tiistai 20. marraskuuta 2012

Niitä näitä...

Odottavan aika on piiiiitkä. Ja se on niin totta. Vaikka tuo lapsi tuossa vie suurimman osan ajastani joka ikinen päivä niin silti ajatukseni eksyvät siihen mitä mahassani on vai onko mitään. Se on todella hermojaraastavaa vain odotella ja odotella, mutta nyt vain täytyy.

Minkälaisiakohan merkkejä viime raskaudessa oli ennen testiä? Sen muistan, että kaamiva olo hiipi ensimmäisenä kaverikseni melkein koko raskauden ajaksi. Mutta milloin se tapahtui, sitä en muista. Jos tässä täytyy odotella tuonne joulukuun alkupuolelle niin huh huh, mutta jos täytyy niin täytyy. Klinikalta sanoivat, että testin voit tehdä sitten sinä aamuna kun soittavat jos ei ennen sitä menkat ole alkaneet. Kestänkö sinne? Se katsotaan. En ainakaan vielä ole testiä tekemässä.

Niin olisi kiva kuulla minkälaisia oireita teillä oli ennen kuin teitte plussan ja kuinka aikaisin.

Itselläni oli viime yrityskerralla siis eka lapsi yksi kierto, josta ei tullut mitään ja siinä kyllä oli tuntemuksia aivan samalla tavalla ennen testiä. Hmm. Toivon edelleen parasta, toivoaan ei saa ikinä menettää. Joskus vain toivoisi että kaikki olisi helpompaa. Taas toisaalta aika helpolla hoidolla nyt mennään. Niin ja näin, tämä juuri on minun elämä ja olen tyytyväinen.

Kyllä ne päivät tästä suttaantuu vaikka vain yksi kerrallaan. Tämä on kuin pienenä joulukalenterin kanssa. Niin kaukana, mutta niin lähellä. Onneksi ensimmäinen tytteli ja mopsi eivät jätä liikaa tilaa omaan aikaan ja mietiskelylle. Se on joskus ihan hyvä juttu. Toissapäivänä esimerkiksi tyttömme keksi illalla sängyssä ottaa yöpuvun pois naurun kanssa. Sitä sitten puettiin mieheni kanssa vuorotellen kunnes lopputulema oli vaipassa nukkuva tyttö. Ja tämä on sitten toistunut joka ilta sen jälkeen. Nyt siis taas nakupelleä pukemaan! :)

2 kommenttia:

  1. Noista oireista on kyllä vähän hankala sanoa, kun tuntuu että niisäkin kierroissa, kun ei ole tärpännyt, niin oireita on ollu vaikka millä mitalla. Sitten taas IVF-kierrosta, josta neiti sai alkunsa, olin ihan varma, että en oo raskaana. Ja kaikki oireet, mitä oli, saatto johtua lugeista tai olla punktion jälkeisiä tuntemuksia.
    Mutta kylläpä niitä siltikin tulee kytättyä, mutta onneksi näin toisella kierroksella ei ehdi niin tarkkaa tuota harrastaa :)

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Ota sitten selvää mikä on tavallista oloa ja mikä ei. Mutta toisaalta tuo toinen lapsi tuossa menossa mukana laittaa kanssa pisteen sille itsensä tutkimiselle ja sanoinkin miehelleni, että katsotaan mitä tulee vai tuleeko mitään. Kovasti toivomme että toinen olisi matkassa mukana. Ihme juttu myös kuinka ensimmäisen raskauden aikaiset tuntemukset ovat unohtuneet ja nousevat nyt muistiin kun samoja asioita elää uudelleen. Varmana on tänään jo ollut paha olo aamulla, joka hävisi syödessä. Siitä viime raskaudessakin huomasin olevani raskaana ennen testiä. Toivottavsati teillä myös onnistaa!

    VastaaPoista