Viikko meni hujauksessa. Siihen sisältyi kaksi klinikkakäyntiä ja paljon muuta epätavallista menoa ja oloa. Mutta kiva viikko silti se oli. :)
Tuolla lapsettomuushoitorintamalla on hiljaista. Follikkelini evät pistelyistä huolimatta ota kasvaakseen vaan siellä taas on monta pientä rakkulaa eikä sitä yhtä isoa. Niin siis oli jo keskiviikkona kun ensimmäisen vierailuni klinikalle tein. Tai silloin oli yksi isompi ja monen monta pientä perässätulijaa. Nyt perjantaina muut olivat vain kuroneet sen yhden kiinni ja kaikki olivat noin 10 millisiä pikkuisia vielä.
Siis seurantaa jatketaan ja katsellaan. Lääkemääriä ei kohotettu. Sanoin lääkärille, että tämä on kohdallani tavallisempaa kuin viime kierron yksi aikainen tulokas. Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan.
Olen toiveikas vielä toistaiseksi tästä hoidosta. Työn ja hoitojen yhteenliittäminen on tähän asti käynyt vaivatta ja muutenkin on olo että nyt. Puhuin lääkärin kanssa myös mahdollisesta jatkosta ja lääkäri oli sitä mieltä että oi-hoidoilla vielä mennään. Hauska oli tämä kuulla.
Keskiviikkona kun ajelin hoitoihin näin sateenkaaren. Se loi minuun uskoa yllin kyllin. Nyt tuulta päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti