Ei taaskaan.

Emme saaneet vieläkään kauan toivomaamme uutista. Eli raskaustestit alkuviikosta jäivät negatiivisiksi ja menkat alkoivat eilen aamulla. Pettynyt olen. Vieläkin samoja oireita kyllä joskin vähemmän. Voivat olla mistä vaan.

Ja eikun taas alkuun. Ei auta muu. Omalla tavallaan surut surtu jo silloin siinä vaiheessa kun ei löytynyt mitään kohdustani, mutta aina pienen pieni toivo on.

Ehkä seuraavalla kertaa sitten. Jälleen unelmia. Toteutuvaisivatko ne jo kohdallamme.

Huomenna soittelen klinikalle. Mitä seuraavaksi.

Toivottavastisitten tiistaina päästään hiihtolomaa pienimmäisen kanssa viettämään miehen jäädessä töihin. Piti lähteä jo tänään mutta eilen häistä palattuamme pienin korkeassa kuumeessa, joka alempi jo tänään ilman lääkkeitä. Katsotaan. Huomisen ainakin olemme vielä kotosalla. Ihan hyvä näin.

Surullinen olo on ollut, mutta samalla jo katse tulevassa hoitorupeamassa kovasti. Jos tällä kertaa suuremmalla annoksella onnistaisi, vaikka sitten mentäisiin jo punkteerauksen ja istutuksen kautta. Ne eivät vielä ainakaan pelota, jos ne vievät meitä lähemmäs onnistumista.

Hyvää hiihtolomaa. Yritys meillä on kova lähteä vielä maalle jossa isovanhemmat odottavat meitä. :)