sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Haaveita

Pelottaa tuleva. Samalla hyvillä mielin olen. En enää vain jaksa hoitoja ja sitä että koko elämä pyörii vain tämän ympärillä. Toki aina ekana tulevat lapsi ja muut ihmiset, mutta on ne hoidot aina olleet mielessä.

Nyt on aika hellittää.

Klinikalta lääkäri soitti viime viikolla. Hän kertoi että meidät siirretään IVF-jonoon. Eli 6 kuukautta on meillä aikaa tehdä mitä halutaan ja saadaan lepoa hoidoista. Oli samalla järkytys ja helpotus. Sitten kuulin sen, se on sitten näillä näkymin viimeinen hoitomme.

Puhelu tuli töihin jossa oli hullunmylly päällä juuri silloin. Pelastauduin vessaan. En alkanut kyselemään muuta kuin menkoista ja että kuinka usein otan pillereitä jos ne eivät tule (niin kuin eivät ole ikinä itsestään alkaneet).

Kysymyksiä jäi paljon ilmaan. Se amh-arvo, mitä se oli, onko minulla munasoluja enää jäljellä? Miksi enää vain yksi hoito? (tätä kysyin, mutta sain vastaukseksi, että kaikki hoidot mukautetaan hoidettvan mukan) Miten hoito toteutetaan? Ainakin tällaisia nousee päähäni plus varmaan tuon kuuden kuukauden aikana vaikka mitä muuta.

Nyt odotellaan kunnolla kanssa.

Ihan hyvä.

Ehdin todella laihtua. Ehdin todella nauttia seuraavasta kesästä. Ehdin hakea uusia töitä. Kroppani ehtii palautua näistä hormonimyllerryksistä, jota nyt puolentoista vuoden aikana annettu.

Ennen kaikkea ehdin unohtaa.

Kaikista isoimpana saan olla pikkuisen kanssa ja nauttia vain siitä.

Täällä jo ollaan. En tippunut tällä kertaa edes korkealta. Mutta matka ylös on pitkä, toivottavasti ei hankala.

Myös muita vaihtoehtoja on tutkittav ja sille vaihtoehdolle sanottava joo, että jäämme yksilapsiseksi perheeksi. Yksi lapsi, joka tuo päiviini iloa ja valoa, joka on oma kultamme, kaikkemme.

Siihen olen tänä viikonlopun aikana yrittänyt pikkuhiljaa totuttautua. Elämä on tässä ja nyt. Siitä on nautittava ja se onkin aivn ihanaa!Olemme viikonlopun aikan koko perhe puuhailleet vaikka mitä ja on ollut hauskaa, tyttö on nauttinut silmin nähden. Mutta hän sanoo "Mulla ikävä päiväkotiin. Mulla ikävä mummia ja pappaa." Mutta tästä huolimatta ja ehkä tämän vuoksi hauska olla tytön ja muun perheen kanssa.

Eli haaveita on ja yksi on toinen lapsi, mutta myös monta muuta. Hei hei sain sanoa monelle asialle, mutta monta uutta iloista asiaa on tulossa, tiedän sen.

2 kommenttia:

  1. Paljon suuria kysymyksiä, toivottavasti saat niihin vastauksia. Mietin myös, miksi se olisi viimeinen hoito? Mutta kaunis asenne sinulla on tähän kaikkeen ja elämään. Se on suurta vahvuutta. Toivottavasti tämä aika antaa teille jotain mitä nyt tarvitsette ja hetkeksi hellittämisestä löytyy omat hyvät puolensa, antaa uusia voimia, levollista mieltä. Toivotaan, että haaveet toteutuvat kukin aikanaan <3

    VastaaPoista
  2. Kysymyksiä on hirveästi. Katsotaan puolen vuoden päästä mitä silloin ajattelen ja kyselen. Kohdallani kai oi-hoidosta enemmän hyötyä kuin itse ivf:stä. Ja kun oi:tä tehty niin useita, mutta aion kyllä valittaa ja sanoa että oi-hoitojen ei pitänyt kohdallni vähentää ivf:iä. Tai tähän olettamukseen jäin. Kiitos huomiosta että asenteeni on kaunis. Niin se yleensä on vaikken sitä usein tiedosta eikä läheiseni aina sitä nää. Mutta haaveita täytyy aina olla, ilman niitä ei elämä olisi elämää. Silti jalat pitää aina pitää maassa tai ainakin maan tuntumassa!

    VastaaPoista