sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Elämää ei sen vähempää

Missä mennään nyt lokakuun lopulla.

Tässä kuussa koko perhe on ollut flunssan kourissa. Minä jo toista viikkoa, ei ole hauskaa kun lapsi on jo melkein terve ja itse haluaisi vaan levätä, mut ei voi. No, toivottavasti tämä menee nyt nopeasti pois. Kyllä jo tuntuu paremmalta, mutta en vielä lähtisi salille huhkimaan. Plääh, tylsää. Kohallani tuntuu, että flunssa on jokasyksyinen kaveri, jota ei ikinä muista etukäteen. Tämä flunssakierre on aiheuttanut yhdessä lapsen hampaittentulon kanssa meillä pienoista harrastuksista poisjäämistä ja sisällä oloilua. Kyllä perjantaina piti päästä aikaisin ulos katselemaan ensilunta ja valkeutta. Sen jälkeen oli taas hyvä mieli. Joka päivältä olen etsinyt jotain hauskaa ja kivaa, jotta ei täysin tylsää ole. Pieniä asioita olen etsinyt ja usein ne liittyvät esikoisen elämään ja uuen ihmettelyyn.

Yksi asia on Terolut-kuuri. Kuuri kestää 10 päivää, jonka jälkeen aina minulla on kolmen päivän sisällä alkanut kuukautiset. Siis joka päivä olen saanut ottaa yhden pillerin ottaa ja joka päivä on hoitojen aloitus ollut päivän lähempänä. Nyt on menossa odotus ja odotus, eli kuukautisia ja ensimmäistä kiertopäivää odotellessa. Sitten pitäisi soitella klinikalle ja aloittaa hiodot. Jes, jo tässä vaiheessa olen. Olen kovin asennoitunut seuraavaan hoitorupeamaan ja siihen jos jo ekalla kerralla tärppäisi, katsotaan. Ensin vielä vaikka mitä marraskuun aikana tiedossa. Eli hoitoa luvassa ellei joku nyt mene täysin pieleen. Hyvällä mielellä odotan hoitoja, kun kaikki esikoisen hoidot on järjestetty noin ylipäätään hoitojen ajaksi ja kaikki on parhain päin. Tietenkin takana piilee pelko taas epäonnistumisesta ja hoitokierteestä, mutta pitää elää vain tässä ja nyt ja tätä hetkeä niin selviää.

Nyt ulos, tai kohta, tuonne ihanaan aurinkoiseen ja pikkupakkassäähän. :) Se on loppuflunssallekin hyväksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti