Mitä tarkoittaa elää hetkessä? Olen miettinyt tätä asiaa kauan. Oikeastaan sairastumisestani, siis 12-vuotiaasta, asti olen ollut sitä mieltä, että elä nyt koska huomista ei ehkä enää olekkaan. Siispä toteutan myös unelmiani, joita on mies, lapset, koira ja koulutus ja joskus työpaikka ja oma koti. Aina sitä ei vaan muista elää tässä ja nyt vaan eksyy ajattelemaan tulevaa ja suunnittelemaan vaikka mitä. Sekin on toisaalta hyvä. Ehkäpä vähän kumpaakin tarvitaan hyvään elämään. :)
Meillä nyt odotellaan ja katsellaan. Eilen oli kiire päivä inseminaation ja temppukoulujen kanssa sompaillessa, mutta se oli myös hyvä päivä. Mahakivut loppuivat eiliseen, pistelyt myös ja nyt vain odotetaan ensin kuurin alkamista ja loppumista ja sitten saankin jo viikon kuluttua tehä testin, jos ei menkat ole alkaneet. Huimaa missä olemme jo. Voin olla jo siis ehkä raskaana, mutta toisaalta kannattaa odottaa ja katsella. Mutta joo, on tää ihan yhtä jännää kun ekalla kertaa ehkä jopa haastavampaakin kun on tuo toinen lapsi hoidettavana. Toivottavasti jaksan aina muistaa ottaa hormoonilääkkeet kolmesti päivässä.
Tunne on, että tästä tulee nyt jotain. Kylläkin gyne jo suunnitteli seuraavaa hoitoa ensi vuodelle. Sanoin, et katotaan nyt tää ekaksi. Ei ne siellä klinikalla ainakaan rohkaise toivomaan, mutta mulla kyllä uskoa on riittämiin. Taas mielessäni rukoilin tämän prosessin puolesta ja pyysin Jumalalta apua. Se auttaa ja helpottaa, kun ei jotenkin tarvitse yksin kantaa asioita ja pohtia niitä niin hirveästi mielessään. Minulla se on mieheni ja Jumala ja jotkut läheiset joille kerron tunteistani, mutta kovin usein kun ei ketään juttukaveria paikalla niin huomaan lähettäväni rukouksen ylöspäin. Se on uskoa, yksi osa minua, ja mielestäni usko on henkilökohtaista ja jokainen ihminen saa uskoa niin kuin tahtoo ja uskontojen välinen vuoropuhelu on hyvä asia. Voi kun tästä riittäisi juttua, mutta ehkäpä siirryn nyt muuhun hommaan.
Lapsonen nukkuu päiväunia. Ehkä minäkin menen pitkäkseni ja lähetän toiveeni matkaan toisen lapsen yrityksen onnistumisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti