Tänä viikonloppuna tarkkaanottaen eilen juhlittiin pikkuisen kaksivuotissynttäreitä, jotka olivat viikolla. Hauskaa oli ja juttua riitti. Lahjoja pikkuinen sai paljon. Hän loisti päivänsäteenä koko päivän ja riensi vastaanottamaan jokaisen vieraan ja lahjan suurella tarmolla. Ihana päivä, jonka eteen kannatti nähdä vaivaa. Oli ihana nähdä kuinka kaikki viihtyivät ja kaikilla oli hauskaa, kuumuudesta huolimatta.
Pikkuinen oli mukana myös juhlien järjestelyissä ja kaikessa. Torstaina kävimme kaupassa, toki olimme hankkineet tavaroita juhliin jo pitkin toukokuuta. Perjantaina oli leipomispäivä ja pienen pihallemeno jäi kun ensin äiti ja sitten isä leipoi. Voi sitä ihastuneisuuden määrää kun saattoi itse äidin avustamana laittaa kuppiin jauhoja ja katsella mitä tehdään. Taikinan nuoleminen oli lempipuuhaa ja uunissa olevien leivonnaisten katselu.
Ihanuus. Tyttö myös oppi näyttämään kaksi kun kysyttiin ikää. Voi, pieniä ihania asioita. Näistä on syytä nauttia jatkossakin. Vaikka jatkossa hiukan vähemmän. Syksyllä pieni jo menee päiväkotiin, kun varmistin paikan. Minulla taasen on työnhaku kovassa käynnissä. Muutoksia ilmassa. Toivottavasti yksi muukin kauan toivottu asia toteutuisi tällä kertaa.
Myös olen saanut tietooni kahden äidin raskauden. Molempia onnittelin, muuhun en pystynyt. Toinen on pihaltamme ja sain tietää aika viimeisenä ilmeisesti, kun niin tottuneesti puhui. Tämä äiti oli talvella sitä mieltä, että yksi vielä olisi tervetullut ja että täytyy alkaa puhua miehen kanssa. Toinen äiti oli eilisissä juhlissa. Kaverini. Hän sanoi vuosi sitten ettei heille tule toista, koska mies ei halua. Miehen pää on saatu käännettyä näemmä. Tästäkin raskaudesta muut kaverini tiesivät ilmeisesti jo.
En haluaisi tulla toisten raskauksista huonolle päälle ja yritän nähdä valoisat puolet. Nehän ovat vain hieno ja upea juttu. Ei ennen ole sattunut näin kovaa. Miksi ei ollut meidän vuoromme. Voin kyllä antaa toisille ilon iloita raskaudesta, mutta kunhan eivät vain oleta että minun täytyisi yltää enempään jos en jaksa. Joskus jaksan ja joskss taas tuntuu että maailma potkii päähän ja lujaa. Sellaista se elämä on.
Mutta nyt alkaa kohta uusi viikko. Mieheni ensimmäinen lomaviikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti