Meidä ihana kaksivuotiaamme on alkanut saada itkukohtauksia ihan tyhjästä. Tai aina niillä yleensä joku syy on, mutta sitten se itku ja kiukuttelu vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.... Mutta tämä kuuluu ikään ja ehkä osasyy on päiväkodin aloittamisella ja sillä että olen ollut toisen kanssa pitkään kotona. Ja kun raivarit rajoittuvat toistaiseksi kotiin niin ei hätää. Jotenkin on vain avuton olo kun toinen huutaa kurkku suorana ja haluaa minut pois huoneesta. Pitää uudestaan miettiä rajoja ja turvallisuutta. Mutta tähänkin oli vjo varauduttu ja osattiin ehkä jollain tasolla odottaa.
Tänään hoitaja soitti klinikalta. Inhoittavia kerrottavia oli minulla. Tai no ensimmäiseen soittoon en ehtinyt vastaamaan vaan olin ajamassa kaatosateessa töihin. Mutta toinen soitto hoitajalta tuotti tulosta vaikka minun pitikin mennä pois työpaikalta puhumaan muualle ja muut ehkä ihmettelivät esillä olevaa kännyäni. Sanoin kyllä että sairaalasta soittavat.
Siis välikierto, primolutit ja uudet menkat ja uusi yritys tällä oi-menetelmällä. Näin. Nyt tämän väliajan keskityn vain töihin ja kotielämän järjestäytymiseen. Kyllä tämä uusi ja ihmeellinen on ottanut minunkin voimille. Eniten sen huomaa siinä kun päiväunet ovat jääneet ja iltaunisuus on lisääntynyt. Tyypillistä minua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti