Aurinko paistoi sekä ulkoisesti että sisällä. Ainahan näitä, mutta näistä pitää muistaa kiittää. Tällaisia kiireettömiä ja hyvällä seuralla varustettuja päiviä on hyvä muistella jälkikäteen. Ne jättävät hyvän maun koko elämästä ja olemisesta. :)
Aamu sujui siivotessa ja siinä samalla lapsen kanssa ollessa. Mieskin oli tänään illassa, joten otimme vuorot siivoukseen ja lastenhoitoon. Alkaa jo sujua rutiinilla ja kun kolmas osapuoli on hyvällä päällä ja puuhailee mukana niin mikäs siinä.
Sitten pihailua ja pihakavereiden tapaamista. Tänään vierailtiin pihalla kolmesti ja kaikki tai ainakin kaksi kertaa ihan pikkuisen aloitteesta. Tottakai jo meidän iso tyttö taas oli ilman vaippaa ja hyvin meni aamu ja päivä. Illalla tuli vahinko, mutta äidin laukku ja puhtaat pikkuhousut pelastivat.
Sitten ystäväni tuli vierailulle päiväunien jälkeen. Hänen kanssaan juttua riitti ja oli kivaa ja rentouttavaa jutella muustakin kuin vain lapsista. Pian uudestaan täytyy tavata tai ainakin olla yhteydessä.
Hän on ajatuksissa siintävän toisen lapsemme kummi. Niinpä rohkaistuin ja kerroin hänelle blogistani. Hänen lisäksi mieheni ja pikkusiskoni tietää. Hui samalla pelottaa, mutta toisaalta hän on hyvä ystävä ja tietää kaiken ellei enemmänkin, mutta silti. Olen myös ajatellut jossain kohtaa sitten kun toinen on enemmän kuin ajatus siis jo mahassani kellumassa, niin kertoa blogistani myös vanhemmilleni. En tiedä vielä kerronko vaiko enkö, sen näkee sitten.
Kirjoituksiani en kadu enkä poista, ne ovat kaikki osa minua ja osa kasvamistani ja tätä pitkää prosessia. Osa jonka olemassaolon haluan läheisteni joskus saavan tietää. Ei vielä kaikkien mutta osan jo nyt.
Menkat aloivat. Jee. Humenna soitto klinikalle niin saan tietää jatkon. Toivottavasti pääsen hoitoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti