kopsahdus

Tänään juuri kun olin pienimmäisen jättänyt päiväkotiin puhelin soi. Ei hyvä ajattelin.

Ei siellä sitten lääkärillä hyviä uutisia ollutkaan. Mikään kolmesta munasaolusta ei ollut hedelmöittynyt, vaikka olivat olleet kaikki tarpeeksi isoja ja hyviä.

Ilmeisesti munasoluni vain ovat jollain kummallisella tapaa epäkiitollisia ottamaan vastaan siittiöitä tai edes kehittymään follikkeleissa.

Voi ei. Nyt pitää vaan levätä ettei tule hyperiä ja ajatella eteenpäin. Ilmeisesti hyperi voi tulla vielä viikon päästä puntiosta ja minua varoitettiin siitä huolella. Kivaa aikaa siis tänään yksin lapsen kanssa kotona, mutta aina ei voi voittaa.

Lääkäri kysyi haluaisinko jutella psykologin kanssa. En halunnut. En tiedä minkä takia aina tarjoavat minulle tätä vaihtoehtoa. Muutenkin oli hyvin kuunteleva ja osanottava. Kysyi myös haluammeko jatkaa hoitoja. Tietenkin, vastasin heti.

Nyt vain on vuodatettu kyyneleitä ja olen allapäin, mutta täältä tullaan. Matka on taas alussa.

Mitä kulman takana on. Sen saan tietää ensi viikolla kun lääkäri soittelee lisää tulevaisuudesta. Hänen pitää ensin puhua ylilääkärin kanssa asiasta ja he päättävät sitten.

Taas hiukan lisää odottelua ja veden juontia näin aluksi.