Eilen. Juuri kun olin tänne kertonut tuntojani nukuttamisesta. Pieni nukahti itse tunnin jälkeen.
Järjestelmällisyyttä. Säntillisyyttä. Samalla lailla toimimista. Uusiin ja vanhoihin rutiineihin totuttautumista.
Pikkuinen on hyvä.
Minun
teki mieleni mennä hyssyttämään toista pyllystä, kun hän vain itki ja
asento oli sellainen. En mennyt, istuin vain tuolissani ja palkinnoksi
sain unen tuhinan, johon oli hyvä sulkea ovi.
Ihania onnistumisen tunteita. Se kantaa ainakin tämän päivän yli.
Kiva kuulla onnistumisesta! Toivottavasti meno jatkuu :) Meillä on myös meneillään joku ihme vaihe, jossa uni ei meinaa tulla illalla ja huoneesta poistuessa perään jäädään huutamaan raastavaa itkua kädet ojossa... Päiväunet menevät hienosti mutta ne illat... Ja meillä on myös alettu heräilemään öisin, ennen nukuttiin 12h putkeen. Onkohan tää joku 1,5-2 vuoden villikausi...
VastaaPoistaAurinkoa viikkoonne ja lisää onnistumisen tunteita :)
Se on varmasti ikäkysymys. Olen näet kuullut muiltakin äideiltä, että juuri tässä iässä on haastavaa. Meillä onnistuminen jatkui tänään. Mieheni käytti samoja yhdessä sovittuja sääntöjä ja kas lapsi oli nukkumassa jo kun saavuin salilta. Ihanaa!
PoistaJaksamisia sinnekin toisen kukkujan kanssa. Toivottavasti löydät toiselle hyvät nukutuskeinot. Aurinkoista viikkoa sinnekin!