Eilen oli lääkäri. Täti oli tällä kertaa hyvin mukavan oloinen ja se oli hyvä juttu. Follikkelit olivat kasvaneet ja limakalvo myös. Mutta ei niin paljon että mitään ihmeellistä oltaisiin tehty. Siis lopputulemaksi jäi uusi aika ensi viikolle ja pistelyä jatketaan samoilla annoksilla. Katsotaan sitten ensi viikolla miltä munasarjoissa näyttää. Näin siis meillä eilen.
Oireet ovat joko pienentyneet/hävinnet kokonaan tai sitten niihin tottuu. Joko tai aika on madellut ollut nämä päivät. Taas vain elän ensi viikkoa varten mielessäni. Mielessäni olen myös välillä jo raskaana tai meillä on yksi ihminen lisää perheessämme.
Joskus myös elän tässä ja nyt. Aika usein, mutta se mieli seikkailee. Se on semmoinen. Tässä ja nyt elämässä kuulen lapseni riemunkiljahduksia pulkkamäessä, mieheni lukemista ja kahvilan odotusta klinikalla, koirani seuraamista kun se on kipeä, hyvän kirjan lukua muutaman sivun taas eteenpäin ja salilla hikoilemista ja hyvän olon tavoittelua ja iltasuukkoja kaikilta perheenjäseniltä. Tietysti myös blogien lukua ja koneella oloa sen kun kerkeän. Täytyy muistaa elää tässä ja nyt ja jättää tuleva tulevaksi. Sitä täytyy aina harjoitella. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti