Punktiopäivä

Tänään päivä alkoi aikaisin. Rukous lähti, että kaikki sujuisi hyvin tänään erityisesti aamun osalta. Mitää kommervenkkeja ei tullut vaan kaikki sujui ilman mitään vaikeuksia. Eniten pelotti koko päivässä aikainen aamu pienimmällä, kun viikko sitten aamu ja lähtö oli hirveää huutoa. Tänään se sujui kuin leikki ja kaikki muukin sujui kuin tanssi ja huomasimme olevamme klinikalla tunnin liian ajoissa. Ihanaa, ettei mitään käynyt tässä vaiheessa.

Muutenkin punktio ja koko sairaalareissu jäi plussan puolelle paljon. Minulle jopa tarjottiin esilääkettä josta kieltäydyin. Itse punktiossa hiukan sattui kun munasarjoihin mentiin, mutta muuten oli aivan kivutonta. Olin jo tunnin päästä hereillä. Ensin oli alavatsa vähän kipeä ja kun tulin kotiin niin matkalla jomotteli. Muuten olen lepäillyt ja ollut vaan. Huomenna taas pikkuinen päiväkotiin ja ilta kahdestaan pienen kanssa, mutta eiköhän siitä selvitä. Vuotoa on tullut hiukan, mutta sanoivat sitä tulevan.

Ainoa miinus oli itse munasolut. Punktiossa folleja oli huikeat 20. Olin ällistynyt. Miten näin? Mutta sitten kun lääkäri tuli kertomaan itse munasolujen määrää niin niitä oli kolme. Kolme. On se enemmän kuin ei yhtään, miustutin sekä itseäni että lääkäriä. Nyt vain toivomaan, että edes nämä tai joku niistä hedelmöittyisi ja siitä vielä kehittyisi edelleen kohtuuni siirreettäväksi. Jos soittoa ei huomenna kuulu niin keksiviikkona siirto.

Nyt vaan taas tuhat rukousta kehittyvien alkioiden puolesta. Toivo ja halu alkion istutukseen on suuri. Taas siis odotellaan. Ensin hiljaista huomista puhelimen osalta. Ja ettei minuun alkaisikaan tämän enempää sattua. Hyvä päivä takana siis. Taksillakin tuli pitkästä aikaa ajeltua, koska muuten emme olisi saaneet siittiöitä tarpeeksi nopeaan klinikalle ja sitten musta tuntui että  bussi on kulkuneuvona huono poispäin mentäessä. Pieni rahanmeno kun ajattelee kokonaisuutta, mutta pienethän ne yhdessä tekevä ison.

Kunpa toinen pienemme olisi jo alkiotasolla siellä sairaalassa. Sitä toivon.