maanantai 28. lokakuuta 2013

Aika

Aika on ihmeellinen. Aika parantaa. Aika uudistaa. Aika antaa perpektiiviä kaikkeen. Olen tässä miettinyt kaikenlaista omaa minääni ja hoitoja koskien. Nyt mennään seuraavaa hoitoa kohden, kun huomenna alkavat taas primolutien napsimiset. En enää halua muistella menneitä hoitija ja katsoa onnistumisen mahdollisuutta niistä käsin.

Uusi hoito on meille taas uusi ihana mahdollisuus. Niin ajattelen.

Aukiolotutkimus oli viime viikolla ja olen auki. Klinikalla lääkärin huoneessa oli hyvä olo koko ajan, miinus mahan nippailut. Siinä autoa ajaessani alkoi hirveät vatsakivut jotka päättyivät kotona oksuun. Siitä sitten vielä maha arkana viemään rakkaimpiani juna-asemalle ja sitten töihin. Mutta päivästä selvittiin ja lääkäri totesi joskus tämänkin tutkimuksen auttavan, vesi kun poistaa ylimääräisetkin tukokset munanjohtimista.

Nyt olen keskittynyt itseeni ja hyvinvointiini, siis tuon pikkaisen lisäksi ja kaiken muun. Olen kuntoillut ja mietin mitä syön. Se kaikki on tuottanut tulosta ja tunnen itseni paljon energisemmäksi ja painoni on alkanut laskea ainaisen nousun tai paikoillaan junnaamisen sijaan. Jes, mulla on hyvä olla pitkästä aikaa ihan kunnolla, vaikka joskus väsyttääkin todella.

Viikonlopulla olin koiran kanssa kaksistaan kotona. Sain aikaa käydä kampaajalla ja järjestellä kunnolla paikkoja ilman yhtä pientä roikkumassa lahkeissa. Tämä kaikki oli hyvin rentouttavaa ja terapeuttista. Ahh. Oli myös ihana eilen kun toinen puoli perheestä tuli kotiin.

Pikkuisemme on alkanut höpöttelemään toden teolla. Nyt juuri ovat kysymyssanat in-juttu. Kaikesta ei saa selvää ja täytyy arvailla, mutta puhetta tulee todella paljon. Hauskaa kuunneltavaa ja koettavaa. Ihanaa aikaa tämäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti