Tänään tapahtui ihme. Tai no, oli se ihme koko ajan jo tapahtumassa mutta hyvin hitaasti ja rauhallisesti. Hih. Mentiin taas eteenpäin. Siis munasarjani reagoivat kasvaneeseen lääkkeen määrään lääkärin ja tietenkin minun toivomallani tavalla. Siellä on nyt yksi johtofolli kasvamassa ja kaikki muut vain olla möllöttävät.
Ihmettelen sitä miten koko elämä tuntuu pyörivän tuossa pienessä asiassa. Ei nyt tietenkään kaikki elämäni osaset, elän tavallista elämää ,mutta on se suuri osa minua, meidän tulevaisuuttamme. Toivottavasti, jos kaikki sujuu.
Tuntuu niin hyvältä. Koko tämä pitkääkin pidempi hoito on ollut raskas, todella. Mutta kun tänään taas tuli tuollaisia uutisia niin mikäs sen innostavampaa. Loppuviikosta ultra vielä ja tsekataan tilanne. Kunpa vain se yksi olisi suurentunut. Voi kunpa.
Sitten pääsisimme inssiin ja odottelemaan taasen. :) Nyt ei lannista. Tuntuu vaan niin hienolta ja oikealta.
Olen paljon miettinyt allergiaani ja noita hoitoja. Oliko koko kevään ja kesän epäonnistumiset hoidoissa pantava niiden piikkiin? Että elimistöni ei olisi pystynyt kuormittamaan itseään liikaa. Voi olla. Minulla kun oli tänä kesänä huhtikuusta elokuun loppuun jos jonkinlaisia oireita ja niihin syyksi epäilen kaikkiin allergiaa. Nyt ei enää ole vähään aikaan mitään allesrgisoivia juttuja tiedossa, joten nyt olisi sopiva hetki kehoni panna alkuun uusi elämä.
Tyttö nukkuu. Hän puhuu jo paljon. Lauseitakin ja yhdyssanoja on alkanut tulla. Hauskaa seurattavaa riittää eikä kotona vain istuksita vaan koko ajan on joku asia hommattavana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti