Mietin samassa tilantessa olevia ihmisiä, teitä joiden kirjoituksia luen ja seuraan vaikken suurimmalle osalle kirjoitakkaan. Heistä suuri osa on jonkinlaisessa taitoskohdassa. Joillakin raskaus alkaa olla lopuillaan ja siirtyminen vauvaelämään edessä, joillain taas uudet kuviot muuton. Paljon on nyt blogeissa sellaisia joille haikara on suonut onnen plussatestin muodossa. Ihanaa on seurata ja lukea kaikkien ajatuksia ja elämää.
Samalla sitä miettii myös itseään ja meidän perhettä. Olisiko tämä Se Oikea hetki meilläkin, voisiko olla?
Kohta sen saa tietää. Enää reilu viikko. Samalla taas pelottaa ja samalla on taas jotenkin kasvattavaa huomata että voi eläytyä muihin ja unohtaa hetkeksi itsensä. Olen varma, että pienokaisemme kyllä tulee eikä jää vain haaveeksi.
Tänään tyttäreni kummitäti ilmoitti raskaudestaan. Emme olleet nähneet aikoihin ja hän onkin jo pitkällä. Samalla olin onnellinen heidän puolestaan ja iloinen. Ei heilläkään helpolla vauvaa tullut vaan sitä tehtiin melkein vuosi. Samalla ajatukseni lensivät meihin ja siihen että tätä toista lasta on tehty nyt jo ties kuinka kauan, siitä asti kun ensimmäisen laitoimme alulle. Pitkään ja hartaasti.
Jokainen taplaa tyylillään. Toivottavasti meille suodaan taas pian onni pieneen ihmiseen.
Olin nähnyt unta, että kaverini olisi raskaana. Senpä takia en ollut järjin ihmeissäni kun hän asian ilmoitti. Ja tiesinhän hyvin sen, että raskautta yrittävät. Mutta se, että unessa meidän lapsemme ikäero oli juuri se, mikä olisi jos olisin nyt raskaana. Sen muistan selvästi. En muuten näe nykyään enää juurikaan unia, mutta nyt viikon sisällä niitä on taas tullut. Kumma.
Tällaista tänään. Muuten meillä on tänään tuoksunut pipari ja raikunut nauru, kun pienimmäisen kanssa olemme leiponeet ja maistelleet taikinaa sekä koristeita. Ihanaa aikaa on tämä joulunaika, olen aina tykännyt ja kun nyt on pieni jakamassa iloa kanssani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti