Pienen kanssa

Pikkaisen kanssa lentää päivät kuin siivillä. On ihanaa kun kevät tulee ja sitä saa ihmetellä toisen kanssa. Joskus mietteeni eksyy johonkin syvälle lapsettomuuteen ja muuhun, mutta onneksi toinen pieni tytön tyllerö saa hyvin äkkiä muuta ajateltavaa.

Kaikki on toistaiseksi siis hyvin. Menkkoja odotellaan alkavaksi milloin vaan. Toivottavasti ei tule pitkä odotus.

Uutena asiana pienellä on että hän haluaa jonkun leikkimään tai lukemaan kanssaan hänen huoneeseen. Ennen olohuone on kelvannut mainiosti. Ja jos ei kukaan tule alkaa hirveä itku jota kestää niin pitkään että joka tulee. Toinen merkittävä piirre toisessa on ei sana ja sen käyttö koko ajan. Siis omaa tahtoa alkaa löytyä yhä lisää, kun sitä ennenkään ei ole puuttunut. Mutta tämä kaikki on vain hyvä asia ja kasvamista.

Eipähän täällä ainakaan tule aika pitkäksi ja ulkoilua riittää.

Nyt olen yksin kotosalla ja toista nukuttamassa. Meillä kun nukuttaminen tapahtuu huoneen ulkopuolella vahtimalla. Jos lapsen pää ovenraosta pilkistää tai lamppu syttyy niin mennään laittamaan sänkyyn. Toiminut meillä näin. Harvoin mutta joskus saanut tunnin jälkeen mennä ja valvoa sängyn vieressä toisen nukahtamista. Olen huomannut myös sen, että päiväunet maksimissaan kaksi ja puoli tuntia muuten tulee vaikeuksia nukahtamiseen. Tänään pikkuinen nukkui kolmen tunnin päikkärit joten vaikeuksia tiedossa, mutta katsotaan. Unikaverina hänellä on uninorsu, tyyny ja unirätti. Tutti toistaiseksi. Matkan jälkeen siitäkin luovutaan.

Tässäpä turinaa. Nyt toista sänkyyn laittamaan.