Elämä on yhdellä kertaa katsottuna täynnä odotusta. Hoidot alkavat sitten joskus. Niin kaukana mutta sittenkin ihan kulman takana. Mutta pitää muistaa, ettei vain tulevassa saa elää vaan tässä ja nyt. Siitä pitää meidän pienimmäinen huolen, ei äidin huomiota välillä riitä muuhun. En ole jotenkin ehtinyt tännekään kirjoitella. Ja olen itse kehittänyt rytmin viikkoon tekemisen merkeissä joten ihan hauskaa on ollut. Huomaa kun toinen kasvaa silmissä ja sitä on ihana olla aina todistamassa. Jotenkin hullua ajatella, että sen päiväkotiin laittaisin, mutta kyllähän sekin vaihe tulee.
Uusia harrastuksia pienen kanssa on tullut aloitettua muutama. Jostain artikkelista luin, että kotihoidossa olevat lapset saavatkin harrastaa. Mielestäni harrastukset ja toiminta on ainakin meidän kohdalla ok. Minun jälkikasvuni ei pitäisi koko päivän hengauksesta kotosalla. Se on niin tylsää ja sitten sillä alkaa leikit tulla hurjiksi. Eli vähintään ulos on päästävä. Meillä on temppis ja muskari ja sitten seurakunnan perhekerhot. Kaikki aina varauksella, että pienen mukaan mennään ja eletään. Mutta on se vaan kiva seurata pienen aivoituksia ja sitä touhun määrää ja energiaa. Siinä äiti on välillä kyllä helisemässä ja päiväunia tarvitaan isot ja pienet meillä. :)
Mitä siellä kulman takana odottaa... saas nähdä. Toivottavasti paljon hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti