Kerrankin koti on puhdas, hetken. Tai niin nuo vessat vielä kaipaavat kovin pesua, mutta se on huomisen homma. Nyt nautin pienen hetken leluttomasta tilanteestapäivällä, kun pikkuinen nukkuu ja ei ehtinyt tuhojansa tehdä ennen sitä. Kaikesta sitä pitää osata nauttia. Minä pyyhin pölyt huushollista aamuisella yhden innokkaan apurin kanssa ja mieheni sitten imuroi meidän ollessa muskarissa.
Meillä on nyt jo vähän aikaa asustanut pikkuinen tuholainen ja känkkäränkkä. Ihanaa, kun toinen osoittaa omaa tahtoa, mutta joskus tuntuu kuin se menisi huikkasen kohtuuttomuuksiin. Mutta kaikki on vielä käsiteltävissä eikä mitään isompaa ole sattunut. Siitä se kasvaminen jatkuu pienin isoin askelin.
Viikonloppuna vietimme aikaa ulkona ja kävimme kauppakeskuksessa ostamassa tytölle välikausi ja kesäkengät tutusta kenkäkaupasta. Tyttökin tiesi kun astuimme sisään mitä tapahtuisi ja oli onnessaan. Kävimme samalla reissulla syömässä ravintolassa. Tästäkin kymmenen pistettä vekkulille. Kotiin tultaessa hän muisti jäät ja jäätelöt ja uudet kesäballerinat olivat koko illan toisen jalassa. Ihana pakkaus!
Tyttömme ei vieläkään oikein puhu. Sanoja kyllä tulee ja melkein kaiken hän ymmärtää. En siis ole yhtään huolissaan, kun toinen jo kävelee varpaillaan hienosti ja peruuttaa vaivatta. Nyt uutuutena on oma kieli, joka ilmeisesti valmentaa puheelle. Siis palatusta kyllä riittää, kukaan muu ei sitä vain tahdo ymmärtää.
Äsken pikkuinen meni itse nukkumaan. Hän halusi tutin suuhun (joskus aika jolloin tutit lähtee, mutta ei nyt kun kulmahampaat tulee, tutin saa vain nukkumaanmennessä) ja sitten ei mennyt nukkumaan vaan keittiöön, josta vielä otti päärynän. Sitten sulki itse huoneensa oven ja meni sänkyynsä syömään päärynää. Outoja tempauksia, ehkä niissä joku järki. Nyt siis taas tutti suussa ja pari kertaa puraistu päärynä toisessa ja unten mailla.
Ehkä hiivin minäkin vällyjen alle hetkeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti