Uudet tuulet

Päätin tässä tätä viikkoa eläessä, että panostan nyt taas itseeni. Otan itseäni niskasta kiinni ja vien tämän tytön lenkkipoluille, salille ja urheilemaan sekä katson mitä suuhuni pistän. Tämän viikon olen vain ollut ja surrut ja huomenna matkustamme mökille, jossa menoa riittää.

Aion taas ottaa liikkumisen kaksi kertaa päivässä ohjelmaan. Tässä kaikessa takana on oma hyvinvointi, jonka olen huomannut kasvavan liikunnasta ja myös lapsen saannin mahdollisuus kasvaa siinä samalla. Myös työtä haeskelen entistä ahkerammin.

Syksyä kohti siis. Nyt on minulla ollut kauheat allergiaoireet, jotka osaltaan estäneet liikunnan kun olen niin väsynyt. Voihan olla että myös tämä allergia vaikutti pikkuisen alkion kasvamatta jäämiseen. En tiedä ja en jaksa jossitella. Elämä on aivan liian lyhyt siihen.

Olen miettinyt sitä kuinka kauan nämä hoidot ovat meillä kestäneet. Tuntuu tosi pitkältä ajalta. Huh. Tuo meidän pienikin on jo iso ihan oma yksilö. Aika menee niin nopeaan. Toisaalta taas toinen raskaus antaa odottaa itseään yllättävän pitkään. Jo kymmenes yritys sitten syksyllä ja jo kaksi ja puoli vuotta hoidoissa on-off tulee oltua.

Olen myös miettinyt vaihtoehtoa että jos en tule ollenkaan raskaaksi. Mitä sitten. Olen totutellut ajatukseen perheestämme tällaisena pikkuperheenä. Ei sekään pahaksi ole. Mutta toisaalta en vielä antaisi periksi. Näen yhden pienen tai vähän isomman pään vielä lisänä tässä perheessä meitä ilahduttamassa iloineen ja surineen. Täällä meidän perheessä olisi paikka vapaana.

Oikeastaan haluaisin syksyn hoitojen olevan ohi niin päästäisiin lopulliseen tulokseen asiassa. Onko lapsia sitten yksi tai kaksi, on iso asia, muttei niin iso, että antaisin sen nielaista koko ensimmäisen lapsen lapsuuden. Koko ajan minulla on mielessä ollut toinen lapsi. Ja kun hoidot olisi saatu loppuun niin ei enää vaihtoehtoja tällä saralla olisi. Me emme ainakaan vielä jatka yksityisellä emmekä muuten hoitoja.

Siis vaihtoehdoksi jää jotain muuta. Jotain jolla saamme pikkuperheemme isommaksi. Mitä se on ja milloin se on, en tiedä. Aika näyttää ja haavat parantuvat. Mutta odotetaan vielä syksyn hoito niin nähdään mitä se tuo tullessaan. Pikku yllätyksenkö? Toivottavasti sen. Olisihan se ihana yllätys, todella yllätys. En osaa enää suhtautua siihen muuna kuin yllätyksenä.