Tunteita

Kuten otsikkokin jo sanoo, tunteista. Minulla tuntuu nykyisin olevan hiukan vähemmän aikaa kotona ja olen aika varma ettei se tästä tule nyt ainakaan vuoteen lisääntymään. Mitä sitte vuoden jälkeenn, en tiedä, aika näyttää. Tunteitani olen sen sijaan ehtinyt käydä hyvinkin läpi, koska aikaa on aina työmatkoilla.

Kirjoittelu tänne on jääny mutta varmmasti ajan myötä tulee taas lisääntymään ja sitten taas hidastumaan, mutta en lopeta. Tämä blogi on jo nyt ollut minulle henkireikä ainakin näiden hoitojen osalta. Tuntuu että jonnekkin on itseään purettava ja tämä tuntuu ainakin vielä toistaiseksi oikealta paikalta. Täältä netistä olen löytänyt monia blogeja, joita seuraan, muttavalitettavasti en aina (läheskään aina) ehdi kommentoimaan.

Uutta hoitoa kohti mennään lujaa vauhtia. Nyt tunteeni tulevaa kohtaan ovat taas nollalinjalla. Tosin välillä menevät nollan yli ja välillä ali. Haluaisin pysyä autuaan tietämättömänä hoidosta ja kaikesta siitä eli nollassa sen suhteen. Mutta kohdallani se on sula mahdottomuus. Esimerkiksi eilen rupesin miettimään että ihanaa saada kevätlapsi ja plääh, olen taas syvällä tässä.

Onneksi työ ja tämä nyt erilainen elämä saa haaveet ja pelot ajoittain unohtumaan, mutta kummasti ne pistävät päänsä esiin pensaan takaa. Elämä on.