Taas iltapäivällä töissä näin sateenkaaren taivaalla. Se oli heikko, mutta ihan havaittavissa. Pidän sitä taas merkkinä jostain ihanaakin ihanammasta, jostakin meidän omasta. Ehkä luotan liikaa, mutta se olen minä. Saan luottaa ja toivoa. Uskon Jumalan kuulevan kaiken, varsinkin tuon sateenkaaren ja sen aikana mietityt rukoukset.
Tätä ennen oli klinikkakäynti. Siellä manasrjoissani ei ollut tapahtunut mitään uutta.
Iltapäivällä lääkäri soitti ja sanoi että verikokeen arvot olivat nyt jo laskussa. Siis täten sain pistää Gonal-f:ää enemmän. Toivottavasti se auttaa ja kaikki kääntyy parhain päin.
Toivoa on ja siinä on hyvä elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti