Olen ajatellut paljon viime aikoina miestäni ja eloa hänen kanssaan. Olen jo tuntenut ja seurustellut tai ollut naimisissa hänen kanssaan pienen tovin, joka tarkoittaa noin kolmannesta elämästäni. On ihanaa kun tietää, että toinen on vierellä ja on joku johon voi aina luottaa ja turvata. Mutta toisaalta en pidä suhdettamme itsestäänselvyytenä ja yritämme puhua kaikesta ja jos toinen muuttuu ja kasvaa yritän kasvaa hänen mukanaan.
En olisi ikinä uskonut löytäväni tällaista miestä. Miestä joka rakastaa ja tukee kaikessa niin ylä kuin alamäessäkin. Niin paljon olemme kokeneet ja nähneet vuosien aikana ja kaikki tuntuu hyvältä ja siltä että asiat kuuluivatkin mennä näin.
On myös onni, että aviomieheni on uskaltanut päästää minut maailmalle
koittamaan siipiäni kesätöissä ja opiskeluissa. Arvostan sitä hurjasti.
Mutta myös minä päästäisin hänet ja kyllähän hän matkustaakin yksinkin. Arvostan hänessä monia asioita, mutta yksi nyt lapsen myötä tullut on huolehtivaisuus ja osallistuminen. Ne ovat tärkeitä tekijöitä kun puhutaan kuinka paljon lapsi isäänsä näkee.
Odotan innolla tulevaa aikaa, jonka toivottavasti saan jakaa tämän upean miehen rinnalla rakastaen häntä ja tuntien tulevani rakastetuksi. Paljon elämänohjeita voisin tässäkin vaiheessa antaa, mutta ne ovat mielestäni turhia, sillä jokainen parisuhde on omanlaisensa. Meidän kohdallamme puhuminen kaikesta on ollut avainsana. Sillä olemme aukaisseet vaikeitakin asioita ja päässeet yhteisymmärrykseen. Myös olen noudattanut sitä, ettei nukkumaan mennä vihaisena toiselle vaan aina hyvillä mielin.
Tälläista tänään! Nyt vauhtihirmua nukuttamaan päiväunille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti