Hui kauhistus kun aika se vaan kuluu. Täällä on eletty pienen ehdoilla tämä ja pari mennyttä viikkoa. Paitsi se aika tuossa vapun jälkeen minkä saimme viettää ihanan keväisessä Lontoossa mieheni kanssa. Se oli juuri se mitä tarvitsin, nollaus alkavaan kesään, tuleviin hoitoihimme ja lapsen tuttirumban lopettamiseen. Ihanaa oli, todella.
Olen miettinyt sitä miten nämä hoidot voivat jaksottaa koko elämää. Jos katsoo vain hoitjen kantilta. Tietysti elämäni on muutakin ja nautin siitä täysillä. Mutta koko tämän ajan voi laittaa myös hoitojen piikkiin. On vaiheita jolloin elämä on hektistä ja käyn vähän väliä klinikalla. Sitten on odotusta. Minusta tuntuu että olemme odottaneet toista lasta nyt kauemmin kuin ekaa. Ainakin toisesta toivottavasti tulevasta lapsesta on ollut jo neljä hoitorupeamaa, kun ensimmäisestä selvisin kolmella. No ei lannistuta vaikka toinen antaakin odottaa itseään.
Nyt odotellaan taas. Siis välikierrossa eletään ja primolutit aloitettu. Jännää, kohta voin taas olla jo hoidoissa ja taas hiukan pidemmällä.
Hermoja ja kestävyyttä tämä vaatii. Tiedän että tämä on vaivan väärti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti