Haipakkaa

Juu. Eli ei kiirettä, mutta muuten tuntuu koko ajan olevan menoa ja meininkiä. Sitä ei yhtään vähennä tuon pienen unettomuus iltaisin. Se on viikonlopun aikana pistänyt meidät vanhemmat koetukselle. Toivon tämän olevan taas vaihe, joka ei kestäisi kauan.

Huomenna vappua juhlimassa vanhemmillani. Sieltä suunttaamme matkalle, me kaksi. Kaksi perheen pienintä, lapsi ja koira, jäävät isovanhempien luokse hoitoon. Ihanuus!

Hyvää vappua kaikille!

Pienen kanssa

Pikkaisen kanssa lentää päivät kuin siivillä. On ihanaa kun kevät tulee ja sitä saa ihmetellä toisen kanssa. Joskus mietteeni eksyy johonkin syvälle lapsettomuuteen ja muuhun, mutta onneksi toinen pieni tytön tyllerö saa hyvin äkkiä muuta ajateltavaa.

Kaikki on toistaiseksi siis hyvin. Menkkoja odotellaan alkavaksi milloin vaan. Toivottavasti ei tule pitkä odotus.

Uutena asiana pienellä on että hän haluaa jonkun leikkimään tai lukemaan kanssaan hänen huoneeseen. Ennen olohuone on kelvannut mainiosti. Ja jos ei kukaan tule alkaa hirveä itku jota kestää niin pitkään että joka tulee. Toinen merkittävä piirre toisessa on ei sana ja sen käyttö koko ajan. Siis omaa tahtoa alkaa löytyä yhä lisää, kun sitä ennenkään ei ole puuttunut. Mutta tämä kaikki on vain hyvä asia ja kasvamista.

Eipähän täällä ainakaan tule aika pitkäksi ja ulkoilua riittää.

Nyt olen yksin kotosalla ja toista nukuttamassa. Meillä kun nukuttaminen tapahtuu huoneen ulkopuolella vahtimalla. Jos lapsen pää ovenraosta pilkistää tai lamppu syttyy niin mennään laittamaan sänkyyn. Toiminut meillä näin. Harvoin mutta joskus saanut tunnin jälkeen mennä ja valvoa sängyn vieressä toisen nukahtamista. Olen huomannut myös sen, että päiväunet maksimissaan kaksi ja puoli tuntia muuten tulee vaikeuksia nukahtamiseen. Tänään pikkuinen nukkui kolmen tunnin päikkärit joten vaikeuksia tiedossa, mutta katsotaan. Unikaverina hänellä on uninorsu, tyyny ja unirätti. Tutti toistaiseksi. Matkan jälkeen siitäkin luovutaan.

Tässäpä turinaa. Nyt toista sänkyyn laittamaan.

Hetkiä

Saada nauraa lapselle kun hän harjoittelee kuperkeikkaa. Vasta pään laitto alas onnistuu ja sitten kummallinen kiepsahdus oikeinpäin tai äidin avustamana ympäri ja alas selälleen ja oikein kunnon nauru päälle. Ihanaa.

Saada olla salilla yksin ja tietää, että kotona kaikki hyvin.

Kun pikkainen rientää kesken leikkiensä halaamaan. Se sulattaa sydämen.

Päiväunet. Onnistuneena aikaa itselle niin jaksaa taas niiden jälkeen touhuta.

Koira ja tyttö. Mikä ihana yhtälö. Tyttö sanoo jo koiran nimen paremmin ja paremmin. Usein pysähtyy katsomaan koiraa ja heiluttaa sille kun koira jää kotiin.

Pallomeripallot ja lauantaiaamu. Käytävä auntomme ulkopuolella sai uuden ilmeen. Sitten äiti keräsi pallot ja mentiin partsille jossa taas uudestaan levitys. :)

Tytön ilme lenkillä vaunuissa, kun saanut jääpuikon käteensä. Se tietysti eksyi suuhun ja sitten aina katsellaan lenkeillä onko jääpuikkoja. Nyt ne jo menneen talven lumia.

Ulkona rapakot, purot, sulava lumi ja sen alta paljastuva maa. Ihanaa ulkonaolemista ja tekemistä pienen kanssa, joka itkua tuhertaen lähtee sisälle.

Kaikkia näitä ja monta muuta ihanaa hetkeä muistellessa tulee hyvä mieli. Ihana pikkuinen. Olet hurjan rakas. Ehkä vielä jonain päivänä rinnallasi on sisarus.

Pelille piste

Tänään kinikalla ultrassa todettiin että huh huh. Munarakkuoita oli yhtäkkiä kypsynyt liikaa. Eli siellä oli kolme suurta rakkulaa. Jos olisi ollut vain kaksi niin hoitoa olisi jatkettu ehkä, mutta kolme oli liikaa. Joo. Yksi olisi ollut hyvä.

Peli sai aikaisen pisteen.

Totutellaan taasen tähän.

Nyt alussa ja menkkoja odotellaan. Huoh.

On tämä. Ja kesätauko ja kaikki. Lääkäri tuumasi että voithan kesälläkin yrittää, mutta aikoja vain vähemmän kuin muulloin. Eivät siis olekkaan kokonaan kiinni. Kumma, mutta kannaltani parempi näin.

Tässä kierrossa siis nyt on kondomi käytössä loppuajan, koska eivät halua kaksoisraskautta minulle näin puoliluomusti. Tylsää, että kun mahdollisuus raskautua niin ei saakkaan. Eihän kaikki munasout välttämättä hedelmöity. Niinhän ei käynyt viimekään kerralla. Mutta lääkärit eivät ota riskejä etenkään minun kohdallani. Huoh. Inhoittavaa olla erilainen.

Kun menkat alkavat niin odotan kierron 15. päivään ja sitten 10 päivää primoluteja ja menkat akavat taas, håppas så.

Nyt vain itku meinaa tulla silmään. Annan tulla, kun pieni nukkuu. Tai ainakin sisäisesti itken ja silmäkulmassa on kyynel, molemmissa. Kokoan itseni taas joskus tänään.

Hei hei taas vauvahaaveet, olette hieman kauempana ja useamman pistelyn päässä.   

Rukous

Joskus sisimpäämme kasvaa ilon kukkamaa
Kaikki on niin hyvin että ihan naurattaa
Silloin tuntuu että rukouskin siivet saa
Taivaan Isän luokse kiitoslaulu kohoaa

Rukous on silta luokse Jumalan
Rukous on polku luokse auttajan
Rukous on lintu, joka lentää taivaaseen
Rukous tuo rauhan sydämeen

Joskus synkkä pelko hiljaa hiipii sydämeen
Moni kantaa huoliansa aivan yksikseen
Pimeyden läpi kulkee rukouksen tie
Älä yksin pelkää, huolet Jumalalle vie

Rukous on silta luokse Jumalan
Rukous on polku luokse auttajan
Rukous on lintu, joka lentää taivaaseen
Rukous tuo rauhan sydämeen

Älä turhaan luule, ettet osaa rukoilla
Rukoukseen ei tarvitakaan paljon sanoja
Taivaan Isä kuulee pienen huokauksenkin
Tarpeesi Hän tietää sinuakin paremmin

Rukous on silta luokse Jumalan
Rukous on polku luokse auttajan
Rukous on lintu, joka lentää taivaaseen
Rukous tuo rauhan sydämeen 

Näitä  laulun sanoja kuuntelin eilen ajaessani kotiin salilta. Ulkona satoi vettä ja olo oli toisaalta hyvä keskirankan treenin jäljiltä, mutta toisaalta aivan maassa kun tämä vauva-asia ei etene oikein mihinkään vielä. Autossani kuuntelen joskus radiota ja tällä kertaa satuin kristilliselle radiokanavalle, jossa keskusteltiin rukouksesta ja siitä, miten aina ei vastausta tule aivan heti mutta Jumala silti kuulee.

Tämä laulu tuli lähetyksessä. Tuli hyvä olo. Juuri tätä tarvitsin. Laulu antoi minulle voimaa, paljon ja kummasti.

Tätä laulua olen laulanut monesti ripareilla. Tuli olo, että aivan kuin Jumala oisi tiennyt, mitä tarvitsen juuri nyt tähän hetkeen. Muistan siis rukoilla vastaisuudessakin asioiden puolesta. Minusta kun rukoilua on jo pelkkä asioiden ajattelu rukoukseksi ilman sanoja kuten laulussakin sanotaan ja sen jälkeen on hiukan helpompi olla ainakin minun.

Äh...

Loppuviikosta oli lääkäri ja klinikkakäynti. Ultrassa näkyi taas samaa kuin viime kerralla. Kauheasti oli pieniä pieniä rakkulanalkuja, mutta yksikään ei ollut toista suurempi. Lääkäri ei uskaltanut määrätä lisää lääkkeitä vaan näillä mennään viikonlopun yli ja maanantaina taas tavataan ja ultrataan.

Olen ymmälläni. Miksi ei suuremmilla lääkeannoksilla kasva rakkuloita vikkelämpää vaan ne jumittavat. Uskomatonta. Oma keho tuntuu nyt pettäneen minut useasti. Ensin menkkojen kohdalla ja nyt sitten tämä tässä kierrossa.

Täytyy vain uskoa, että se oikea rakkula vain odottaa siellä ja alkaa kasvamaan sitten kun se on valmis. En suostu menettämään toivoani tämän kierron suhteen.

Jännittää.

Alkuviikosta olin taasen klinikalla käymässä. Ultran tulos oli huono tai hyvä, miten sen nyt ottaa. Eli rakkuloita oli ja hiukan olivat suurentuneet mutta vielä ei johtotähteä ollut. Huoh. Sain menopurin lisäksi pistettäväksi Gonal-f-kynän. Siis hiukan suurempi annos hormooneita.

Huomenna olen menossa taas tarkastukseen. Toivon kovasti, että nyt olisi jotain tapahtunut.

Ainakin kivut ovat alamahassa lisääntyneet, mutta menevät kyllä pois yhtä nopeasti kuin tulevatkin. Iltaisin pistämisen jälkeen sattuu hiukan enemmän ja välistä on pää kipeä. Hyviä merkkejä nämä mielestäni. Vaan toivon, että vain yksi rakkula on lähtenyt kasvamaan ja edetään sitten sen mukaan. Kukaanhan ei tätä ei tiedä ja huomenna se sitten selkenee.

Lääkäri vain viimeksi sanoi, että nyt elät jänniä aikoja. :) Niihin aikojen tuloksiin ei vain itse oikein pysty vaikuttamaan.  Onneksi pikkainen on pitänyt minut työn touhussa ja täyttää hyvin päivät kuraleikeillään ja ties millä muulla. Se on hyvä.

Niitä näitä

Tällä menneellä viikolla on ollut vaikka mitä tapahtumaa ja menoa ja meininkiä. Se on hyvä se. Ja jos ei muuta niin tyttömme kanssa pihalla olen ollut kun aurinko on paistanut ja pieni tykkää kauheasti uitella vesilätäköitä ja uida melkein itsekin niissä.

Olen löytänyt uudestaan innon käydä salilla ja nautin siitä. Se on ihanaa kun hiki virtaa ja saa hetken aivan itselle. Toinen löytö on zumban vatsa cd, hyvin tehokasta ja saa hien pintaan taas aivan huomaamatta. Myös pitkät lenkit perheen kanssa on aloitettu kun nyt tietkään eivät ole liukkaat. Kohta taasen pääsee kesälenkeille metsään hiekkateille. Ihanaa!

Keskiviikkona oli klinikkakäynti. Samoilla Menpur-annoksilla mennään. Ultassa ei näkynyt vielä isoja eikä pieniäkään johtavia munarakkuloita, mutta kohdun seinämä oli kasvanut. Labrat otettiin vasta käynnin jälkeen, koska sitä ennen olin kyllä odotellut vuoroani 45 minuuttia mutta ei ehtinyt vuoronumero minuun. Sanoivat että soittavat jos labroissa jotain hullusti, ei ollut kun soittoa ei tullut.

Kyselin myös jatkosta tämän hoidon jälkeen. Sanoivat, että aina hoidon jälkeen he pysähtyvät, katsovat mennyttä ja pohtivat. Mutta lääkäritäti sanoi, että jos en tule raskaaksi ja hoito menee nyt samalla lailla kuin edelliset niin vielä pysytään OI-hoidoissa. Tämä on hyvä asia minunkin mielestäni. Mutta katsotaan tämä hoito nyt ensin.

Oireista. Ei niin mitään. Välillä ihan harvoin joitain tuntemuksia alavatsassa ja sitten on mielialanvaihtelut ja finnit. Ihan erilaisia oireita mitä viime kierroissa. Kummaa. Mutta en valita, sillä nämä "oireet" ovat paljon kivempia ja helpommin hallittavissa kuin kivut ja kolotukset päässä ja mahassa.

Näin. Näillä mennään ja kesä tulee vauhdilla, tänään jo oli kevättakki päällä, kun otettiin omaa aikaa mieheni kanssa kaupungilla leffan merkeissä.