lauantai 23. helmikuuta 2013

Kotiin loman jälkeen.

Eilen palasimme pikkuisen kanssa kotiin. Hauskaa oli, ei siinä mitään. Minä ja kaikki muutkin minilomaan osallistujat saivat lomasta kaiken irti ja nautimme täysin rinnoin.

Kolmesta tai neljästä päivästä jäi monen monta ihanaa hetkeä niin kameraan kuin muistoihin. Olimme joka päivä ainakin kahdesti ulkona ja pikkuinen nautti suunnattomasti niin pulkkailusta, mummin suksien päällä hiihtämisestä, jääpuikkojen katselusta ja lumipenkkaan heittämisestä jota säesti remakka nauru. Ja sisällä teimme vaikka mitä juttuja ja pikkuinen oli apuna kaikessa ruuanlaittoon kuuluvassa alusta aina astianpesuun asti. Oli kaikin puolin kivaa ja isovanhemmat olivat taasen ihan myytyjä, mutta samaan lauseeseen totesivat kuinka rankkaa pienen lapsen hoito on.

Eilen kotiintultuamme, kun mieheni oli tullut töistä kotiin, minulle iski pienoinen paniikkikohtaus. Mieheni meni käytävään pelaamaan pikkuisen kanssa palloa, kun tämä halusi. Minä menin sohvalle levähtämään ja siinä sitten pitkäkseni. Siinä tuntui, kuin en olisi saanut henkeä vähään aikaan ja tuntui siltä että tukehdun. Tunne hävisi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin ja ei se kauan kestänyt. Enemmän tunne kuin mikään muu.

Mietin jälkeenpäin illalla suihkussa tätä tunnetta ja mistä se johtui. Tulin tulokseen, että ehkä se johtui siitä että nyt olin kotona rauhassa ja tutut, tutuistakin tutuimmat, ihmiset ympärilläni. Kaikki siis hyvin ja saan olla kokonaan oma itseni. Mökillä kun olin taasen vanhempieni, noiden ihanien, seurassa. Heille emme ole kertoneet toisen lapsen yrittämisestä mitään. Se tekee olostani hankalaa ja jotenkin pitää suorittaa että päivät soljuisivat eteenpäin ja koko ajan olla tarkkana mitä puhuu. Sama myös anoppilassa. Mutta tämä on mieheni ja minun päätös, kerromme vasta kun olen raskaana. Niin kuin edellisellä kerralla. Osa minusta haluaisi kertoa, mutta näin on helpompi. Ei tule liikaa paineita ja kyselyitä, mutta joskus harmittaa.

Onneksi on pikkuinen ja isovanhemmilla aika kuluu hänestä huolehtimiseen. Se on ihanaa katseltavaa ja osallistuttavaa. Oli todella hyvä loma ja toisaalta pääsi erilailla irti tästä arjesta ja kaikesta. Ihana oli silti viime yö nukkua mieheni vieressä.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa kerrassaan ihanalta tuo miniloma <3 Toivottavasti paniikkikohtaus ei uusiudu, se ei kuulotanut kauheen kivalta.

    Mukavaa alkavaa viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä kerrassaan ihana loma pienen kanssa puuhatessa! :) Mukavaa alkavaa viikkoa sinnekin!

      Poista