On ollut ihana ja samalla raskas kesä. Menoa on riittänyt vaikka kuinka ja kotona nyt kahden viime viikon aikana on ehtinyt vain pyörähtää ja tietenkin niitä työhakemuksia tehdä. Ollaan reissattu pääasiassa mökillä, kun mies on ollut kaupungissa töissä. Nyt mökiltä palattuakin tuntuu että tehtävää ja menemistä riittää. Ehkä ihan hyvä niin. Aika hujahtaa.
Viime viikonloppun vietimme Kuopiossa mieheni ukin synttäreillä. Kävimme pikapikaa katsomassa myös serkkuani ja olisimme nähneet mieluusti kummityttöänikin, mutta hän ja veljensä olivat vielä mummolassa. Mutta kivaa oli ja meidän juhlatyttömme oli todella hyvällä päällä ja nukkuikin hotellissa hyvin. Kaikki meni erittäin hyvin.
Muutenkin elo on juuri nyt tuon lapsen kanssa aivan ihanaa. Johtuuko se jo kohta alkavasta päiväkodista vai tuntuuko se vain muuten. Kyllähän itkua ja hammastenkiristyksiä tulee melkein joka päivä, mutta ne ovat vain yksi osa tätä elämää. Nyt tällä hetkellä pidän elämästäni kaikkinensa. En pois vaihtaisi. :) Elämästä täytyy osata löytää ne hyvät puolet ja elää niitä varten.
Tuolla lapsettomuuspuolella elämme nyt alun alkua. Eli Primolutit loppuvat huomenna ja siitä sitten joskus ensi viikolla pitäisi vuodon alkaa. Jännitysmomentin antaa kesä ja hoidon huomattavasti pienentyneet resurssit, mutta uskon loppuun asti että mahdumme tähän hoitorupeamaan mukaan. Jos emme niin sitten taas välikierto ja uutta primolutkuuria kehiin.
Näin täällä. Nyt työhakemuksia kehiin ja sitten ulos pikkuisen kanssa jos ehtii. Aurinkoa riittää ja onhan se ihanaa, mutta haluaisin jo välillä sadetta ja myrskyä. Ihanaa olisi jos olisi hiukan viileämpää. Onneksi en ole viimeisimmiläni raskaana tällaisessa säässä. Ei kuumuus ole mun juttu. Onneksi jotkut tykkää ja heistä on ihanaa. Syksy, sinua odotan. Kirpeät pakkasaamut on ihania. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti