Taastänään oli lauantai. Sen kaikki tietävät. Se alkoi meillä ikävissä merkeissä, joista kumminkin selvittiin. Pienimmäinen oli erityisen aktiivinen heti aamusta ja niinhän siinä sitten kävi, että toisella oli pää auki jo ennen kahdeksaa. Mieheni oli onneksi vielä kotona vaikka juuri töihin lähdössä. Siinä sitten ihmeteltiin ja tulimme siihen tulokseen ettei paljon vuoda. Sidoin toiselle sideharson pään ympärille ja oli hellyttävää katsella potilasta. Meidän potilas kylläkin aiheutti minulle ja kodillemme päänvaivaa kolttosilla ja levittelemällä ennätysmäärän lelujaan pitkin poikin.
Päätin siinä lähteä ulkoilemaan ja ottamaan osaa läheiseen tapahtumaan, kun oli niin hieno ilmakin. Siellä oli mm. kirppis josta tein muutaman löydön pienelleni. Siitä tuli pitkä lenkkin, mutta hyvin meni kaikki ja olimme iloisi että lähdimme. Sitten olimme vielä omalla pihalla. Iltapäivän vietimme omassa taloyhtiössämme pidetyissä vaatekutsuilla josta tilasin vaatteita niin minulle kuin pienelle. Pienikin tykkäsi taasen maiseman vaidoksesta ja uusista leluista.
Siitä sitten kotiin ja mieskin oli tullut. Sitten siivottiin sotku kotona ja lähdettiin pihalle. Pihalta tultiin jo kuuden aikaan sisään kun pieni sanoi että on väsy. No tulos oli että itse meni sänkyyn puoli seitsemän ja nukkuu jo. Eli aivan kummallinen vapaailta tiedossa, vähän pidempi sellainen.
Mutta ihana on toisen kanssa puuhata ja huomata miten kovasti toinen jo tietää, tulkitsee ja havannoi asioita. Ihana ihminen meillä vieressämme kasvamassa. Ilo on häntä seurata! Hän jo tietää että on syksy ja etsii syksyn merkkejä kaikkialta. Ja uskoi äitiä kun sanoin että pitää rattaista kiinni käveltäessä, kun ei enää jaksa rattaissa millään istua.
Pistelyt alkaneet ja kuin huomaamatta aika kuluu ja ensi viikko jo häämöttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti