Tänään illalla väsymys yllätti kuin nurkan takaa. Puolen tunnin nokoset olivat todella tarpeen. Onneksi ihana mieheni hoiti tai hoitaa tytön unten maille. Kun heräsin äsken oli aivan hirveä kylmyyskohtaus päällä ja jo tuossa oli ihan vähän pahaa oloa. Hmm. Pistää todella miettimään. Toden teolla.
Tässä nytyöpukuun, villasukkiin ja shaaliin kääriytyneenä pohdin. Nämä oireet ovat loistaneet poissaolollaan koko viikon. Mutta en vielä osaa riemuita, sillä voivat olla täysin Lugejen oireita. Kunpa olisivat merkki siitä, että jotain vatsanipohjassa tapahtuu. Ole ole ole siellä jotain joka voimistuu päivä päivältä.
Tässä kierrossa minun piti olla tukimatta itseäni tarkemmin ja antaa olla. No, en ole tarkkaan katsonut oireitani tai ihmetellyt niiden puuttumista. Tämän päiväinen oli vain jotain erilaista jotain uutta mutta kuitenkin niin tuttua edellisestä raskaudesta.
Voi kunpa olisit siellä.
En itse osaa vielä sanoa mitään. En yritäkään. Elän ihanaa joulukuuta kaksi ja puolivuotiaan kanssa. Katsotaan mitä sen loppupää tuo tullessaan. Nyt on jo parempi olo. Ehkäpä tämä tästä iloksi vielä muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti