En ole itsekään ehtinyt juurikaan pohtimaan näitä lapsettomuushoitoja. Siis oonsillä tasolla, että tiiän missä mennään ja että kaikki tulee hoidettua. Mutta se liika vatvominen pääkopassa on jäänyt. On se työ ja tasoa vaativampi elämän tahti, tai erilainen, aika monessa kohtaa todettu hyväksi, mutta tässä erityisesti.
En ole ehtinyt kuulostelemaan tuntojani joka pistämisen jälkeen ja aina päivisin. Se on rauhoittanut mieltäni javahvistanut tunnettani että pystymme tähän erilaiseen tilanteeseen. Kaikki menee hyvin. Kunpa menisi loppuun asti. Haluaisimme kovasti toisen vauvan, esikoiselle kaverin ja pienentuhisijan täydentämään perheemme kokonaiseksi. Pois vain sieltä ajatuksista ja teon asteelta oikeaksi vauvaksi.
Vaikka kyllä näinkin on hyvä. Mutta se tunne on, että joku puuttuu ja se joku täydentäisi perheemme.
Henkisesti olen enemmän kuin valmis. Nyt olisi aika kaikelle, ihanalle tapahtumalle.
En ole juurikaan huomannut pistelyistä oireita. Joskus jotain ohimenevää ja pientä, mutta kaikki unohtuu nopeaan ja kipua ei ole enää. Ihanaa, että olen päässyt kaiken ohi. Menen vain eteenpäin ja odotan. Hyvät uutiset ovat tervetulleita, jospa ne nyt osuvat kohdallemme.
Katsotaan mitä huominen ultraus tuo tullessaan. Lääkkeinä olen pistellyt Menopuria ja Gonal-f:ää.
Nyt on hyvä olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti