana pikkuinen käy aina välillä halaamassa kipeää äitiä, menkat loistavat poissaolollaan, pikkuisen nukutus ehkä onnistui ja soitto mieheltä, hän tulee töistä kotiin. :) Kaikesta huolimatta ihan hyvä päivä tänään.
Ottaa päähän. Menkat eivät vieläkään ole alkaneet. Jo joskus unohdan koko asian. No, onneksi olen päättänyt sen klinikkasoiton perjantaihin. Silloin siis vähän selkeämpää mitä teen. Joo.
Jotenkin outoa. Sanoin ja keskustelin terveyskeskuksessa lapsettomuushoidoista. Tai siis siitä että mahdollisesti olen raskaana tai aion tulla. Kun lääkettä valitsivat niin minusta hyvä sanoa asia. En näe siinä mitään huonoa, mutta sitten toisaalta taas niin turhaa, jos nyt ei sitten mitään tapahdukkaan. Onneksi tuli nyt tuo silmätulehduskin tässä välissä eikä sitten viimoisen hoidon aikaan. Voi, luulin että hoidot olisivat jo päällä, mutta ne menkat menkat. Pöh. Vuodatusta taas kerrakseen, mutta ei mahda mitään.
Tämän päivän saldo siis: punaiseen silmään tipat -> apua havaittavissa (ainakin eiliseen verrattuna, ei rähmi enää), mummi on pelastukseni, ihana pikkuinen käy aina välillä halaamassa kipeää äitiä, menkat loistavat poissaolollaan, pikkuisen nukutus ehkä onnistui ja soitto mieheltä, hän tulee töistä kotiin. :) Kaikesta huolimatta ihan hyvä päivä tänään.
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
Minkäs teit...
Nyt ottaa kyllä päähän. Tähän asti hienosti mulla toiminut Terolut teki tenän. Siis ei menkkoja vieläkään,ei mitään punaista ikinä, edes vähääkään vessapaprussa. Terolutien lopettamisesta on nyt viikko. Hmm. Kummaa. Ei auta muuta kuin odotella.
Kuvittelin itsekseni, että jo tässä vaiheessa oltaisiin hoidoissa hyvässä vauhdissa. Mutta minkäs teet.
Tavallisesti mulla siis alkanut menkat kaksi kolme päivää kuurin jälkeen. Terolut-kuuri kestää sen kymmenen päivää mulla. Kumma juttu.
Samalla hurjaakin hurjemmat kuvitelmat valtaavat pääni. Suuntaan ja toiseen. En mahda niille mitään. Voi ei, sanon minä. Oireitakin on, mutta ne taas voivat olla ja olla olematta.
Nyt on siis kiertopäivä 24 ja jos ei menkat oo perjantaina osoittanut alkamistaan niin soitan kyllä klinikalle. Ensin teen sen raskaustestin, joka kaikella todennäköisyydellä on miinusta, koska en ole tietääkseni ikinä ovuloinut. Tai näin lääkärit sanovat. Itse en siis ole edes tikutellut tai havainnut muuten.
Jotenkin sekava olo ollut ainakin tän loppuviikon. Tosin ihanaa kun aurinko on paistanut ja päivät huomattavasti pidentyneet. Tuon vesselin kanssa ollaan ulkoiltu enemmän ja tehty kaikkea kivaa!
Kuvittelin itsekseni, että jo tässä vaiheessa oltaisiin hoidoissa hyvässä vauhdissa. Mutta minkäs teet.
Tavallisesti mulla siis alkanut menkat kaksi kolme päivää kuurin jälkeen. Terolut-kuuri kestää sen kymmenen päivää mulla. Kumma juttu.
Samalla hurjaakin hurjemmat kuvitelmat valtaavat pääni. Suuntaan ja toiseen. En mahda niille mitään. Voi ei, sanon minä. Oireitakin on, mutta ne taas voivat olla ja olla olematta.
Nyt on siis kiertopäivä 24 ja jos ei menkat oo perjantaina osoittanut alkamistaan niin soitan kyllä klinikalle. Ensin teen sen raskaustestin, joka kaikella todennäköisyydellä on miinusta, koska en ole tietääkseni ikinä ovuloinut. Tai näin lääkärit sanovat. Itse en siis ole edes tikutellut tai havainnut muuten.
Jotenkin sekava olo ollut ainakin tän loppuviikon. Tosin ihanaa kun aurinko on paistanut ja päivät huomattavasti pidentyneet. Tuon vesselin kanssa ollaan ulkoiltu enemmän ja tehty kaikkea kivaa!
maanantai 25. helmikuuta 2013
Hohhoijaa
Taasen olen itseni yllättänyt oireita bongaamassa. Vaikka nyt piti ottaa rauhallisesti ja vain antaa asioiden sojlua läpi. Niin vaikeaa näemmä minulle. Ja kun oma keho koko ajan läsnä ja havainnoitavissa. Tyhmää.
Tässä Terolut-kierrossa oli uusi piirre: rintojen arkuus. Eivät ole kipeät mutta arat. Mökillä olin kerran nukahtanut vatsalleni niin heräsin kun rintani huusivat armoa. Kumma, koskaan ennen ei tätä oiretta ole tullut. Ei Teroluteista ole oikeastaan mitään oireita ollut havaittavissa. Käytin niitä ennen ehkäisypillereitä varmaan jonkun kolme-neljä vuotta aikaansaamaan menkat, neljästi vuodessa, ja nyt sitten taas lapsienteon yhteydessä. Luin kyllä oireista, että rintojen arkuus kuuluu harvinaisempiin oireisiin. Jos tuo rintojen arkuus lakkaisi, kun viimeisen pillerin popsin eilen.
Nyt ei siis muuta kuin menkkojen alkua odotellessa ja kauniista auringonpaisteesta nauttiessa! Siinä hujahtaa tämä viikko.
Tässä Terolut-kierrossa oli uusi piirre: rintojen arkuus. Eivät ole kipeät mutta arat. Mökillä olin kerran nukahtanut vatsalleni niin heräsin kun rintani huusivat armoa. Kumma, koskaan ennen ei tätä oiretta ole tullut. Ei Teroluteista ole oikeastaan mitään oireita ollut havaittavissa. Käytin niitä ennen ehkäisypillereitä varmaan jonkun kolme-neljä vuotta aikaansaamaan menkat, neljästi vuodessa, ja nyt sitten taas lapsienteon yhteydessä. Luin kyllä oireista, että rintojen arkuus kuuluu harvinaisempiin oireisiin. Jos tuo rintojen arkuus lakkaisi, kun viimeisen pillerin popsin eilen.
Nyt ei siis muuta kuin menkkojen alkua odotellessa ja kauniista auringonpaisteesta nauttiessa! Siinä hujahtaa tämä viikko.
lauantai 23. helmikuuta 2013
Kotiin loman jälkeen.
Eilen palasimme pikkuisen kanssa kotiin. Hauskaa oli, ei siinä mitään. Minä ja kaikki muutkin minilomaan osallistujat saivat lomasta kaiken irti ja nautimme täysin rinnoin.
Kolmesta tai neljästä päivästä jäi monen monta ihanaa hetkeä niin kameraan kuin muistoihin. Olimme joka päivä ainakin kahdesti ulkona ja pikkuinen nautti suunnattomasti niin pulkkailusta, mummin suksien päällä hiihtämisestä, jääpuikkojen katselusta ja lumipenkkaan heittämisestä jota säesti remakka nauru. Ja sisällä teimme vaikka mitä juttuja ja pikkuinen oli apuna kaikessa ruuanlaittoon kuuluvassa alusta aina astianpesuun asti. Oli kaikin puolin kivaa ja isovanhemmat olivat taasen ihan myytyjä, mutta samaan lauseeseen totesivat kuinka rankkaa pienen lapsen hoito on.
Eilen kotiintultuamme, kun mieheni oli tullut töistä kotiin, minulle iski pienoinen paniikkikohtaus. Mieheni meni käytävään pelaamaan pikkuisen kanssa palloa, kun tämä halusi. Minä menin sohvalle levähtämään ja siinä sitten pitkäkseni. Siinä tuntui, kuin en olisi saanut henkeä vähään aikaan ja tuntui siltä että tukehdun. Tunne hävisi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin ja ei se kauan kestänyt. Enemmän tunne kuin mikään muu.
Mietin jälkeenpäin illalla suihkussa tätä tunnetta ja mistä se johtui. Tulin tulokseen, että ehkä se johtui siitä että nyt olin kotona rauhassa ja tutut, tutuistakin tutuimmat, ihmiset ympärilläni. Kaikki siis hyvin ja saan olla kokonaan oma itseni. Mökillä kun olin taasen vanhempieni, noiden ihanien, seurassa. Heille emme ole kertoneet toisen lapsen yrittämisestä mitään. Se tekee olostani hankalaa ja jotenkin pitää suorittaa että päivät soljuisivat eteenpäin ja koko ajan olla tarkkana mitä puhuu. Sama myös anoppilassa. Mutta tämä on mieheni ja minun päätös, kerromme vasta kun olen raskaana. Niin kuin edellisellä kerralla. Osa minusta haluaisi kertoa, mutta näin on helpompi. Ei tule liikaa paineita ja kyselyitä, mutta joskus harmittaa.
Onneksi on pikkuinen ja isovanhemmilla aika kuluu hänestä huolehtimiseen. Se on ihanaa katseltavaa ja osallistuttavaa. Oli todella hyvä loma ja toisaalta pääsi erilailla irti tästä arjesta ja kaikesta. Ihana oli silti viime yö nukkua mieheni vieressä.
Kolmesta tai neljästä päivästä jäi monen monta ihanaa hetkeä niin kameraan kuin muistoihin. Olimme joka päivä ainakin kahdesti ulkona ja pikkuinen nautti suunnattomasti niin pulkkailusta, mummin suksien päällä hiihtämisestä, jääpuikkojen katselusta ja lumipenkkaan heittämisestä jota säesti remakka nauru. Ja sisällä teimme vaikka mitä juttuja ja pikkuinen oli apuna kaikessa ruuanlaittoon kuuluvassa alusta aina astianpesuun asti. Oli kaikin puolin kivaa ja isovanhemmat olivat taasen ihan myytyjä, mutta samaan lauseeseen totesivat kuinka rankkaa pienen lapsen hoito on.
Eilen kotiintultuamme, kun mieheni oli tullut töistä kotiin, minulle iski pienoinen paniikkikohtaus. Mieheni meni käytävään pelaamaan pikkuisen kanssa palloa, kun tämä halusi. Minä menin sohvalle levähtämään ja siinä sitten pitkäkseni. Siinä tuntui, kuin en olisi saanut henkeä vähään aikaan ja tuntui siltä että tukehdun. Tunne hävisi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin ja ei se kauan kestänyt. Enemmän tunne kuin mikään muu.
Mietin jälkeenpäin illalla suihkussa tätä tunnetta ja mistä se johtui. Tulin tulokseen, että ehkä se johtui siitä että nyt olin kotona rauhassa ja tutut, tutuistakin tutuimmat, ihmiset ympärilläni. Kaikki siis hyvin ja saan olla kokonaan oma itseni. Mökillä kun olin taasen vanhempieni, noiden ihanien, seurassa. Heille emme ole kertoneet toisen lapsen yrittämisestä mitään. Se tekee olostani hankalaa ja jotenkin pitää suorittaa että päivät soljuisivat eteenpäin ja koko ajan olla tarkkana mitä puhuu. Sama myös anoppilassa. Mutta tämä on mieheni ja minun päätös, kerromme vasta kun olen raskaana. Niin kuin edellisellä kerralla. Osa minusta haluaisi kertoa, mutta näin on helpompi. Ei tule liikaa paineita ja kyselyitä, mutta joskus harmittaa.
Onneksi on pikkuinen ja isovanhemmilla aika kuluu hänestä huolehtimiseen. Se on ihanaa katseltavaa ja osallistuttavaa. Oli todella hyvä loma ja toisaalta pääsi erilailla irti tästä arjesta ja kaikesta. Ihana oli silti viime yö nukkua mieheni vieressä.
maanantai 18. helmikuuta 2013
Kotimaan matkailua
Ihanaa. Olla kotona taas. Huomenna lähteä taas. Ei meitä paljon kotona tällä viikolla näy. Ihan hyvää vaihtelua tuolle pienimmälle ja kaikille. Sitten perjantaina on taas hyvä palailla kotiin ja arkeen viikonlopun merkeissä.
Viikonloppu vietettiin muorilassa koko kööri. Siellä oli eilen serkkupojan 2-vuotissynttärit ja juhlien saldo pikkaisen osalta: hymyä portaista, surua kattoon kopsahtaneesta poskesta, ihanuutta pianon pimputuksesta itse, oikein rehevää naurua äidin yritelmästä soittaa pianoa ja ihanuutta kaikista ihanista tarjottavista. Jouduimme lähtemään aikaisin kotiapäin, mutta luulen että kohta olisi tullut muutenkin väsy. Kotiin ehdimme eilen pimeästä ja loskasateesta juuri hiukan ennen tytön nukkuma-aikaa.
Sitä ennen perjantaina kävin osteopaatilla. Hyvä käynti. Edellisestä kerrasta oli aikaa varmaan kolme vuotta. Katseli muun muassa leikkuuarpeani vatsassa ja muutenkin pyysin ettäkeskittyisi hoitamaan sillä näkökulmalla, että vauva saisi tulla ja yksi tullut. Arvesta sanoi että oikein hyvä ja kiinnikkeitä ei ollut ollenkaan. Hyvä tietää. Muutenkin sanoi että minusta huokuu hyvä olo ja äitiys. Toivotti hyviä yrityksiä ja sanoi että uskoo kovin toisen lapsen tulemiseen näin lääkäriavusteisesti. Oli hyvä olo tuon jälkeen. Alunperin menin hoidattamaan tenniskyynärpäätäni joka taas oireillut. Edellisen kerran tuolloin kolme vuotta sitten. Hyvä käynti oli ja taas irtiotto tästä arjen tohinasta. Sanoinkin kiitoksia lepotuokiosta.
Nyt jo terolutit käynnissä. Eli tällä rintamalla taas noususuhdanne. Ehkä ensi kerralla tärppää. :)
Huomenna lähden pikkuisen kanssa loppuviikoksi vanhempieni mökille, vanhemmat tulee mukaan. Mies ja koira jäävät kaupunkiin, kun miehellä töitä. Kiva irtiotto sekin. Mökki ja sauna, niitä odotan.
Viikonloppu vietettiin muorilassa koko kööri. Siellä oli eilen serkkupojan 2-vuotissynttärit ja juhlien saldo pikkaisen osalta: hymyä portaista, surua kattoon kopsahtaneesta poskesta, ihanuutta pianon pimputuksesta itse, oikein rehevää naurua äidin yritelmästä soittaa pianoa ja ihanuutta kaikista ihanista tarjottavista. Jouduimme lähtemään aikaisin kotiapäin, mutta luulen että kohta olisi tullut muutenkin väsy. Kotiin ehdimme eilen pimeästä ja loskasateesta juuri hiukan ennen tytön nukkuma-aikaa.
Sitä ennen perjantaina kävin osteopaatilla. Hyvä käynti. Edellisestä kerrasta oli aikaa varmaan kolme vuotta. Katseli muun muassa leikkuuarpeani vatsassa ja muutenkin pyysin ettäkeskittyisi hoitamaan sillä näkökulmalla, että vauva saisi tulla ja yksi tullut. Arvesta sanoi että oikein hyvä ja kiinnikkeitä ei ollut ollenkaan. Hyvä tietää. Muutenkin sanoi että minusta huokuu hyvä olo ja äitiys. Toivotti hyviä yrityksiä ja sanoi että uskoo kovin toisen lapsen tulemiseen näin lääkäriavusteisesti. Oli hyvä olo tuon jälkeen. Alunperin menin hoidattamaan tenniskyynärpäätäni joka taas oireillut. Edellisen kerran tuolloin kolme vuotta sitten. Hyvä käynti oli ja taas irtiotto tästä arjen tohinasta. Sanoinkin kiitoksia lepotuokiosta.
Nyt jo terolutit käynnissä. Eli tällä rintamalla taas noususuhdanne. Ehkä ensi kerralla tärppää. :)
Huomenna lähden pikkuisen kanssa loppuviikoksi vanhempieni mökille, vanhemmat tulee mukaan. Mies ja koira jäävät kaupunkiin, kun miehellä töitä. Kiva irtiotto sekin. Mökki ja sauna, niitä odotan.
maanantai 11. helmikuuta 2013
Jännää
Uuden hoidon tarkka aikataulu on epäselvä vielä toistaiseksi osaksi. Mutta mikä selvisi tänään oli se, että se on ovulaationinduktio ja se tehdään alkukeväästä. Tiedän siis jo paljon. Jännää.
Tämä nyt käsillä oleva kierto on välikierto. Jossain vaiheessa (huomenna hoitaja lähettää viestiä ajasta, joka on ehkä hyvinkin pian) aloitan terolutit ja sitten alkavat kuukautiset (toivottavasti) ja uusi kierto ja uusi yritys (ja isompi annos Menopuria). Tämä tuleva yritys on sitten viimeinen toistaiseksi tätä laatua. Siis jos onnistuu loppuun asti hoidoissa ja jään piinailemaan taas kerran. Toivottavasti jää meidän kokonaan viimeiseksi hoidoksi ja saamme oman toisen kultamme juuri tästä hoidosta. Sitä toivon suuresti.
Ihanaa, kun tietää taas vähän lisää aikatauluja ja tulevaa. Ihanaa, kun pääsemme jo nyt kohta yrittämään vielä kerran näin, tutusti ja turvallisesti. Tuntuu hyvältä. Juuri oikealta.
Tätä uutista sain odotella pitkästymiseen asti tänään, mutta kun soitto vihdoin tuli, olivat uutiset hyviä. Välillä siinä tietenkin pikkuisemme heräsi päiväuniltaan ja yskiskeli ja röhi kauheasti. Näistä seurauksena oli myös kolme pikkuisen oksennusta ympäri sohvaamme ja hänen vaatteille, jotka vaihdoin kahdesti ja laitoin sohvan päällisen pesuun. Sellainen odotuksen ja oksennuksen päivä siis täällä.
Tämä nyt käsillä oleva kierto on välikierto. Jossain vaiheessa (huomenna hoitaja lähettää viestiä ajasta, joka on ehkä hyvinkin pian) aloitan terolutit ja sitten alkavat kuukautiset (toivottavasti) ja uusi kierto ja uusi yritys (ja isompi annos Menopuria). Tämä tuleva yritys on sitten viimeinen toistaiseksi tätä laatua. Siis jos onnistuu loppuun asti hoidoissa ja jään piinailemaan taas kerran. Toivottavasti jää meidän kokonaan viimeiseksi hoidoksi ja saamme oman toisen kultamme juuri tästä hoidosta. Sitä toivon suuresti.
Ihanaa, kun tietää taas vähän lisää aikatauluja ja tulevaa. Ihanaa, kun pääsemme jo nyt kohta yrittämään vielä kerran näin, tutusti ja turvallisesti. Tuntuu hyvältä. Juuri oikealta.
Tätä uutista sain odotella pitkästymiseen asti tänään, mutta kun soitto vihdoin tuli, olivat uutiset hyviä. Välillä siinä tietenkin pikkuisemme heräsi päiväuniltaan ja yskiskeli ja röhi kauheasti. Näistä seurauksena oli myös kolme pikkuisen oksennusta ympäri sohvaamme ja hänen vaatteille, jotka vaihdoin kahdesti ja laitoin sohvan päällisen pesuun. Sellainen odotuksen ja oksennuksen päivä siis täällä.
Tunnustus
Toiveikas Meille vauva -blogista antoi minulle tunnustuksen. Kiitos paljon siitä! Olen ihan hullun otettu siitä, että joku ylipäätään lukee blogiani ja ajatuksiani elämästäni, saati että antaa minulle tunnustuksen. Ihanaa, että luet minun kirjoituksiani ja jaat sinun ajatuksia kanssani.
Tämän tunnustuksen ohjeet ovat seuraavat:
Päätin, että omassa blogilistassani näet (kai) kaikki minun lukemat blogit ja voit niistä vapaasti valita. En siis suoraan linkitä tähän ketään vaan liitän ehdotuksen kurkata myös sitä mitä minä luen.
Hyvää päivänjatkoa! Täällä odotellaan soittoa ja tietoa jatkohoidoista. Huoh.
Tämän tunnustuksen ohjeet ovat seuraavat:
- Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
- Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
- Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin.
Päätin, että omassa blogilistassani näet (kai) kaikki minun lukemat blogit ja voit niistä vapaasti valita. En siis suoraan linkitä tähän ketään vaan liitän ehdotuksen kurkata myös sitä mitä minä luen.
Hyvää päivänjatkoa! Täällä odotellaan soittoa ja tietoa jatkohoidoista. Huoh.
lauantai 9. helmikuuta 2013
Pienen elämää ihmetellessä
Nyt on hetki hengähtää. Siis meidän pienimmäinen yökylässä isovanhemmilla. Yksi yö ja kaksi melkein kokonaista päivää ilman pientä elosalamaa jaloissa touhuamassa. Olen ehtinyt tänään niin paljon niin lyhyessä ajassa. Olen nopea ilman silmiä selässä. Mutta täytyy myöntää, että kun tietää toisella olevan kaikki hyvin niin helpottaa. Onhan se jo iso ja pitää antaa välillä touhuta muidenkin kanssa.
Hän pikkuiseni osaa jo vaikka mitä. Yksi päivä hän esitteli kuinka kiivetään keittiösaarekkeen päälle ja kuinka siellä sitten ollaan ja hommaillaan yhtä ja toista ja sitten tullaan alas jos tullaan. Äiti tietenkin varmistaa, ettei tipu alas väärin päin tai käy muita haavereita.
Viime viikonloppuna meidän marakatti onnistui sunnuntai-iltana kiipeämään sängystänsä laidan yli. Mieheni huutaa minulle suihkuun, että olohuoneessa on joku olento. Minä juoksen katsomaan ja marakattihan se siinä on. No, hirveän ylpeä hän oli saavutuksestaan. Siinä sitten vielä kaksi kertaa laitettiin pientä takaisin sänkyyn ennen kuin nukahti sinne. Vikalla kertaa vilkutti minulle pinnojen välistä ja laittoi pään alas.
Seuraavana aamuna otimme laidan pois sängystä. Ihanuus mikä uusi asia se oli pienelle. Hän meni koko ajan sänkyyn ja takaisin. Viikon hitti on ollut leikki jossa menee leikisti nukkumaan ja sitten pitää sammuttaa valot ja laittaa ovi kiinni. Sen jälkeen alkaa hirveä kuorsauksen matkiminen kuulua (mieheni kurosaa öisin ja ilmeisesti tämä kuuluu myös pienen huoneeseen). Sen jälkeen kohta syttyy valot ja ovi avautuu ja sieltä juoksee pieni halaamaan ja toivottaa tällä tavoin hyvät huomenet. Ja tämä toistuu ja toistuu. Aivan ihana!
Nukkuminen laidattomassa sängyssä on onnistunut hyvin. Yllättävän hyvin. Kerran vain on ollut päiväunille mennessä ongelmia saada toinen nukkumaan. Mutta siitäkin selvittiin ja nyt jo jää hyvillä mielin nukkumaan kun viemme hänet illalla nukkumaan ja sammutamme valot. On se joskus helppoa, yleensä. Mutta eikös se niin ole että tässäkin poikkeus vahvistaa säännön.
Nyt lähden mieheni kanssa syömään ilman kiirettä! Tänään on jo hyvä mieli kaikesta. Meidän vuoromme toisen lapsen suhteen tulee kyllä.
Hän pikkuiseni osaa jo vaikka mitä. Yksi päivä hän esitteli kuinka kiivetään keittiösaarekkeen päälle ja kuinka siellä sitten ollaan ja hommaillaan yhtä ja toista ja sitten tullaan alas jos tullaan. Äiti tietenkin varmistaa, ettei tipu alas väärin päin tai käy muita haavereita.
Viime viikonloppuna meidän marakatti onnistui sunnuntai-iltana kiipeämään sängystänsä laidan yli. Mieheni huutaa minulle suihkuun, että olohuoneessa on joku olento. Minä juoksen katsomaan ja marakattihan se siinä on. No, hirveän ylpeä hän oli saavutuksestaan. Siinä sitten vielä kaksi kertaa laitettiin pientä takaisin sänkyyn ennen kuin nukahti sinne. Vikalla kertaa vilkutti minulle pinnojen välistä ja laittoi pään alas.
Seuraavana aamuna otimme laidan pois sängystä. Ihanuus mikä uusi asia se oli pienelle. Hän meni koko ajan sänkyyn ja takaisin. Viikon hitti on ollut leikki jossa menee leikisti nukkumaan ja sitten pitää sammuttaa valot ja laittaa ovi kiinni. Sen jälkeen alkaa hirveä kuorsauksen matkiminen kuulua (mieheni kurosaa öisin ja ilmeisesti tämä kuuluu myös pienen huoneeseen). Sen jälkeen kohta syttyy valot ja ovi avautuu ja sieltä juoksee pieni halaamaan ja toivottaa tällä tavoin hyvät huomenet. Ja tämä toistuu ja toistuu. Aivan ihana!
Nukkuminen laidattomassa sängyssä on onnistunut hyvin. Yllättävän hyvin. Kerran vain on ollut päiväunille mennessä ongelmia saada toinen nukkumaan. Mutta siitäkin selvittiin ja nyt jo jää hyvillä mielin nukkumaan kun viemme hänet illalla nukkumaan ja sammutamme valot. On se joskus helppoa, yleensä. Mutta eikös se niin ole että tässäkin poikkeus vahvistaa säännön.
Nyt lähden mieheni kanssa syömään ilman kiirettä! Tänään on jo hyvä mieli kaikesta. Meidän vuoromme toisen lapsen suhteen tulee kyllä.
perjantai 8. helmikuuta 2013
Kyynel
Tein aamulla tai tuossa aamuyöstä testin. Huoh. Negatiivista vieläkin näytti. Testin jälkeen alkoivat sitten menkatkin. Olisivat voineet ilmoittaa aikaisemmin tulostaan niin en ehkä testiä olisi tehnyt. No, se on vain rahaa. Ja onhan ainakin nyt varmaa, ettei siellä ole mitään matkassa mukana.
Olen surullinen. Tietysti. Emme saa tästä kierrosta lasta. Olisimme kovasti halunneet. Minä ehkä miestäni enemmän.
Tällaista se elämä on. Joskus toiste sitten on meidän lapsemme aika tulla maailmaan. Näin ajattelen.
Muutama kyynel vierähti poskelleni. Kaikki haaveet toisesta, perheemme lisäyksestä, on taas kerran heitettävä romukoppaan, jotta ne voi taas kaivaa ylös sieltä kun olemme tässä pisteessä uudestaan.
Hei hei, lokakuun vauva.
En tiedä mitä seuraavaksi. Maanantaina hoitaja soittaa, ehkä silloin selviää mitä ja milloin.
Olen valmis seuraavaan OI-hoitoon, kyllä. Olen valmis yrittämään. En vain tiedä antavatko lääkärit enää yrittää tällä vai laittavatko he meidät kohti suurempaa haastetta. Kyllä sekin käy, mutta siihen taas kerran on jono ja se kestää. Mutta kestäköön, täällähän odotellaan kun on odottelemaan alettu.
Joten jossain vaiheessa se on taas hei klinikka ja ihanat parkkausmahdollisuudet. Täältä tullaan ja mikään ei enää pysty minua kaatamaan, vai pystyykö?
Olen surullinen. Tietysti. Emme saa tästä kierrosta lasta. Olisimme kovasti halunneet. Minä ehkä miestäni enemmän.
Tällaista se elämä on. Joskus toiste sitten on meidän lapsemme aika tulla maailmaan. Näin ajattelen.
Muutama kyynel vierähti poskelleni. Kaikki haaveet toisesta, perheemme lisäyksestä, on taas kerran heitettävä romukoppaan, jotta ne voi taas kaivaa ylös sieltä kun olemme tässä pisteessä uudestaan.
Hei hei, lokakuun vauva.
En tiedä mitä seuraavaksi. Maanantaina hoitaja soittaa, ehkä silloin selviää mitä ja milloin.
Olen valmis seuraavaan OI-hoitoon, kyllä. Olen valmis yrittämään. En vain tiedä antavatko lääkärit enää yrittää tällä vai laittavatko he meidät kohti suurempaa haastetta. Kyllä sekin käy, mutta siihen taas kerran on jono ja se kestää. Mutta kestäköön, täällähän odotellaan kun on odottelemaan alettu.
Joten jossain vaiheessa se on taas hei klinikka ja ihanat parkkausmahdollisuudet. Täältä tullaan ja mikään ei enää pysty minua kaatamaan, vai pystyykö?
tiistai 5. helmikuuta 2013
Sateenkaari
Viime keväänä. Ennen kuin olimme taas tässä kierteessä hoitojen suhteen. Silloin kun emme olleet vasta kuin alussa, kun meidät laitettiin odottamaan ja odottamaan. Ajallisesti odotimme kait tuota psykiatrin käyntiä.
Ajelin yhtenä jo keväisenä iltana, valoisana sellaisena salille. Siinä ajellessani sadekuuro oli väistymässä ja aurinko paistoi vielä kirkkaasti muualla. Siinä eteeni avautui suora tie ja sen päässä suuri sateenkaari. Ei kuitenkaan yksi riittänyt vaan alla heikompi, toinen. Aivan upean näköistä oli ja upea tunne valtasi minut, sellainen, että kaikki sujuu hyvin ja mallillaan.
Silloin mietin jo tätä prosessia. Näin silloin sateenkaaren päässä onnellisen perheen, jossa on kaksi lasta. Tuolloin lupasin itselleni viimeistään ensi vuonna keväällä pysähtyä ja katsoa missä ollaan. Mieluusti jo pikkuinen hyvin isona mahassani mukana matkassa.
Salilla, sinä iltana mietin vaikka mitä. Sali on ollut minun selviytymiseni tämän koko prosessin ajan. Se on paikka, jonne pääsen purkamaan ajatuksia samalla kun kuntoilen ja teen kroppaani paremmaksi paikaksi asua sen yhdeksän kuukautta.
Noita sateenkaaria nyt varsinkin muistelen ja ajattelen, että jospa ja kunpa. Voih. Niin pikkuinen, täällä olisi paikka sinulle ja sinua haluttaisiin kovin maailmaan, juuri tähän, nyt.
Ajelin yhtenä jo keväisenä iltana, valoisana sellaisena salille. Siinä ajellessani sadekuuro oli väistymässä ja aurinko paistoi vielä kirkkaasti muualla. Siinä eteeni avautui suora tie ja sen päässä suuri sateenkaari. Ei kuitenkaan yksi riittänyt vaan alla heikompi, toinen. Aivan upean näköistä oli ja upea tunne valtasi minut, sellainen, että kaikki sujuu hyvin ja mallillaan.
Silloin mietin jo tätä prosessia. Näin silloin sateenkaaren päässä onnellisen perheen, jossa on kaksi lasta. Tuolloin lupasin itselleni viimeistään ensi vuonna keväällä pysähtyä ja katsoa missä ollaan. Mieluusti jo pikkuinen hyvin isona mahassani mukana matkassa.
Salilla, sinä iltana mietin vaikka mitä. Sali on ollut minun selviytymiseni tämän koko prosessin ajan. Se on paikka, jonne pääsen purkamaan ajatuksia samalla kun kuntoilen ja teen kroppaani paremmaksi paikaksi asua sen yhdeksän kuukautta.
Noita sateenkaaria nyt varsinkin muistelen ja ajattelen, että jospa ja kunpa. Voih. Niin pikkuinen, täällä olisi paikka sinulle ja sinua haluttaisiin kovin maailmaan, juuri tähän, nyt.
maanantai 4. helmikuuta 2013
Tyhmä minä.
Tein eilen testin. Tyhmä minä. Ei vielä olisi saanut, mutta en jaksanut odottaa. Jos siellä vaikka se plussa olisi ollut. No, ei ollut. Varmaakin varmempi nega. Pöh.
Kuinka suurella todennäköisyydellä se vielä muuttuu plussaksi? Onko jollain henk.koht. käynyt näin?
En millään jaksaisi uskoa, että siellä ei ole ketään matkassa mukana. Menkat sitten viimeistänsä paljastavat totuuden. Loppuviikkoa siis odotellessa. Eilen yöllä mahaa kirsi niin kovaa ja oli tosi etova olo. Se tuli, vessanpöntölle menin istumaan ja vadinkin otin viereeni, mutta ei mitään. Tiedä häntä, yleensä mulla ei tuollaisia ole, raskaudessa kylläkin joo.
Nyt vaan kaipaan runsaasti onnea matkaan tälle viikolle!
Kuinka suurella todennäköisyydellä se vielä muuttuu plussaksi? Onko jollain henk.koht. käynyt näin?
En millään jaksaisi uskoa, että siellä ei ole ketään matkassa mukana. Menkat sitten viimeistänsä paljastavat totuuden. Loppuviikkoa siis odotellessa. Eilen yöllä mahaa kirsi niin kovaa ja oli tosi etova olo. Se tuli, vessanpöntölle menin istumaan ja vadinkin otin viereeni, mutta ei mitään. Tiedä häntä, yleensä mulla ei tuollaisia ole, raskaudessa kylläkin joo.
Nyt vaan kaipaan runsaasti onnea matkaan tälle viikolle!
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Ylä- ja alamäkiä
Tässä piinapäivissä on ollut taas kerran hyvää ja pahaa. Nyt mennään huonon puolella, mutta ylös voidaan kavuta hetkessä.
Huonoina hetkinä tuntuu, etten minä saa sitä toista pientä viereeni tuhisemaan tällä kertaa. Kaikki on turhaa ja miksi mä tätä teen. Tuntuu myös että jo valmiiksi ostettu testi polttelee tuolla kaapissa. Jotenkin haluaisin sen jo tehdä ja jotenkin tuntuu että en raaski päästää kuitenkaan irti tästä tilanteesta. Tuudittaudun välillä tunteeseen, että siellä on elämää mahassani.
Nyt olo jo parempi. Toisaalta kun nämä kaksi puolta tunnistaa itsessä ja osaa elää niiden kanssa niin hyvä. Jokaisessa meissä on joskus ainakin se huono puoli joka haluaa maalata pirut seinälle, uskoisin. Itse en kuitenkaan pidä tuossa pahassa tunteessa olotilasta joten aina käännän asiat hyväksi. Jos ei lasta tule tällä yrittämällä niin ensi kerralla sitten tai sitten ei ollenkaan.
Mutta ensin elän tässä ja nyt. Nyt tuntuu hyvältä, kun testipäivä lähenee vauhdilla mutta kuitenkin onvielä niin kaukana. Saan aikaa kuvitella ja elää unelmissani seuraavasta vauvasta ja vauvantuoksuisesta ensi syksystä. Sillä välin mieheni ja lapseni potevat flunssaa ja ollaan oltu neljän seinän sisässä koko viikonloppu. Pitsi koiranulkoilutukset. Eilen innostuin zumbailemaan ekan kerran mun flunssan ja kivaa oli. Tänään illalla ajattelin mennä salille, kun mieheni sanoi jo pärjäävänsä taaperon kanssa. Näistä kaikista asioista tulee hyvä mieli ja hetkeksi vauva unohtuu.
Huonoina hetkinä tuntuu, etten minä saa sitä toista pientä viereeni tuhisemaan tällä kertaa. Kaikki on turhaa ja miksi mä tätä teen. Tuntuu myös että jo valmiiksi ostettu testi polttelee tuolla kaapissa. Jotenkin haluaisin sen jo tehdä ja jotenkin tuntuu että en raaski päästää kuitenkaan irti tästä tilanteesta. Tuudittaudun välillä tunteeseen, että siellä on elämää mahassani.
Nyt olo jo parempi. Toisaalta kun nämä kaksi puolta tunnistaa itsessä ja osaa elää niiden kanssa niin hyvä. Jokaisessa meissä on joskus ainakin se huono puoli joka haluaa maalata pirut seinälle, uskoisin. Itse en kuitenkaan pidä tuossa pahassa tunteessa olotilasta joten aina käännän asiat hyväksi. Jos ei lasta tule tällä yrittämällä niin ensi kerralla sitten tai sitten ei ollenkaan.
Mutta ensin elän tässä ja nyt. Nyt tuntuu hyvältä, kun testipäivä lähenee vauhdilla mutta kuitenkin onvielä niin kaukana. Saan aikaa kuvitella ja elää unelmissani seuraavasta vauvasta ja vauvantuoksuisesta ensi syksystä. Sillä välin mieheni ja lapseni potevat flunssaa ja ollaan oltu neljän seinän sisässä koko viikonloppu. Pitsi koiranulkoilutukset. Eilen innostuin zumbailemaan ekan kerran mun flunssan ja kivaa oli. Tänään illalla ajattelin mennä salille, kun mieheni sanoi jo pärjäävänsä taaperon kanssa. Näistä kaikista asioista tulee hyvä mieli ja hetkeksi vauva unohtuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)