torstai 3. tammikuuta 2013

Uusi vuosi tuo mukanaan taas...

Niin sitä mitä uusi vuosi tuo tullessaan ei tiedä ennen kuin katsoo ja elää sen mukana. Minulla vuosi vaihtui nukkuen ja mies herätti yöllä suukolle ja tuli itsekin nukkumaan. Pikkuinen nukkui sikeästi uuden vuoden yli myös. Silloin en vielä ajatellut, odotin. Nyt ajatuksia ensimmäisestä hoidosta ja kaikesta muusta. Menkkojen olisi pitänyt alkaa joko viime vuoden vika tai tämän vuoden eka. Mutta ei ne sitten alkaneetkaan.

Arvaahan sitä minkälaisen ajatusrumban se saa pienessä päässä pyörimään. Huh ja puh. Jospa vaikka olisinkin ollut raskaana. Testiä en sentään kaivanut vielä kaapista enkä siten oikein uskonut tähän mahdollisuuteen, mutta oli sitä näemmä "kiva" pyöritellä päässä. Ihmisen mieli on niin kummallinen. Vaikka kuinka yrittää tolkuttaa itselleen miten asian laita on niin silti tulee haavekuvat mieleen ja niitä alkaa yön pimeinä tunteina mielessä kasvattelemaan.

No, kuukautiset ilmoittivat eilenaamulla tulostaan, joten uusi kierto alkoi ja sitä myötä uusi yritys raskautua. Eilinen päivä menikin sitten soitellessa klinikalle ja odottaessa klinikalta soittoa. Se on muuten haastavaa olla lapsen kanssa kahdestaan kotona ja yrittää siinä sitten olla jonossa puhelimessa tai odottaa soittoa useita tunteja. Siinä menee jotenkin koko aika odottamiseen ja pikkuisen kanssa sitten aina toivoo ettei mitään itkuraivokohtauksia ilmene juuri puhelun aikana tai ei oleesimerkiksi vaihtamassa vaippaa. Kun soittivat takaisinpäin niin pikkuinen heräsi päiväuniltaan vaikka selvästi olisi vielä nukkunut enemmän, sitten oltiin niin syliä koko loppu päivä ja kärtty yllätti vähän väliä. Mutta tämä nyt välttämätöntä, että saadaan uusi yritys alulle ja toivottavasti pikkuiselle toinen pikkuinen kaveriksi.

Nyt siis toinen yritys alussa. Ihanaa on, että saan aloittaa loppuviikosta pistelyt ja suuremmalla annoksella mennään. Sen ansiosta pistelyt voivat ehkä jäädä vähemmälle oli lääkäri sanonut. Eikä tarvitse mennä ennen hoitoa tarkastuskäynnille vaan vasta ensi viikolla sitten käyn ensimmäisen kerran ultrassa. Joten eilinen päivä siltikin jäi plussan puolelle ja nyt on taas hyvä olo kun päästy askeleen lähemmäs tavoitettamme. Tänään sitten omistaudun tyttelin kanssa leikkimään ja olemaan kunnolla. :)

2 kommenttia:

  1. Ei muuten ole kyllä mikään helppo homma jonotella puhelimessa kotonakaan, huomattu on sama :)
    Kiva, että menkat nyt kuitenkin alkoivat (vaikka raskaus toki ois ollu vielä parempi vaihtoehto!) ja pääsitte uuteen ja toivon mukaan onnistuvaan hoitokierrokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Vaikeudet on tehty voitettaviksi. Mulla on hyvä olo näistä hoidoista, mutta niin oli edellisistäkin. Erona on varmaan se, että nyt osaa ottaa taas ihanana yllätyksenä onnistumisen eikä niin selvänä, mitä ehkä ennen joulua sen odotin olevan. En kumminkaan silloinkaan pitänyt sitä varmuutena. Hyvä etten ole ainut jolle asioiminen puhelimitse ja lapsen hoito samaan aikaan ei ole mikään itsestäänselvyys. :)

      Poista