Koirani, mopsi sellainen. Se ansaitsee aivan oman merkinnän. Jo elämää nähnyt ja kokenut otus. Niin rakas omalla tavallaan. Ainutlaatuinen yksilö.
Mopsi oli vierellämme jo kolme asuntoa sitten. Niistä ajoista on kohta jo kahdeksan vuotta. Nopeasti se aika hujahtaa. Pentuna se oli vilkas ja leikkisä, useita vuosia. Oli sillä silloinkin hyvät hetkensä, jolloin saattoi vaan olla sohvalla ja rötköttää. Mutta puhtia piisasi ja vauhtia riitti.
Pikkuhiljaa se on vanhentunut. Samalla tullut rakkaammaksi toinen. Nytkin tuossa sohvalla makoilee. Ei enää pakkasista tykkää ja vain pakosta tekeekin ihan pienistä pienimmän lenkin tuolla ulkona. Sama kesäkuumalla. Sen lempisää on siisnä plus kymmenen ja ei sada. Se on kyllä mustakin hyvä sää.
Nykyisin siis nyt talvella ei toisesta ole pitkälle lenkille lähtijäksi. Minä kyllä menen ja tuntuu oudolta lenkkeillä ilman koiraa. Mutta ehkäpä vielä hyvällä säällä lenkkeilemme yhdessäkin. :) Ainakin toivon näin.
Meillä koira sai alusta asti tulla haistelemaan lasta. Lapsen ja koiran yhdessäelo on sujunut hyvin. Aku lähinnä lähtee pois jos tulee tiukat ja tukalat oltavat. Kertaakaan ei ole edes murissut pienimmälle.
Olet koiran rakas lisä tähän perheeseen. Sinusta välitän juuri sellaisena kuin oot.
Ihana kirjoitus. Meillä on myös koira ollut jo ennen lasta, kultainennoutaja. Niin mahdottoman rakas! On ollut niin ilahduttavaa huomata miten hienosti koira on suhtautunut lapseen ja ottanut osaksi laumaansa. On ollut kiltti, hellä ja varovainen aina, eikä hermostu koskaan. Ja nyt kun tyttökin on jo 2v, on hänkin alkanut löytää koirasta itselleen kaverin, halailee ja leikkii hänen kanssaan. Välillä pötköttelevät yhdessä lattialla, tyttö koiraan nojaten. Kaunis yhteinen kunnioitus. Mikä ilo lemmikki perheessä onkin :)
VastaaPoistaNiin samalla huolta ja vaivaa mutta se minkä lemmikit ottavat sen ne myös tuhatkerroin antavat. Tämän olen todennut kerran jos toisenkin. Hauska kuulla muidenkin kokemuksia lemmikeistä! Ihanaa että teilläkin sujuu yhteiselo!
Poista