Nyt on hetki hengähtää. Siis meidän pienimmäinen yökylässä isovanhemmilla. Yksi yö ja kaksi melkein kokonaista päivää ilman pientä elosalamaa jaloissa touhuamassa. Olen ehtinyt tänään niin paljon niin lyhyessä ajassa. Olen nopea ilman silmiä selässä. Mutta täytyy myöntää, että kun tietää toisella olevan kaikki hyvin niin helpottaa. Onhan se jo iso ja pitää antaa välillä touhuta muidenkin kanssa.
Hän pikkuiseni osaa jo vaikka mitä. Yksi päivä hän esitteli kuinka kiivetään keittiösaarekkeen päälle ja kuinka siellä sitten ollaan ja hommaillaan yhtä ja toista ja sitten tullaan alas jos tullaan. Äiti tietenkin varmistaa, ettei tipu alas väärin päin tai käy muita haavereita.
Viime viikonloppuna meidän marakatti onnistui sunnuntai-iltana kiipeämään sängystänsä laidan yli. Mieheni huutaa minulle suihkuun, että olohuoneessa on joku olento. Minä juoksen katsomaan ja marakattihan se siinä on. No, hirveän ylpeä hän oli saavutuksestaan. Siinä sitten vielä kaksi kertaa laitettiin pientä takaisin sänkyyn ennen kuin nukahti sinne. Vikalla kertaa vilkutti minulle pinnojen välistä ja laittoi pään alas.
Seuraavana aamuna otimme laidan pois sängystä. Ihanuus mikä uusi asia se oli pienelle. Hän meni koko ajan sänkyyn ja takaisin. Viikon hitti on ollut leikki jossa menee leikisti nukkumaan ja sitten pitää sammuttaa valot ja laittaa ovi kiinni. Sen jälkeen alkaa hirveä kuorsauksen matkiminen kuulua (mieheni kurosaa öisin ja ilmeisesti tämä kuuluu myös pienen huoneeseen). Sen jälkeen kohta syttyy valot ja ovi avautuu ja sieltä juoksee pieni halaamaan ja toivottaa tällä tavoin hyvät huomenet. Ja tämä toistuu ja toistuu. Aivan ihana!
Nukkuminen laidattomassa sängyssä on onnistunut hyvin. Yllättävän hyvin. Kerran vain on ollut päiväunille mennessä ongelmia saada toinen nukkumaan. Mutta siitäkin selvittiin ja nyt jo jää hyvillä mielin nukkumaan kun viemme hänet illalla nukkumaan ja sammutamme valot. On se joskus helppoa, yleensä. Mutta eikös se niin ole että tässäkin poikkeus vahvistaa säännön.
Nyt lähden mieheni kanssa syömään ilman kiirettä! Tänään on jo hyvä mieli kaikesta. Meidän vuoromme toisen lapsen suhteen tulee kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti