Perjantaina koettua ja pohdiskelua

Olen miettinyt mitä tapahtui tuolla klinikalla odotushuoneessa perjantaina. Siellä oli ruuhkaa ja ajat heittivät häränpyllyä. Siksi saimme istua muiden kanssamatkustajien kanssa pitkän tovin. Sinne tuli myös pieni vauva vanhempineen odottamaan lääkäriä. Seurasin sivusta kaikkea sitä toimintaa ja mietin miksi kaikki ovat siellä. Myös minä olen istunut siinä samassa odotustilassa jo 18-vuotiaana kun menkkani eivät alkaneet. Syitä on siis monia, mutta uskoisin että useimmilla on lapsettomuushoidot menossa. Näin arvelen.

Itse en toisi lastani klinikalle vasta kuin jos olisi äärimmäinen pakko. Siellä kun on ihmisiä, joille pelkkä lapsen näkeminen saattaa olla tuskan paikka. Varsinkin siinä tilassa ei kovin usein näe lapsia. Ja se mitä koko lääkäri-ruljanssi pikkulapsesta tuntuu. Se jää aina vanhempien omaan harkintaan mitä tekevät. Minulle sanottiin kun aloitin hoidot, että ainakaan tutkimushuoneeseen ei ole hyvä tulla lapsen kanssa tai jos tulee niin on oltava toinen ihminen mukana.

Siinä sitten kaikki huudettiin vuorotellen sisään ja jäimme kolmistaan, minä, mieheni ja eräs nainen. Kohta kuitenkin hänen miehensä tuli ja he alkoivat puhua. En kuulluut enkä kuunnellut, mutta käsityksen sain että ekaan ultraan ovat menossa ja että ovat jo puolitoista vuotta olleet hoidoissa. Nainen kun puhui pienessä huoneessa aika lujaa. Siinä sitten heidät kutsuttiin sisään ja luulin että meidät kutsutaan sinä aikana. Tämä nuori nainen oli aivan intona ja jännittynyt ja odotti aikaa suuresti. Kumminkin juuri ennen kun meidät kutsuttiin toiseen huoneeseen, näin kun he tulivat pois huoneesta ja tämä nainen itki aivan hulluna. Tulin surulliseksi. Ilmeisesti kaikki ei ollutkaan niin hyvin kuin he luulivat olevan.

Itselleni en ikinä haluaisi samaa tilannetta. Jos tuollainen keskenmeno kävisi, en tietäisi mitä tehdä. Ensin sitä on iloinnut plussasta aivan kauheasti, mutta sitten tippuukin korkealta. Uskon, että nämä miinukset jotka tullut nyt testeihin valmistavat minua plussaan ja koko odotukseen. Mielummin otan miinuksen heti alkuvaiheessa kuin  plussan ja ultrassa sitten tiedon että sisälläni ei ole elämää. Voin vain uskoa, että tämä on kova isku kenelle tahansa. Toisaalta voisin vain kiittää, että edes hetken olen saanut kantaa pientä ihmisenalkua sisälläni. Silti se olisi kova pala. Voin vain osoittaa sympatiaa niitä kohtaan jotka tämän joutuvat kokemaan.

Tuleva tulevaksi

Eilen oli lääkäri. Täti oli tällä kertaa hyvin mukavan oloinen ja se oli hyvä juttu. Follikkelit olivat kasvaneet ja limakalvo myös. Mutta ei niin paljon että mitään ihmeellistä oltaisiin tehty. Siis lopputulemaksi jäi uusi aika ensi viikolle ja pistelyä jatketaan samoilla annoksilla. Katsotaan sitten ensi viikolla miltä munasarjoissa näyttää. Näin siis meillä eilen.

Oireet ovat joko pienentyneet/hävinnet kokonaan tai sitten niihin tottuu. Joko tai aika on madellut ollut nämä päivät. Taas vain elän ensi viikkoa varten mielessäni. Mielessäni olen myös välillä jo raskaana tai meillä on yksi ihminen lisää perheessämme.

Joskus myös elän tässä ja nyt. Aika usein, mutta se mieli seikkailee. Se on semmoinen. Tässä ja nyt elämässä kuulen lapseni riemunkiljahduksia pulkkamäessä, mieheni lukemista ja kahvilan odotusta klinikalla, koirani seuraamista kun se on kipeä, hyvän kirjan lukua muutaman sivun taas eteenpäin ja salilla hikoilemista ja hyvän olon tavoittelua ja iltasuukkoja kaikilta perheenjäseniltä. Tietysti myös blogien lukua ja koneella oloa sen kun kerkeän. Täytyy muistaa elää tässä ja nyt ja jättää tuleva tulevaksi. Sitä täytyy aina harjoitella. :)

Oma aika ja muuta

Mietin taas tällaista oman ajan käsitettä. Joskus ennen vauvaa sitä ajatteli ettei omaa aikaa tarvitse ja että sitähän saa yllin kyllin. Nykyisin, varsinkin tilanteessani kotiäitinä, omaa aikaa on mutta sitä on vain jos sen ottaa. Minulle kun on tärkeää se toisten kanssa vietetty aika. Mutta ihme ja kumma omaa aikaa tarvitsee ja jos sitä saa säännöllisesti voi perhekkin paremmin ja on hauskempaa heidän kanssaan.

Omaa aikaa ottaa jokainen ihminen sillä tavalla kuin haluaa. Minä käyn salilla hikoilemassa. Lapseni päiväunen aikaan luen tai olen vain tai nukun tai kirjoitan blogia tai... lista on pitkä. Käyn myös pitämässä joinakin sunnuntaina pyhistä tai olen avustajan tehtävissä. Joskus jos ei muuta menen koiran kanssa iltapissille yksin ja kuuntelen siellä luonnun ääniä. Mutta olen tullut siihen tulokseen että tarvitsen edes hiukan sitä omaa aikaa. Jos sitä ei löydy käyn kierroksilla ja sen saa mieheni kuulla kuntulee kotiin. Ei ole mitään huutamisen aihetta mutta kehitän sellaisen. Tämä pysyy poissa salilla. Siis oma aikani hoitaa myös parisuhdettamme ja sitä myötä lastamme.

Toisaalta lapsi ja toivottavasti lapset ja kodin pyörittäminen on meidän perheessä ykkönen. Yhteinen aika. Halaukset. Sanat. Hellyys. Niitä on arjessamme paljon ja toivon, että sen saa jälkikasvummekin kokea. Yhdessä tekeminen on jo pienenkin ja varsinkin pienen kanssa tärkeää ja se saa aikuisenkin paremmalle ellei aina hyvälle päälle. Kun olen pieneni seurassa, se aika on hirmu tärkeää ja korvaamatonta. Siksi osaksi olenkin jatkanut tätä hoitovapaata.

Menopur nyt jo aiheuttaa mulle päänsärkyä, joka ainakin tänään jatkunut koko päivän. Toinen jo huomattu oire ovat nuo kivut alavatsassa munasarjojen kohdalla. Inhoittavaahan nämä on, mutta tiiän kyllä et lääke toimii aikaista paremmin. Jes siis vain sanon kaikille oireille ja odotan loppuviikon ultraa aika innolla.

Nyt taas katsomaan pientä, kun se tuolta sängystänsä huutelee taas jotain. Kohta varmaan nukahtaa, veikkaisin. (Hetken päästä: toinen nukkuu jo.)

Lääkkeistä

Ajattelin tässä kirjoituksessa miettiä noita lääkkeitten sivuvaikutuksia mulle. Tai pitäiskös sanoa vaan vaikutukset sillä näistä hormoneista ei ikinä mee sanomaan mikä on mitäkin. Ajattelin tätä, koska kohta en kumminkaan muista juttuja mitä on just nyt aiheutunut kyseisestä lääkkeestä. Niin hyvin se aika kultaa muistot, onneksi joskus.

Siis Terolutteja popsin tuossa joulun ja vuodenvaihteen tienoilla 10 päivää yksi tabletti päivässä. Niistä huomasin seuraavaa:
- välillä alavatsa kipeä
- mahakipu ja välillä löysä ja välillä kova vatsa (minulla laktoosista johtuvat vaivat)
- tunteet menee ylös alas, mutta jo osaan varautua
- pissahätä suuri aina välillä (huomasin kun yöllä piti nousta pissalle, ei tarvitse tavallisesti)
Teroluteista ei tule niin paljon vaivoja. Ne ovat suht helppo käyttää, kunhan vaan muistaa ottaa aina iltaisin.

Nyteilen aloitin Menopurin pistämisen kanssa iltaisin. Sitä pistetään tällä hetkellä se 112,5 IUI. Se on kaikista suurin aloitusannos, joka mulla on ollut. Vähän jännittää mitä tulee. Toisaalta taas ensimmäistä yritettäessä oli lopussa annos isompi. Toivotaan parasta! Mutta oireet tästä:
- pistoksen jälkeen raudan maku suussa
- tunne iltaisella munasarjoissa, jotain tapahtuu, nipistelyä
- tänään ajoittain tuntunut jotain munasrjojen kohdalla (ja kun tekee jotain tai puhuu jonkun kanssa tunne häviää kun ei kuulostele niin tarkkaan)
- viime kierrossa unen tarve oli suuri

Nyt en enmpää keksi, mutta kirjoitan jos tulee lisää tuntemuksia. Nyt sitten pistelyä ainakin nämä päivät ja perjantaina sitten katsellaan missä mennään. Jännää minusta aina nähdä mitä lääke saanut aikaan. Toivottavasti jotain! :)

Uusi vuosi tuo mukanaan taas...

Niin sitä mitä uusi vuosi tuo tullessaan ei tiedä ennen kuin katsoo ja elää sen mukana. Minulla vuosi vaihtui nukkuen ja mies herätti yöllä suukolle ja tuli itsekin nukkumaan. Pikkuinen nukkui sikeästi uuden vuoden yli myös. Silloin en vielä ajatellut, odotin. Nyt ajatuksia ensimmäisestä hoidosta ja kaikesta muusta. Menkkojen olisi pitänyt alkaa joko viime vuoden vika tai tämän vuoden eka. Mutta ei ne sitten alkaneetkaan.

Arvaahan sitä minkälaisen ajatusrumban se saa pienessä päässä pyörimään. Huh ja puh. Jospa vaikka olisinkin ollut raskaana. Testiä en sentään kaivanut vielä kaapista enkä siten oikein uskonut tähän mahdollisuuteen, mutta oli sitä näemmä "kiva" pyöritellä päässä. Ihmisen mieli on niin kummallinen. Vaikka kuinka yrittää tolkuttaa itselleen miten asian laita on niin silti tulee haavekuvat mieleen ja niitä alkaa yön pimeinä tunteina mielessä kasvattelemaan.

No, kuukautiset ilmoittivat eilenaamulla tulostaan, joten uusi kierto alkoi ja sitä myötä uusi yritys raskautua. Eilinen päivä menikin sitten soitellessa klinikalle ja odottaessa klinikalta soittoa. Se on muuten haastavaa olla lapsen kanssa kahdestaan kotona ja yrittää siinä sitten olla jonossa puhelimessa tai odottaa soittoa useita tunteja. Siinä menee jotenkin koko aika odottamiseen ja pikkuisen kanssa sitten aina toivoo ettei mitään itkuraivokohtauksia ilmene juuri puhelun aikana tai ei oleesimerkiksi vaihtamassa vaippaa. Kun soittivat takaisinpäin niin pikkuinen heräsi päiväuniltaan vaikka selvästi olisi vielä nukkunut enemmän, sitten oltiin niin syliä koko loppu päivä ja kärtty yllätti vähän väliä. Mutta tämä nyt välttämätöntä, että saadaan uusi yritys alulle ja toivottavasti pikkuiselle toinen pikkuinen kaveriksi.

Nyt siis toinen yritys alussa. Ihanaa on, että saan aloittaa loppuviikosta pistelyt ja suuremmalla annoksella mennään. Sen ansiosta pistelyt voivat ehkä jäädä vähemmälle oli lääkäri sanonut. Eikä tarvitse mennä ennen hoitoa tarkastuskäynnille vaan vasta ensi viikolla sitten käyn ensimmäisen kerran ultrassa. Joten eilinen päivä siltikin jäi plussan puolelle ja nyt on taas hyvä olo kun päästy askeleen lähemmäs tavoitettamme. Tänään sitten omistaudun tyttelin kanssa leikkimään ja olemaan kunnolla. :)