Ihana aurinko on hellinyt minua kaiken aikaa nyt jo pitemmän aikaa. Ulkona on ollut mukava temmeltää pikkuisen kanssa ja katsella kevään tulon merkkejä. Hän pitää muun muassa hiekan rapsuttamisesta kepillä aukeissa lumettomissa paikoissa, onkimisesta leikisti kepin kanssa nuuskamuikkusen tapaan ja lentokoneiden ja autojen katselusta.
Pikkuinen on lähtenyt valloitusretkille, kun oma kerrostaloleikkipaikka ja piha käy tylsäksi eikä kavereita näy. Suuntana on ollut lähimetsä, jonka läpi kylläkin ajavat isot työmaarekat päivittäin. Näillä retkillämme huomaan minä saaneeni väriä naamaani ja päivä menee sukkelammin ja pikkuinen nukahtaa paremmin. Retkillä kuunnellaan linnunlaulua, katsotaan maahan tippuneita oksia, otetaan lähituntumaa muihin koiriin noin metrin päästä tai äidin jalkojen takaa, istahdetaan tutkimaan jäätä ja muuta yhtä pienelle tarpeellista. Siis aivan pienen ehdoilla mennään ja äiti vain varmistaa, ettei mitään vaarallista pääse sattumaan. Ja siis vaunuja tai muuta kulkuvälinettä, kuin äidin tai isän syli, ei ole mukana! Aivan mahtavaa kun pieni kasvaa ja kehittyy!
Yhdellä reissulla haimme siskoni kanssa pajunkissoja. Se oli hauska metsästys ja mopsikin pääsi mukaan. Löytyihän niitä tulevaa sunnuntaita varten. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti