Viikonloppu ja uusi elämä

Oli ihanaa olla taas mökillä. Pienistä asioista koostuu hyvä elämä. Sain onnitella siskoani ja hänen miestään kasvotusten kihlautumisesta. Popsimme paljon mustikoita ja vadelmia. Pikkainen söi niitä myös suoraan varvuista. Sain ottaa iisisti kun toisella oli monta hoitajaa. Saunoimme ja pääsin taas ihmettelmään suuresti pientä ja hänen vetovoimaansa. Saimme mieheni kanssa saunoa kaksin sillä mummi halusi kylvettää ja hoitaa. Söimme hyvin ja vaihdoimme kuulumisia. Pikkuinen pääsi onkimaan siskoni ja hänen miehensä kanssa. Oli aivan onnessaan kun saivat kaloja. Pieniä, mutta sitäkin arvokkaampia hetkiä.

Tuntuu niin syksyltä. Kaikki uusi alkaa nyt. Kaikki on hyvin näin.

Tällä viikolla emme enää harjoittele päiväkodissa oloa. Se on totisinta totta. Mutta ihaninta siinä on, että kaikki menee hyvin ja toinen jää sinne mielellään. Ihana katsoa vierestä kun toinen kasvaa ja vanhenee, mutta samalla on niin pieni vielä. Voih, meidän ihanainen. Pois en antaisi.

Harrastuksetkin alkavat taas. Salilla tulee käytyä kun ehtii. Siis sali aukesi viime viikolla ja hyvä siellä ainakin kerran viikossa olisi käydä toistaiseksi. Tämä viikko vielä totuttelua uuteen rytmiin ja katson mihin väliin salikäynnit laitan. On ihanaa kun pääsee hikoilemaan itsensä fyysisesti piippuun.

Vielä viikko kärvistelyä näiden oireiden kanssa. Sitten taas nähdään miten käy. Tuntemuksia on ja nyt närästys on jokapäiväinen vieraani ja tyynyn alle on laitettu koroketta. Ihanaa että on oireita, mutta yritän pitää jalat maassa, kun ne voi olla Lutinuksista. Inhat tabletit loppuvat keskiviikkona. Tänään uutena oli rintojen aristus. Se kyllä katosi siinä kun tulikin, mutta alkoi myöhemmin uudestaan kadoten. Ota siitä nyt selvää. Mutta nyt taas syömään jotain ettei tuo närästys kerkeä ihan mahdottomaksi.

Ole kiltti siellä. Olethan?